Vähän ehkä Off Topic, mutta toivoisin saavani vastauksen.
Tuo Maan aiheuttama 48 Watin teho kilon massaan, jonka nostan
esiin, sehän onkin keskiteho vapaan putoamisen ensimmäisen kiihtyvyyssekunnin aikana. Tuo tehon jatkossa nousee varsinkin ensi sekuntien aikana. Tuhatkertainen eli numeroarvon kilowattien teho saavutetaan jo runsaan 30 sekunnin aikana.
Ikäänkuin vetovoima eli gravitaatio olisi paikallaan, ja sen kohde saisi
energiaa sen mukaan, kuinka nopeasti se gravitaatiota pyyhkäisee.
Siis paikallaan oleva säikeinen kenttä?
Vetovoiman kaksisuuntainen liike, josta olen puhunut jo puoli vuotta.
Ei se olekaan kahden vastakkaisen virtauksen liikettä, vaan vetovoiman
siruhiukkasten jatkuvaa törmäilyä toisiinsa. Tämä edestakainen liike se on paikallaan, sitä putoava massa pyyhkäisee, tai sen veto ottaa negatiivisena kiihtyvytenä energiaa nousevasta.
Pidämme edelleenkin kiinni siitä, että massoissa muodostuuu siruhiukkasten jonoja, gravitoneja, jotka vaikuttavat massan mukaisena vetovoimana ulkona avaruudessa. Varsin varmasti nämä gravitonit pilkkoutuvat ainakin muutaman sadan tuhannen valovuoden matkan kuluessa. Nyt tiedämme siihen varman syyn, ne pilkkoutuvat, lyhenevät, törmäyksistä yksilösiruhiukkasiin. Gravitonien pyrstöistä sinkoutuu
sirukiteitä tulosuuntaan. Mutta nämä eivät pääse perille takaisin, paluuvirtausta ei siis ole, vaan törmäilevät toisiin yksilöihin ja myös uusiin gravitoneihin. Näin vetovoiman siruhiukkasto on jatkuvassa edestakaisessa liikkeessä.
Massojen kohdalla siruhiukkastossa on kuitenkin aukkoja. Massan viereiset sirut sujahtavatkin valon nopeudella sissään, ja massa kokoaa niistä uusia gravitoneja. Näin siruhiukkasten massaa ympäröivä ja käänteisessä suhteessa etäisyyden neliöön harveneva pilvi laskeutuu koko ajan alemmas. - On tämäkin paluuvirtaus, mutta yleensä valoa huomattavasti hitaampi. Tämä selittää myös, miksi vetovoima ei karkaa " kauas" avaruuteen.
Aukko selittää myös ihan riittävästi kohdemassan liikkeen kohti vetovoiman lähdettä. Tässä päivitetyssä mallissa en näe enää mitään
toiselta puolen pukkaavaa eli painovoiman virtausta. Gravitaatio on
yksiselitteisesti vetovoimaa.
Päinvastoin lähdemassan vaikutus heikentää jossakin määrin kohteen omaa vetovoimaa sen vastapuolella. Kuten Kuu vaikuttaessaan maahan, tai syy siihen, että Auringon ja Kuun yhteisvaikutus on suurimmillaan täydenkuun aikana, eikä uudenkuun.
Gravitonien lähettäminen avaruuteen puolestaan tekee lähettävän massan
pinnasta jossakin määrin pehmeän. Se on ainakin osaselitys siihen, miksi massoilla on avaruudessa taipumus olla pyöreitä, ja miksi niillä usein on ohuita pintakerroksia.
Energiaperiaatetta edelleen pidän vetovoimalle yleisesti oikeana. Kun kuitenkin siruhiukkasto laskeutuu kohti massaa, ja sekin kiihtyy putoamisessaan, lie kiihtyvyysarvoja, vaika varsin varovasti, tarkistettava laitostieteen/Tepin suuntaan. Mm. planeetat, ne suurella nopeudellaan pyyhkäisevät vetovoiman kenttää. Samoin aurinkokuntamme Linnunradan ulkoreunaa. Vetovoimasta näinkin tulee hiukan suurempi kuin pelkällä energiaperiaatteella.
Tiheämassat, niiden vetovoimalle tulisi miljoonan tai muutaman aurinkomassan tuolla puolen raja-arvo lähelle valon nopeutta.
