kun lukee näitä juttuja. Eikö lapsen tulossa perheeseen ole mitään hyvää, mukavaa, jne...???? Joka paikassa vaan tulee juttuja vastaan miten parisuhde kärsii, miten ollaan eron partaalla, miten elämä muuttuu helvetiksi jne. jne.
Vauvakuume on välillä melkoinen, ja vauva olisi meille toivottu jossain vaiheessa, mutta kun näitä juttuja lukee, en tiedä haluanko. Kun vaikuttaa/tulee kuva siitä, että vauvasta ei seuraa mitään hyvää!!!
Olisi kiva joskus lukea jotain positiivistakin ko. asiasta. Tiedän kyllä, että elämä muuttuu ja rankasti ja vaikeetakin on, mutta onkai sitä jotain mukavaakin ja hyvää siinä, että on vauva perheessä?
Vauvakuume on välillä melkoinen, ja vauva olisi meille toivottu jossain vaiheessa, mutta kun näitä juttuja lukee, en tiedä haluanko. Kun vaikuttaa/tulee kuva siitä, että vauvasta ei seuraa mitään hyvää!!!
Olisi kiva joskus lukea jotain positiivistakin ko. asiasta. Tiedän kyllä, että elämä muuttuu ja rankasti ja vaikeetakin on, mutta onkai sitä jotain mukavaakin ja hyvää siinä, että on vauva perheessä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lapsemme oli kauan ja hartaasti odotettu "rakkauden hedelmä". Toivoimme ja "teimme" häntä kauan..
Luulin ettemme ikinä edes saa lasta.. Mutta sitten tärppäsi!! IHANAA!!
Mutta lapsen syntymän jälkeen mies ikävä kyllä meilläkin muuttui täysin.. Ehkä muutuin minäkin, mutta nyt on ero virellä.. Mun mielestä erotaan nykyään liian helposti, myös meidän kohdalla on asia näin.. Haluaisin vielä yrittää, mutta mies ei.. Eli tässäkin suhteessa kävi näin..
SURULLISTA..
mutta lapsi kannattaa kumminkin tehdä, koska vaikka jäisikin yksin niin lapsi on elämän aurinko.. ONNEA!!!!
Niin se vain on.Kun lapsia on, ne ovat kaikkein tärkeimpiä. Elämässä on erilaisia vaiheita. Itse en olisi kuitenkaan halunnut selvittää, millaista elämä on ilman lapsia, vaikka lapset rajoittavatkin elämää tietyllä tavalla. Lapset ovat kuitenkin vaativimmillaan ainoastaan muutaman vuoden. Olisin taatusti tullut katumapäälle, kun olisi jo myöhäistä...
Lapset ja parisuhde, meillä menee hyvin! Lapset ovat vain lujittaneet liittoamme, ja edelleen voin tuntea sen ihanan rakastumisen tunteen kun 14v sitten. Älä masennu näistä negatiivisista kirjoituksista, eihän se elo aina ole eikä voikaan olla ruusuilla tanssimista mutta onnellisen parisuhteen eteen on molempien tehtävä töitä! Yksi asia mikä voisi vaikuttaa negatiivisesti on se että nainen omistautuu vain lapselleen ja mies jää huomiotta. Minua varoiteltiin kovasti kun ekaa odotin että mikään ei lapsen syntymän jälkeen ole niin kuin ennen, mutta en todella allekirjoita tätä! Me teemme yhdessä asioita, perheenä ja puolisoina. Haluamme kahdenkeskeistä aikaa säännöllisesti ja lapset menevät silloin mielellään mummoille. Seksielämä on vaan parantunut lasten saamisen myötä vaikka siitäkin maalailtiin piruja seinille. Kaikkein tärkeintä on että minä ja mieheni olemme toisillemme mies ja vaimo emme toistemme äiti ja isä. Haluan olla nainen vaikka äiti olenkin, ja siitäkin hurjan onnellinen!
