Kysyisin vaan, että nyt kun ollaan "harkinnassa" oltu jo kohta 2kk eikä toista kaipaa pätkääkään, niin onko se sitten jo saletti juttu. Lusikat jakoon vai?
Toisaalta sitten taas jos ajattelen vaimon tulevan vastaan toisen miehen kanssa saatan saada hepulin?
Miten teillä on mennyt nää kriisit? Rupee ottaan jo aika koville. Haluais, että olis varma asiasta. Yhdessä ollaan oltu jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Mistä sen rakkauden voi uudestaan löytää? Jos molemmat kyllästyneitä ja väsyneitä!? Pitäiskö vaan antaa ajan vielä kulua vai ottaa härkää sarvista?
Aika munaton olo on juuri nyt!
Toisaalta sitten taas jos ajattelen vaimon tulevan vastaan toisen miehen kanssa saatan saada hepulin?
Miten teillä on mennyt nää kriisit? Rupee ottaan jo aika koville. Haluais, että olis varma asiasta. Yhdessä ollaan oltu jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Mistä sen rakkauden voi uudestaan löytää? Jos molemmat kyllästyneitä ja väsyneitä!? Pitäiskö vaan antaa ajan vielä kulua vai ottaa härkää sarvista?
Aika munaton olo on juuri nyt!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa vähän siltä, että et(te) haluakaan panostaa enää ja etsiä sitä rakkautta, vaikutat luovuttaneelta. Jos ainoa syy pysyä yhdessä on omistushalu, niin huonot on näkymät. Kyllä siitä sitten on lähdettävä vaikka vaimon näkeminen toisen kanssa kävisikin ylpeydelle. Mutta jos jaksatte ja haluatte vielä panostaa toisiinne, onnea matkaan! Toivotan parhaita ratkaisuja ja rauhaisaa mieltä joka tapauksessa.
Onko teillä halua pelastaa suhdetta? Jos on niin onhan noita kaikenmaailman perheterapeuttia yms. Oletteko keskenään puhuneet mikä suhteessa mättää? Mihin halutaan parannusta? Onko teillä enää yhteistä hyvää, josta voisi lähteä rakentamaan parempaa tulevaisuutta?
Yksi vaihtoehto on myös, jos se on teille mahdollista, tehdä pieni ero toiseen joksikin aikaa. Näin kumpikin voisi omalta taholtaan miettiä suhdetta ja toista osapuolta ihan rauhassa. On hetken yksinään itsekseen ja todella miettii asioita.
Me ollaan miehen kanssa oltu jo kahdeksan vuotta yhdessä ja pahimmista karikoista ollaan selvitty puhumalla ja setvimällä asiat halki ja puhki. Joskus se on ollut tuskaista molemmille, mutta näin me olemme kasvaneet ihmisinä ja oppineet tuntemaan toisemme syvällisemmin. Meillä on yhteinen harrastus, mutta annamme silti toiselle omaa elintilaa. Minulle tämä oma elintila on äärimmäisen tärkeä ja olen sitä mieltä, että toinen ihminen ei koskaan omista toista. Mutta tästä ei tule meille ongelmaa, kun molemmat tunnemme toisemme.