Niinpä, pakko tänne nyt todeta kaikkien tiedoksi, että olen 27-vuotias sinkkunainen ja täysin tyytyväinen elämääni. Ai miksi? Ihan vaan siks, että mulle tulee näppyjä muista jatkuvasti parkuvista sinkuista. Olen seurustellut vakavasti muutaman kerran ja pitkään, tiedän miltä tuntuu kun on onnellinen tai onneton toisen kanssa. Tiedän mitä on rakastaa ja olla rakastettu ja miten ah ihanaa se kaikki suhteilu on. MUTTA On ihan älyttömän hienoa olla sinkkukin, niin kauan kunnes tapaan vertaiseni. Koska kaikkihan lopulta jonkun saa rinnalleen. Vai oletteko kuullut, että joku ihminen olis elänyt täysin yksin koko elämänsä? Jos ei ollut oma valinta.
Miks ihmeessä oisin onneton yksinäni? Kateellinen kun kaikilla muilla on joku? Säälisin itseäni ja miettisin edes hetken verran mikä mussa on vikana kun oon yksin vaiks oon kaunis, laiha, fiksu, täydellinen, ruma, tyhmä, läski, hirviö?? Ei herranjestas mitä itsensä pilkkaamista. Sinkkuus osottaa vahvuutta ja hyvää itsetuntoa varsinkin niiden kohdalla, joilla ehdokkaita olisi. On tervettä osata olla yksin. Olkoonkin, että toiset joutuu olemaan sitä enemmän kuin jotkut muut. Se, että on yksin on merkki siitä, että se oma on vielä tuolla jossain. Ei suinkaan kuoleman tuomio.
Olishan se joo kiva löytää joku, en naamaan sylkäse jos kohdalle sattuu..mutta ei sitä etsiä parane, turhaa juoksemista ja elämän ilon näivettämistä vaan kun tajuaa, ettei kelpaakaan niille joille haluaisi. Väärät ihmiset syö teiltä toivon ja pukee niin onnettoman näkösiksi ja kuuloisiksi, että mahd. Hra Potentiaalinen kiertää kaukaa. Pitääkö aina liiotella kysyn? Joko sinkut on katkeria ja epätoivosia, kaiken kokeneita ja oppineita kyynisiä oman elämänsä herroja tai sitten kohtaloonsa alistuneita itsesäälissä kieriviä draamakuningattaria ja kuninkaita, joilla on paljon asiaa. Huhhhuuh, ei näin. Valitkaa mielummin tä keskitie, saatte elää omaa elämäänne, opitte ehkä jopa itsestänne jotain kun joudutte kohtamaan oman äänenne. Kuvitelkaa tilanne, että seisotte peilin edessä ja katsotte itseänne. Ilman mitään sanottavaa. Vaan ihan oikeesti kohennatte sitä tukkaanne. Aika jees eikö?
Miks ihmeessä oisin onneton yksinäni? Kateellinen kun kaikilla muilla on joku? Säälisin itseäni ja miettisin edes hetken verran mikä mussa on vikana kun oon yksin vaiks oon kaunis, laiha, fiksu, täydellinen, ruma, tyhmä, läski, hirviö?? Ei herranjestas mitä itsensä pilkkaamista. Sinkkuus osottaa vahvuutta ja hyvää itsetuntoa varsinkin niiden kohdalla, joilla ehdokkaita olisi. On tervettä osata olla yksin. Olkoonkin, että toiset joutuu olemaan sitä enemmän kuin jotkut muut. Se, että on yksin on merkki siitä, että se oma on vielä tuolla jossain. Ei suinkaan kuoleman tuomio.
Olishan se joo kiva löytää joku, en naamaan sylkäse jos kohdalle sattuu..mutta ei sitä etsiä parane, turhaa juoksemista ja elämän ilon näivettämistä vaan kun tajuaa, ettei kelpaakaan niille joille haluaisi. Väärät ihmiset syö teiltä toivon ja pukee niin onnettoman näkösiksi ja kuuloisiksi, että mahd. Hra Potentiaalinen kiertää kaukaa. Pitääkö aina liiotella kysyn? Joko sinkut on katkeria ja epätoivosia, kaiken kokeneita ja oppineita kyynisiä oman elämänsä herroja tai sitten kohtaloonsa alistuneita itsesäälissä kieriviä draamakuningattaria ja kuninkaita, joilla on paljon asiaa. Huhhhuuh, ei näin. Valitkaa mielummin tä keskitie, saatte elää omaa elämäänne, opitte ehkä jopa itsestänne jotain kun joudutte kohtamaan oman äänenne. Kuvitelkaa tilanne, että seisotte peilin edessä ja katsotte itseänne. Ilman mitään sanottavaa. Vaan ihan oikeesti kohennatte sitä tukkaanne. Aika jees eikö?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Uskokaa nyt jumalauta että kaikki eivät koskaan saa ketään! Minä olen esimerkki siitä että olen ollut yksin koko elämäni ja mitään parannusta ei ole jatkossakaan luvassa! Ei ole mitään hienoa olla sinkku jos siitä kärsii!
kuullut sanontaa "needy is not attractive"? Sen voisi suomentaa jotensakin niin että sellaiset ihmiset, joilla on epätoivoinen haku päällä, eivät viehätä ketään.
