Pahoittelen, nappaimistostani puuttuu aakkosten viimeiset kirjaimet...
En jaksa enaa tata. Joka suunnalta pelkkaa leikkimista, elamallani on leikitty viime aikoina aivan liikaa. Erosin 8kk sitten monen vuoden avoliitostani, mies jatti, ilmoitti erotessa etta "sinunlainen nainen on hyva vain 2-3 vuodeksi". Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitaan pahempaa ja tuo lause tulee mieleen aina uutta tuttavuutta tehdessani, koska luottamus suhteisiin meni avoliittomme kariuduttua.
Erosta on nyt 8kk, minulla on sen jalkeen ollut muutama ei-ylpeiltava yhden yon juttu ja yksi 5kk kestanyt ei-vakava tapailu. Kk sitten tapasin ihmisen joka sai minut pauloihinsa, kesytti, auttoi, ymmarsi. Kerroin elamantilanteestani, kerroin etten pysty luottamaan, kerroin etta tarvin aikaa, kerroin etta tulen vastaan jos minua odotetaan. Han ymmarsi. Antoi minun ihastua haneen enemman ja enemman. Han oli ensimmainen johon aloin hieman luottaa avoeroni jalkeen, uskoin ettei han satuttaisi minua.
Kunnes, yhtakkia hanesta ei enaa kuulunutkaan, ei mitaan, tekosyita ja selittelyja vain. Se siis siitakin.
Mika minussa on se mika saa miehet leikkimaan. Tiedan etta olen ulkonaollisesti miesten mieleen, saan paljon huomiota ja yleisesti ottaen voin sanoa etta saan jokaisen kiinnostumaan jos vain haluan. En kuitenkaan sano sita ylpeillen, koska nahtavasti se aiheutuu myos haitakseni.
Olenko liian kiltti, liian sinisilmainen kaikille. Olen mukava, en satuta, en peta, en tee pahaa. Minulla on niin mahdottomasti rakkautta ja laheisyytta annettavana ja sen kai nakee, koska minua on helppo lahestya ja minulle on sanottu etta olen turvallinen, suloinen ja ihana. Mutta se ei nayta riittavan. Mies ei etsi minusta sita pidempiaikaista, vaan vain sita alkuhuumaa ja sitten naytetan kyllastyvan. Satutetaan. Leikitaan.
Tuossa paras kaverini tapailee aina uusia miehia ja jattaa ne aina itse hetken kuluttua. Mina taas tapailen miehia ja minut hyljataan aina. Itse etsin kunnon suhdetta, en jaksa naita tapailuja aina vain. Ei silla, ettako heti suhteeseen ryhtyisin, pistan alussa usein vastaankin jos alkaa vakavoitua liikaa (esim edellinen alkoi 2 vkon jalkeen puhua lapsista, hah).
Jos joku tietaa mita teen vaarin, kirjoitelkaa... Taitaa meita tosin olla muitakin joilla vain leikitaan. Se jattaa arvet joka kerta.
En jaksa enaa tata. Joka suunnalta pelkkaa leikkimista, elamallani on leikitty viime aikoina aivan liikaa. Erosin 8kk sitten monen vuoden avoliitostani, mies jatti, ilmoitti erotessa etta "sinunlainen nainen on hyva vain 2-3 vuodeksi". Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitaan pahempaa ja tuo lause tulee mieleen aina uutta tuttavuutta tehdessani, koska luottamus suhteisiin meni avoliittomme kariuduttua.
Erosta on nyt 8kk, minulla on sen jalkeen ollut muutama ei-ylpeiltava yhden yon juttu ja yksi 5kk kestanyt ei-vakava tapailu. Kk sitten tapasin ihmisen joka sai minut pauloihinsa, kesytti, auttoi, ymmarsi. Kerroin elamantilanteestani, kerroin etten pysty luottamaan, kerroin etta tarvin aikaa, kerroin etta tulen vastaan jos minua odotetaan. Han ymmarsi. Antoi minun ihastua haneen enemman ja enemman. Han oli ensimmainen johon aloin hieman luottaa avoeroni jalkeen, uskoin ettei han satuttaisi minua.
Kunnes, yhtakkia hanesta ei enaa kuulunutkaan, ei mitaan, tekosyita ja selittelyja vain. Se siis siitakin.
Mika minussa on se mika saa miehet leikkimaan. Tiedan etta olen ulkonaollisesti miesten mieleen, saan paljon huomiota ja yleisesti ottaen voin sanoa etta saan jokaisen kiinnostumaan jos vain haluan. En kuitenkaan sano sita ylpeillen, koska nahtavasti se aiheutuu myos haitakseni.