tähän asti vakuutellut, kaikki kunnossa, vaikka ei mitään yhteistä enää aikoihin. Kuletaan mitää puhumatta toistemme ohi ja jos puhutaa, vain lapsesta. Vihdoin sanoi, missä vika. Jossain, mitä olen sanonut VUOSIA sitten. Herralla tapa kerätä kaikki muistiin ja hautoa niitä kuukausia ja sit vuosien päästä sanoo, että ku sä sillonki sanoit näin... En ymmärrä häntä, vaikka mä olen se ainoa, joka meidän perheessä on joustanut, koskaan. Pöytä on putsattu miljoona kertaa ja alettu puhtaalta, mutta laihat on ollut tulokset. Jos ei oo herralla haluakaan muuta ku märehtiä menneissä, ei kiitos. Mutta kun ei hän voi erotakaan, se kun ei sovi suvulle. Hyvä pointti. Ja valitettavasti ku mulle ei sovi katkeroitua jossain pahoinvoivassa kulissiliitossa ja pilata omaa elämäni, jotta anoppi onnellinen. Kiitti mulle riitti. Kaduttaa, että se lapsi syntyi tähän soppaan, raukka-parka.
Toki välillä otetaan yhteen, mutta sovitaan myös, eikä muistella vanhoja. Riidellään 2-3 kertaa kuukaudessa eli vähän :)
Ja meitä on 6...minä, hän, yhteinen ja kolme hänen etälasta.
Jos tunnette suhteenne olevan vahvalla pohjalla niin ei muuta ku vauvaa tekemään! On tuo lattialla hääräävä mössykkä niin ihana! Ja koko ajan oppii uutta :)
Elikkä jos alkaa miettimään näitä kirjoituksia näillä palstoilla, ei uskalla mitään!
Lukaisepa vaikka muutama viestiketju tuolla uusperhe-palstalla ja ala miettimään, että teillekin voi niiden mahdollisten lapsien syntymän jälkeen ero tulla ja joudut toisesta perhehelvetistä vielä pahempaan =)
Juttuhan on vaan niin, että näille palstoille kirjoitetaan mieltä keventääkseen, silloin kun oikein v....taa kaikki!! Plus, että aina on joku ääliö, joka heittää provoa väliin...
Jos lasten saaminen olisi niin kauheaa, kuin jotkut antaa ymmärtää, olisi kai syntyvyys länsimaissa vielä pienempi! Ei ne marginaalilestadiolaiset niin paljon pystyisi tilannetta tasoittamaan =)
Toki lasten "hankkiminen" on suuri asia, jota pitäisi harkita parisuhteessa tarkoin. En kuitenkaan usko, että hyvää parisuhdetta lapset ( tai lapsettomuus ) kaataa, tarvitaan siihen muutakin, eli siinä tapauksessa on aika huokaista helpotuksesta ja lähteä uusia seikkailuja päin!!
T: Aikanaan muista, kuin lapsesta johtuvista syistä eronnut ja nykyisin vaihtelevalla menestyksellä uusperheessä elävä lähiäiti ja äitipuoli.
olen 7kk ikäisen tytön äiti. ja on kiva olla "vapaalla"töistä vauvan kanssa kotona, vaikka aluksi oli vaikeaa sopeutua "vaan olemaan"..on mukava viettää perhe päivällinen nyt varsinkin kun tyttö istuu syöttötuolissa samassa ruokapöydässä äiskän ja iskän kans.onhan se vähän sottasta puuhaa mutta tääkin aika vain hetken. jonakin päivänä saattaa näitäkin kakkavaippa aikoja miettiä haikeena.
mutta tarve kirjoittaa tänne syntyy yleensä siitä kun asiat on huonosti. Omalal hyvällä ololla hehkuttaminen ei sitäpaitsi oiekin kuulu suomalaiseen luonteeseen? Varmasti jossain kaksplus tai vauva palstoilal on ihan eri sävyistä juttua joten poikkea niille.
Vauvan tulo on rankkaa aikaa kun todella kaikki menee uusiksi. Seuraavan tulo on taas eri syistä jne. Koskaan siihen ei totu ja koskaan ei tiedä miten menee kun vauvan sortista ei ole varmuutta. Useimmiten kuitenkin asia halutaan kokea uudemmankin kerran joten varmaan päällisin puolin kokemus on positiivinen? Ja ihaniahan ne lapsetkin ovat kun ovat kunnolla ja puhtaita jne eli nukkuessaan??? Kyllä se on itsestä ja siitä toisesta kiinni miten ja missä mennään kaikissa asioissa ja miten se perhe toimii ja sen vain aika näyttää..