Olisikohan aika muuttaa asennetta? Et kai nyt saakaan ketään, kun niin vahvasti itse siihen uskot. Käännä sinkkuutesi voimavaraksi.
ihmisiä saa tarvita. Eri asia jos kuka tahansa kelpaa
Mainitsit tavallaan jo ne syyt, miksi sellaisia sinkkuja ei ole, joilla valinta ei ole ollut oma. (Siis todella pitkäaikaisissa sinkkuja). Eli ihmisen päänuppi ei kestäisi ajatella koko elämän ajan sitä, miksi ei löydä sitä oikeaa, miksi kukaan ei huoli, tms. Jos joku on sinkku vaikka ottajia olisi, ei se osoita vahvuutta tai hyvää itsetuntoa vaan, sitä ettei henkilö kykene tai halua sitoutua.
En tiedä mitä viestillä yritit tuoda esiin, sillä kukaan ei kai ole epäillyt onnellisuuttasi. Tilanteesi on kuitenkin täysin eri, kuin niillä jotka ovat koko elämänsä olleet sinkkuna.
ilman ensimmäistäkään suhdetta
"Jos joku on sinkku vaikka ottajia olisi, ei se osoita vahvuutta tai hyvää itsetuntoa vaan, sitä ettei henkilö kykene tai halua sitoutua."
Sitä, että henkilö on rehellinen itselleen. Mikä osoittaa vahvuutta ja hyvää itsetuntoa.
Sanot, että jos joku on sinkku vaikka ottajia olisi, niin se tarkoittaa, että henkilö on kykenemätön sitoutumaan tai ei halua.Oho. Toisin sanoen pitäis seurustella kenen tahansa kiinnostuneen kanssa. Eikös toi ole typerää? Mielummin oon yksin kuin ihmisen kanssa, josta en välitä tarpeeks. Toki niitäkin on, kun seurustelee vaan sen takia että olis joku. Mikä on aika julmaa sitä toista kohtaan.
Paras ystäväni on ollu periaatteessa sinkku koko elämänsä eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö haluaisi tai kykenisi suhteeseen. Kohdalle on vaan sattunut paska tuuri miesten suhteen. Miks pitäis ottaa kenet vaan?
Ja pointti tossa viestissä oli, että turha kenekään on ranteitaan viiltää auki siks, että on sinkku..ihan varmasti jokaiselle on joku. Turha väittää muuta.
Tarkoitin halulla sitoutua, sitoutumishalua juuri niihin halukkaisiin ottajiin. Tarkoitukseni oli ilmaista, ettei siihen tarvita mitään super, hyper, vahaa itsetuntoa, että uskaltautuu kieltäytyä. Heikolla tai huonoitsetuntoisella sinkulla ei ole mitään vaikeuksia kieltäytyä ottajista, jotka eivät häntä mitenkään miellytä.
Ne joille sinkkuus on ongelma ja jotka todella haluaisivat löytää edes hetkeksi sen oikean, tuskin innostuvat siitä, että juuri sinä viihdyt sinkkuna. Eikä se paljon tällöin lohduta, että kerrot miten paljon olet seurustellut ja tiedät mitä on rakastaa ja olla rakastettuna ja miten ah ihanaa se kaikki suhteilu on...
Niin onko jokaisellle sitä OIKEAA? Miten se 10% on selitettävissä. Se että olet löytänyt joskus sen oikean, ei tarkoita sitä, että kaikki sen löytäisivät tai sen kokisivat.
Sää puhut juuri semmosen suulla jolla on tosiaankin varaa valita oletko suhteessa vai yksin. Kaikki on niin helevetin hyvin ja on niitä sinkkumiehiä jotka yrittävät sinua iskeskellä - rumimpia saa potkiskella kauemmas kunnes se "mahd. Hra Potentiaalinen" ilmestyy.
Mutta kuten tossa aikaisemmin on kirjotettu, KAIKILLA EI OLE MAHDOLLISUUTTA piehtaroida omassa erinomaisuudessaan ja NAUTTIA valinnastaan jos yksinolo ei ole vaihtoehto vaan pakko. Jos ei kerta kaikkiaan kelpaa kellekkään ihan sen takia että ketään ei kiinnosta katsoa sun sieluusi asti. Ei vaikka kuinka seisois siinä peilin edessä kohentamassa tukkaansa. Aika helevetin jees eikö.