Ei tässä valon pysäyttämisestä ole kyse. Tälle on varma selitys tiheämassan vahva elektroniverho. Vaan tämä antaa vastauksen, miksi suurempia tiheämassoja ei ole. Ne jakaantuvat kahtia vetovoiman saavuttaessa äärirajansa. Näiden jakaantumisten ynnä supernovien tuotetta ovat galaksien keskustojen loistavat kvasaarit.
Tuo Maan aiheuttama 48 Watin teho kilon massaan, jonka nostan
esiin, sehän onkin keskiteho vapaan putoamisen ensimmäisen kiihtyvyyssekunnin aikana. Tuo tehon jatkossa nousee varsinkin ensi sekuntien aikana. Tuhatkertainen eli numeroarvon kilowattien teho saavutetaan jo runsaan 30 sekunnin aikana.
Ikäänkuin vetovoima eli gravitaatio olisi paikallaan, ja sen kohde saisi
energiaa sen mukaan, kuinka nopeasti se gravitaatiota pyyhkäisee.
Siis paikallaan oleva säikeinen kenttä?
Vetovoiman kaksisuuntainen liike, josta olen puhunut jo puoli vuotta.
Ei se olekaan kahden vastakkaisen virtauksen liikettä, vaan vetovoiman
siruhiukkasten jatkuvaa törmäilyä toisiinsa. Tämä edestakainen liike se on paikallaan, sitä putoava massa pyyhkäisee, tai sen veto ottaa negatiivisena kiihtyvytenä energiaa nousevasta.
Pidämme edelleenkin kiinni siitä, että massoissa muodostuuu siruhiukkasten jonoja, gravitoneja, jotka vaikuttavat massan mukaisena vetovoimana ulkona avaruudessa. Varsin varmasti nämä gravitonit pilkkoutuvat ainakin muutaman sadan tuhannen valovuoden matkan kuluessa. Nyt tiedämme siihen varman syyn, ne pilkkoutuvat, lyhenevät, törmäyksistä yksilösiruhiukkasiin. Gravitonien pyrstöistä sinkoutuu
sirukiteitä tulosuuntaan. Mutta nämä eivät pääse perille takaisin, paluuvirtausta ei siis ole, vaan törmäilevät toisiin yksilöihin ja myös uusiin gravitoneihin. Näin vetovoiman siruhiukkasto on jatkuvassa edestakaisessa liikkeessä.
Massojen kohdalla siruhiukkastossa on kuitenkin aukkoja. Massan viereiset sirut sujahtavatkin valon nopeudella sissään, ja massa kokoaa niistä uusia gravitoneja. Näin siruhiukkasten massaa ympäröivä ja käänteisessä suhteessa etäisyyden neliöön harveneva pilvi laskeutuu koko ajan alemmas. - On tämäkin paluuvirtaus, mutta yleensä valoa huomattavasti hitaampi. Tämä selittää myös, miksi vetovoima ei karkaa " kauas" avaruuteen.
Aukko selittää myös ihan riittävästi kohdemassan liikkeen kohti vetovoiman lähdettä. Tässä päivitetyssä mallissa en näe enää mitään
toiselta puolen pukkaavaa eli painovoiman virtausta. Gravitaatio on
yksiselitteisesti vetovoimaa.
Päinvastoin lähdemassan vaikutus heikentää jossakin määrin kohteen omaa vetovoimaa sen vastapuolella. Kuten Kuu vaikuttaessaan maahan, tai syy siihen, että Auringon ja Kuun yhteisvaikutus on suurimmillaan täydenkuun aikana, eikä uudenkuun.
Gravitonien lähettäminen avaruuteen puolestaan tekee lähettävän massan
pinnasta jossakin määrin pehmeän. Se on ainakin osaselitys siihen, miksi massoilla on avaruudessa taipumus olla pyöreitä, ja miksi niillä usein on ohuita pintakerroksia.
Energiaperiaatetta edelleen pidän vetovoimalle yleisesti oikeana. Kun kuitenkin siruhiukkasto laskeutuu kohti massaa, ja sekin kiihtyy putoamisessaan, lie kiihtyvyysarvoja, vaika varsin varovasti, tarkistettava laitostieteen/Tepin suuntaan. Mm. planeetat, ne suurella nopeudellaan pyyhkäisevät vetovoiman kenttää. Samoin aurinkokuntamme Linnunradan ulkoreunaa. Vetovoimasta näinkin tulee hiukan suurempi kuin pelkällä energiaperiaatteella.