Tää voi aiheuttaa herneen ahtautumista hengitystiekanaviin, mutta ei ole tarkoitus yleistää.
"Normaalipariskunnilla" asia ei varmaankaan ole mikään ongelma. tehdään jotain kivaa yhdessä edelleen ja ollaan rauhallisesti yhdessä. käydään edelleen omissa harrastuksissa ja hyväksytään se ettei ole niin paljoa aikaa toisillee tai yleensäkään mihinkään. Seksiä siis saa harvemmin, mutta siihen pitää varautua.
Yleensähän ongelmia tulee, jos on kyseessä "Teinipari" tai yleesnäkkin nuoripari ,jolla on omat menonsa ja kaverit baarissa. Mies voi olla "renttu" joka käy kaljalla iltaisin lähikuppilassa tai viettää illat autotallimontussa. Nainen voi olla vaikka hieman aktiivisempi ja on käynyt viikonloppuisin baarissa tuulettumassa.
Näin se homma vaan ei jatku enää lapsien jälkeen. Tai jos jatkuu, nin varmasti alkaa toista osapuolta ottamaan pannuun. Jos suhde onkin perustunut PELKÄLLE ulkonäölle ja lapsi tehty, koska se on coolia (uskokaa pois.. omassa tuttavapiirissäkin tälläisiä) niin kusessa ollaan myöhemmin.
Ja nyt toivonkin että jokainen alle xx vuotta tai jokainen baarissa xx kertaa käyvä kaivaa sen herneen pois nekustaan.. En varmaankaan tarkoittanut sinua. Tai jos tarkoitin, niin olen hyvä.
kun halusit niitä positiivisia kirjoituksia. Meillä on kolme lasta, 6-, 4-, ja 1-vuotiaat. Ja voin rehellisesti sanoa suhteemme parantuneen ja perheyhteyden vain tiivistyneen sitä mukaan kun lapsia on syntynyt lisää. Ekan ja kolmannen lapsen jälkeen vauva-arjen rankkuus tosin yllätti, toisen lapsen kanssa sujui tosi helposti. siis nämä vauva-ajan rankat yövalvomiset yms. olivat meilläkin tosi testin paikkoja parisuhteellekin.
Mahtavaa nykyisessä perhe-elämässämme on juuri yhteenkuuluvuuden tunne ja tiivis perheyhteys ja tietynlainen "ylpeys" omasta perheestä. Kun lukee näitä juttuja niin tulee tosiaan mieleen, että mun kohdalle on osunut joku ihmemies, koska hän kyllä ottaa vastuuta lapsista, osallistuu yövalvomisiin ehkä minuakin enemmän, vaikka töitä päivisin tekeekin. Ja seksi on nykyään "parempaa" kuin koskaan aikaisemmin, vaikka sen harrastamista hieman hankaloittaa lasten olemassaolo.
Luulenpa, että se on aika pitkälti asennekysymys, miten lapsen tulo vaikuttaa suhteeseen. Jos mies (tai nainen) on tottunut tuijottamaan vain omaa napaansa, eikä ole valmis yhtään joustamaan omista harrastuksistaan, iltamenoistaan, yöunistaan yms, niin vaikeuksia varmasti seuraa. Silloin kaikki kasaantuu toisen harteille ja varmasti aiheuttaa katkeruutta yms., mistä ei hyvää seuraa.
Että tämmöisiä ajatuksia.
Meillä on nyt puol vuotias ja ihmeen hyvin on lapsen kanssa mennyt. Asennoiduin siihen, että hankalaa tulee olemaan ensimmäinen vuosi ja yöunista ei ole tietoakaan pitkiin aikoihin. Varmaan sen vuoksi meillä on mennyt ihan hyvin kun mitään suurempia odotuksia ei ollut.
Lapsi on ihaninta mitä voisin kuvitella. En todellakaan osannut odottaa tällaista tunnetta. Vieläkään ei tosin olla nukuttu yhtään yötä ilman montaa herätystä, mutta eiköhän tämäkin pian helpota. Parisuhdekin on laimentunut väsymyksen vuoksi, mutta sekin varmasti vielä korjaantuu ajan myötä. Vauva aika on kuitenkin aika lyhyt aika elämässä.
Minä kyllä suosittelen lapsen hankkimista ja oikealla asenteella kyllä ongelmista selviää.