Hienoa, että oon saanu keskustelua aikaseks. Hienompaa olis, jos pysyisit tosiasioissa. En kyllä missään kohtaa väittänyt, että mulla olis varaa valita tai että kisa mun ympärillä kävis kuumana. Ehei, jos musta olis kii, seurustelisin nyt yhden miehen kanssa, joka ei huolinu mua. Mä oon vaan niin etu-ja takaperin kelannu tätä nykyistä meininkiä ja tullu siihen tulokseen, että turhaan pilaa elämänsä surkuttelemalla. Ja vaikka olenkin seurustellut, niin mielummin oisin vaikka ollu sinkku koko sen ajan. Sellasen helvetin sai kärvistellä, että oksat pois. Usko ja toivo menny ja nyyhpyyh..paskat. Ei oo vaan sattunut kohdalle.
No, kerronpa itestänikin kun kerran muutkin..
Olen 32v työssäkäyvä, omakotitalossa asuva nainen, melko onnellinen tässä elämäntilanteessa, terveys on hyvä, on työpaikka, ystäviä (perheellisiä), puutarha, missä riittää touhuttavaa, käsityöt jotka rentouttaa ja vie ajatuksia pois sinkkuudesta.
Minäkin olen ollut suhteissa, useammassakin, olen ollut jopa avioliitossa. Olen rakastanut ja saanut rakkautta. Mutta nyt olen ollut yksin lähes 6 vuotta, joiden aikana 4 seurustelusuhdetta, kaikkien kesto alle 3 kk.
"Miks ihmeessä oisin onneton yksinäni? Kateellinen kun kaikilla muilla on joku? Säälisin itseäni ja miettisin edes hetken verran mikä mussa on vikana kun oon yksin vaiks oon kaunis, laiha, fiksu, täydellinen, ruma, tyhmä, läski, hirviö??"
Niinpä, onneksi et ole, sillä minä olen.
Ja olen täysin vakuuttunut että tulen vielä 30 vuoden kuluttua kirjoittelemaan tänne yksinäisyydestäni, elämättömästä elämästäni, yksinäisistä juhlapyhistäni.
Olen tavannut yhden ihanan, fantastisen miehen ja se oli todellinen rakkaustarina, ainakin minun mielestäni. Ikäväkseni hän halusi olla vapaa.
2 muuta oli potentiaalisia isäehdokkaita, miehiä joiden kanssa olisi voinut ajatella lapsen hankkimista. Toisen saamattomuuteen kyllästyin minä, ja toinen kyllästyi minuun. Tämä viimeisin, yksinhuoltajaisä.. suhde ei edistynyt, hän varjeli lapsiaan.
Nautin yksinolostani, välillä. On kiva kun pääsee töistä kotiin rankan päivän jälkeen tai istuskella ulkona ihan rauhassa kutimen tai kirjan kanssa.
Mutta, aikaa on kulunut, minulla ei ole enää paljon vuosia jäljellä, tahtoisin sen miehen elämänkumppanikseni. Toivoisin lapsia, toivoisin normaalin suhteen mitä minulla ei ikinä ole ollut, vaikka naimisissakin olen ollutkin.
Nykyään on valitettavaa, että vaikka mihin menenkin, se on epätoivoista etsiskelyä, paikan tarjonnan tutkailua. Olen kiertänyt mitä erilaisempia paikkoja tänä kesänä, eikä ketään kävele vastaan.
Ei se että on vielä yksin tarkoita että se oikea on vielä tuolla jossain. Mitäpä jos sitä ei ole?
Mistä ihmeestä on tullut ajatus, että kaikille on joku jossain? Niin paljon tännekin kirjoittelee yksinäisiä ihmisiä, ja on vielä paljon muitakin. Mä en enää usko että tuolla jossain on joku minullekin. Eihän muillekaan ole..
Myönnän, olen varmaan kyllästyneen ja tylsistyneen ja ylimielisen näköinen, kun liikun julkisesti. En enää koskaan flirttaile ja jos huomaan että joku katsoo minua toisenkin kerran niin käännyn pois, ilmeeni muuttuu, panssari kierähtää ympärille.. en halua enää pettymuksiä. Toiset löytää kaupasta, netistä, baareista, lavatansseista jne. Minä olen niin pitkään taapertanut yksin että olen tainnut jo luovuttaa. Enkä oikein jaksa enää välittää, tsempata, yrittää.
Kiva on lähteä eri paikkoihin hömpöttelemään, yleensä autolla että pääsen kotiinkin, mutta kun aamulla herään taas yksin niin... on tekemistä että pääsen ylös..
Jos ap on sellainen joka voi valita miesehdokkaita ja potkia rumimpia pois, olisi mielenkiintoista kuulla mitä hänelle kuuluu 6 vuoden kuluttua. Itse olin saman ikäinen erotessani..