Tiheämassat, niiden vetovoimalle tulisi miljoonan tai muutaman aurinkomassan tuolla puolen raja-arvo lähelle valon nopeutta.
Ei tässä valon pysäyttämisestä ole kyse. Tälle on varma selitys tiheämassan vahva elektroniverho. Vaan tämä antaa vastauksen, miksi suurempia tiheämassoja ei ole. Ne jakaantuvat kahtia vetovoiman saavuttaessa äärirajansa. Näiden jakaantumisten ynnä supernovien tuotetta ovat galaksien keskustojen loistavat kvasaarit.
Vastaukset 13
Vanhimmat
on kuitenkin ihan vaan gamping?
pari pulloo bissee ja tulinen sinappi.
avot.
Massa-nopeus-aika. Vanhaa Einsteinia. Suhteellisuusteoria.
Että lähettääkö aine itse vetovoiman siruhiukkastoa, vai onko se ikuisessa
liikkeessä irtomatta atomiaineesta ynnä liittymättä siihen? Nyt on varsin varmaa, että siruhiukkasto on omassa ilkuisessa liikkeessään, irtoamatta atomiaineesta tai myös liittymättä siihen. Massat ovat aukkoja, joihin siruhiukkasto putoaa, ne ovat järjestäjiä gravitoneiksi, ne ovat vetovoiman vaikutuksen kohteita.
siruhiukkasella, kun en oo ikinä aiemmin kuullutkaan.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=8699
tuolla tuntuis joku puhuvan samasta aiheesta.
jospa siirtyisit siis siinne?
pitääpä sinne mennä.
kysymyksesi oli, vai odotitko vain kommentteja?
Että lähettääkö aine itse vetovoiman siruhiukkastoa, vai onko se ikuisessa
liikkeessä irtomatta atomiaineesta ynnä liittymättä siihen? Nyt on varsin varmaa, että siruhiukkasto on omassa ilkuisessa liikkeessään, irtoamatta atomiaineesta tai myös liittymättä siihen. Massat ovat aukkoja, joihin siruhiukkasto putoaa, ne ovat järjestäjiä gravitoneiksi, ne ovat vetovoiman vaikutuksen kohteita.
Siinä se. Näköjään jäi kysymyskin vahingossa pois.
Oma termisi? :) Tarkoitatko gravitonisirontaa?
Mitä itse kysymykseesi tulee, niin jos noin tieteellisiä kykenet pohtimaan, niin miten ihmeessä voit kysyä jotain niin tyhmää, että "lähettääkö aine itse vetovoiman siruhiukkastoa?"
Ensinnäkin, tietänet, ettei gravitonien olemassaoloa ole todistettu?
Toiseksi, tietänet, millaisista osasista kaikki aine koostuu?
Kolmanneksi, ymmärtänet siis, että kun mennään tuolle tasolle, hiukkasiin, joista hiukkaset koostuvat, niitä ei mikään "aine" lähetä, vaan kyse on hiukkasista, jotka pyyhkäisevät kaiken läpi ja hoitavat siinä samalla hommansa. Siis jos niitä on edes olemassa.
Sä puhut sitäpaitsi muutenkin hieman sekavia.. olet ottanut teoriankappaleen sieltä.. toisen täältä ja tuloksena sekametelisoppa.
Tutustu vaikka Peter Higgsin teorioihin, niin ehkä saat jotain selkeyttä noihin pohdintoihin.
Etkö aio vastata? Luulin, että halusit keskustella aiheesta.
varanotaarilta saisitko julkaista tutkimustuloksiasi hänen julkaisusarjassaan.
Kysymys oli erityisen kiintoisa juuri ajatellen omaa kenties kaikkein kalvavinta pelkoani eli asteroidin sattumanvaraista tipahtamista päähäni.
Mutta jos liikun valon nopeudella on olemassa mahdollisuus, että meteoripaholainen ei saa allekirjoittanutta kiinni.
on oikeesti hauskat jutut. Eiiii wittuuuuu!!! Meikä saa nauraa melkein joka postauksessasi. :DDDD