Olenko liian kiltti, liian sinisilmainen kaikille. Olen mukava, en satuta, en peta, en tee pahaa. Minulla on niin mahdottomasti rakkautta ja laheisyytta annettavana ja sen kai nakee, koska minua on helppo lahestya ja minulle on sanottu etta olen turvallinen, suloinen ja ihana. Mutta se ei nayta riittavan. Mies ei etsi minusta sita pidempiaikaista, vaan vain sita alkuhuumaa ja sitten naytetan kyllastyvan. Satutetaan. Leikitaan.
Tuossa paras kaverini tapailee aina uusia miehia ja jattaa ne aina itse hetken kuluttua. Mina taas tapailen miehia ja minut hyljataan aina. Itse etsin kunnon suhdetta, en jaksa naita tapailuja aina vain. Ei silla, ettako heti suhteeseen ryhtyisin, pistan alussa usein vastaankin jos alkaa vakavoitua liikaa (esim edellinen alkoi 2 vkon jalkeen puhua lapsista, hah).
Jos joku tietaa mita teen vaarin, kirjoitelkaa... Taitaa meita tosin olla muitakin joilla vain leikitaan. Se jattaa arvet joka kerta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teet väärin jo et kuuntele sydäntäs, se kertoo kyllä suunnan. Itse olen ollut vuosia rakastunut erääseen naiseen, jolla on myös kuvailemiasi hankaluuksia. Kyllä hän on mua satuttanut ihan tarkoituksellaki, valitettavasti, ettei ihan enkeli kuitenkaan ole, kuten ei kukaan. Ymmärrykseni sille olen aikaa sitten antanut ja myös anteeksi. Vuosien tunneside ei ole mitään alkuhuuman huminaa, vaan syvään mielen kiintymystä.
Lemmellä älä leiki, äläkä anna leikkiä.
niin, mutta sehan se onkin etta itse en tunne ikina leikkineeni kenenkaan kanssa. Etsin sita lampoa toisen kanssa, jossa jaetaan ilot ja surut, sateet ja auringonpaisteet, mutta kaikki mita saan on leikkimista joka suunnasta. Jos olen ollut etainen tai muuten ei-oma-itseni, olen sen selittanyt ja kasittaakseni toinen on sen ymmartanytkin. Kun esim oli etainen edellisen tapailun alussa, en kosketellut ym liikaa, selitin etta minua juuri satutettiin ja pelkaan aloittaa mitaan kenenkaan kanssa. En usko sen olevan toisen satuttamista, ennemminkin huomioonottoa etta kerron tilanteen.
En siis tieda ymmarsitko kirjoitukseni oikein - minun kanssani leikitaan, mina EN leiki toisten kanssa.
Ehkä sun pitäiskin "ottaa vaarin" eli vähän vanhempi mies joka on tosissaan sen suhteen mihin ryhtyy.
Aikamoinen sika törkimys tuo alkuperäinen aviomiehesi kyllä, törkeä kommentti. Kyllä parempiakin miehiä on.
Olen pahoillani puolestasi. Totean vain, että tämä maailma on tätänykyä vähän persiillään tossa parisuhteellisuus jutussa. Aika monet vaan ei pysty sitoutuun. Suurin syy on pelko.
Avain sana on luottamus. Sen kun elämässä menettää niin ennuste toimivaan parisuhteeseen on huono. En jaksa enempää filosoida. Sen sanon vielä että sinä et siinä mitään menetä jos varovaisesti suhteissasi etenet.
Kyllä se isovonkale sieltä vielä tulee!!....Uutta matoa koukkuun vaan.
-TomTom
Olet siis eronnut VASTA 8kk sitten, sen jälkeen tapaillut jotain heppua 5kk, sulla on ollut muutama yhden illan juttu ja nyt olet deittaillut jota kuta kuukauden..?
Mikä ihmeen kiire sulla on? Eikö sua yhtään viehätä oma, itsenäinen seurasi? Älä ryntäile noin miehestä toiseen, vaan ota elämä rauhallisemmin, keskity enemmän kaikkeen muuhun, mitä elämällä on tarjottavana. Kyllä se ihana, "oikea", tulee vielä vastaan jonain päivänä, kun sitä vähiten odotat. Älä turhaan panikoi.
ehkä liikaa? Oletko liian helppo saalis? Mies on saalistaja ja kaipaa vähän haastetta myös.
Myös minä olen kiltti, uskollinen jne...mutta, minua ei ole jätetty ikinä. Suhtauduin aikanani suhteisiin, niin että mennään päivä kerrallaan, enkä ikinä retkahtanut yhden yön seikkailuihin, on liian korkea moraali. Olin siis kiltti mutta en varma tapaus, vähän salaperäisyyttä peliin ja itsetunto kuntoon, se näkyy jo kasvoista jos on epätoivoinen ripustautuja.