Kuormasta ei saisi syödä eikä työkavereihin sekaantua. Nämä ohjeistukset olen pitänyt tähän saakka mielessä (ja housut jalassa), mutta nyt alan pelätä kulkevani onneni ohitse, jos jätän tilaisuuden käyttämättä.
Olen kolmekymppinen vanhapiika, ja korviani myöten ihastunut miespuoliseen työkaveriini. (Vapailla markkinoilla hänkin.) Molemminpuolista kiinnostusta ja pientä "kipinöintiä" on ollut ilmassa jo noin vuoden. Välimme ovat lämpimät (voimme vitsailla raskaastikin yleisluontoisista tai työhön liittyvistä asioista ja viihdymme toistemme seurassa), mutta tietyllä tapaa myös korrektit (esim. henkilökohtaisia asioita emme juuri ole ottaneet puheeksi). Flirttailumme on äärimmäisen ja turhauttavan hienovaraista.
Kiinnostuksesni häntä kohtaan on muuttunut syväksi ihastukseksi. Mitä enenmmän häntä olen oppinut tuntemaan, sitä enemmän olen alkanut hänestä pitää ja sitä vakuuttuneempi olen hänen "prinssipotentiaalisuudestaan". Vaikka kiinnostukseni on myös fyysistä, arvostan enemmän hänen persoonaansa, älykkyyttään ja huumoriaan.
Työyhteisömme on kovin hierarkkinen, ja hänen esimiesasemansa on olennaisin syy siihen, miksi ratkaisevaa askelta ei ole otettu. Itse pelkään myös kasvojeni puolesta juoruilevassa työyhteisössämme sekä sitä nöyryytystä, minkä epäonnistunut siirto toisi tullessaan.
Jotakin on kuitenkin tehtävä, sillä turhautumiseni kasvaa päivä päivältä salaamani kaipuun kanssa. Tätä menoa joko itsehillintäni pettää tai muutun pakkomielteiseksi. :) Havahduin miettimään asiaa huomatessani, etten ole ollut oikeasti kiinnostunut yhdestäkään toisesta miehestä vuoteen. Olen siis ollut "lojaali" tälle miehelle, jolle en ole edes pystynyt näyttämään suoraan ihastumistani tai kiinnostustani.
Neuvoja? Yritänkö unohtaa vai otanko riskin tekemällä asialle vihdoinkin jotain? Onko kukaan onnistunut näissä työpaikkaromansseissa, vai tulenko vain polttamaan siipeni?
Olen kolmekymppinen vanhapiika, ja korviani myöten ihastunut miespuoliseen työkaveriini. (Vapailla markkinoilla hänkin.) Molemminpuolista kiinnostusta ja pientä "kipinöintiä" on ollut ilmassa jo noin vuoden. Välimme ovat lämpimät (voimme vitsailla raskaastikin yleisluontoisista tai työhön liittyvistä asioista ja viihdymme toistemme seurassa), mutta tietyllä tapaa myös korrektit (esim. henkilökohtaisia asioita emme juuri ole ottaneet puheeksi). Flirttailumme on äärimmäisen ja turhauttavan hienovaraista.
Kiinnostuksesni häntä kohtaan on muuttunut syväksi ihastukseksi. Mitä enenmmän häntä olen oppinut tuntemaan, sitä enemmän olen alkanut hänestä pitää ja sitä vakuuttuneempi olen hänen "prinssipotentiaalisuudestaan". Vaikka kiinnostukseni on myös fyysistä, arvostan enemmän hänen persoonaansa, älykkyyttään ja huumoriaan.
Työyhteisömme on kovin hierarkkinen, ja hänen esimiesasemansa on olennaisin syy siihen, miksi ratkaisevaa askelta ei ole otettu. Itse pelkään myös kasvojeni puolesta juoruilevassa työyhteisössämme sekä sitä nöyryytystä, minkä epäonnistunut siirto toisi tullessaan.
Jotakin on kuitenkin tehtävä, sillä turhautumiseni kasvaa päivä päivältä salaamani kaipuun kanssa. Tätä menoa joko itsehillintäni pettää tai muutun pakkomielteiseksi. :) Havahduin miettimään asiaa huomatessani, etten ole ollut oikeasti kiinnostunut yhdestäkään toisesta miehestä vuoteen. Olen siis ollut "lojaali" tälle miehelle, jolle en ole edes pystynyt näyttämään suoraan ihastumistani tai kiinnostustani.
Neuvoja? Yritänkö unohtaa vai otanko riskin tekemällä asialle vihdoinkin jotain? Onko kukaan onnistunut näissä työpaikkaromansseissa, vai tulenko vain polttamaan siipeni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
että kun vanhana muistelet elämääsi niin mikä merkitys sillä on ollut että hän on "esimiesasemassa" ja mitä merkitystä on naureskelevalla työyhteisöllä..jos voit ajatella elämäsi prinssiä ja muistella "teidän" yhteistä elämäänne.. siis työ on työtä ja työkaverit vain työkavereita älä uhraa elämääsi ajattelemalla joutavia titteleitä . Muista! Myös unelmiesi prinssi käy paskalla eli on siis ihminen..ehkä vähän lukeneempi sellainen (eli lukee toden.näk. myös paskalla istuessaan! Toimi ja nauti elämästä ettei tarvi katua..viis muista ihmisistä kun ootte kerran vapaita molemmat!
Ilmaise kiinnostuksesi! Mikään ei turhauta niin paljon kuin tuollainen tilanne. Harmittaa vielä joskus jos et tee mitään.