Menemme naimisiin muun muassa sillä perusteella, että koemme kumppanimme turvalliseksi. Hänestä ei näin ollen ole uhkaa minuudelleni, itsetunnolleni. Valinta on paljolti alitajuinen, tiedostamaton: valinnan tekevät ”vanhat aivomme”, jonka on alkukantaisin osa meistä ja jossa suurin osa tunteistamme syntyy. Kansankielisesti voisi sanoa, että ajattelemme näissä asioissa selkäytimellämme. Aivokuori eli ns. uudet aivot on henkisin ja järkevin osa meistä, mutta sillä on kaikkein vähiten merkitystä puolisomme valintaan.
Myös lapsuuden kodissa saamamme sisäiset haavat vaikuttavat tiedostamattamme avioitumiseen. Odotamme, että tuleva puolisomme parantaisi haavamme. Lisäksi toivomme, että puolisomme täydentäisi meitä omilla ominaisuuksillaan heikoissa kohdissamme. Näistä seikoista johtuu, että valitsemme toisaalta oman isämme tai äitimme kaltaisen puolison ja toisaalta itseämme täydentävän puolison.
Nämä kriteerit täyttävä henkilö on hyvin turvallinen vanhojen aivojen kannalta, mutta ei avioliiton kannalta. Varhaislapsuudessa olemme imeneet itseemme vanhemmiltamme tunneilmaston, jonka kuvittelemme olevan turvallinen. Siksi alkoholistin tytär voi mennä naimisiin tulevan alkoholistin kanssa, avioerokodin poika valitsee hylkäävän vaimon, väkivaltaisen kodin tytär avioituu väkivaltaisen miehen kanssa jne. Useimmissa avioliitoissa ongelmat johtuvat siitä, että taannumme vanhojen aivojen tasolle.
Olen kirjoittanut näistä teemoista lisää blogissani
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Kerron siellä, kuinka edellä kuvatun pohjalta on helppo ymmärtää, mistä riidat avioliitossa kumpuavat. Väitän myös, että ongelmainen liitto tarjoaa puolisoille mahdollisuuden sisäisesti eheytyä, ja sitä kautta aviosuhdekin voi uudistua.
Tuntuvatko esittämäni ajatukset tutuilta omassa avioliitossasi tai jonkun tuntemasi henkilön liitossa?
Myös lapsuuden kodissa saamamme sisäiset haavat vaikuttavat tiedostamattamme avioitumiseen. Odotamme, että tuleva puolisomme parantaisi haavamme. Lisäksi toivomme, että puolisomme täydentäisi meitä omilla ominaisuuksillaan heikoissa kohdissamme. Näistä seikoista johtuu, että valitsemme toisaalta oman isämme tai äitimme kaltaisen puolison ja toisaalta itseämme täydentävän puolison.
Nämä kriteerit täyttävä henkilö on hyvin turvallinen vanhojen aivojen kannalta, mutta ei avioliiton kannalta. Varhaislapsuudessa olemme imeneet itseemme vanhemmiltamme tunneilmaston, jonka kuvittelemme olevan turvallinen. Siksi alkoholistin tytär voi mennä naimisiin tulevan alkoholistin kanssa, avioerokodin poika valitsee hylkäävän vaimon, väkivaltaisen kodin tytär avioituu väkivaltaisen miehen kanssa jne. Useimmissa avioliitoissa ongelmat johtuvat siitä, että taannumme vanhojen aivojen tasolle.
Olen kirjoittanut näistä teemoista lisää blogissani
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Kerron siellä, kuinka edellä kuvatun pohjalta on helppo ymmärtää, mistä riidat avioliitossa kumpuavat. Väitän myös, että ongelmainen liitto tarjoaa puolisoille mahdollisuuden sisäisesti eheytyä, ja sitä kautta aviosuhdekin voi uudistua.
Tuntuvatko esittämäni ajatukset tutuilta omassa avioliitossasi tai jonkun tuntemasi henkilön liitossa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos hyvistä artikkeleista. Kirjoituksesi on niin kaiken kattavaa, ettei kommentointi tunnu muutoin kovin tarpeelliselta -lähinnä tulee mieleen, että koetetaanpa nyt ottaa oppia näistä viisauksista, joita meille jakelet. :) Hienoa, että olet paneutunut asioihin, onnea avioliitollenne edelleen.
Tunnustan taysin aina valitsevani turvallisia miehia, silla kotona en saanut emotionaalista turvaa jos taloudellinen turva olikin. Eli siis korjaan sisaisia haavojani suhteissa. Nykyinen on kylla kaikken paras terapeutti ja hellyyden maara on suunnaton. Tosin naita lapsuusajan traumoja taytyy ihan itsekin tyostaa eika kayttaa muita valineina.
Totesit kommentissasi näin:
"Tosin näita lapsuusajan traumoja täytyy ihan itsekin työstaa eikä käyttää muita välineinä."
Tästä nimenomaan on kyse. Jokainen voi työstää vain omia traumojaan. Tähän työstämiseen voimme onnellisessa tilanteessa saada puolisolta tukea, niin kuin kerrot nyt saavasi. Monessa parisuhteessa puolison oma rikkinäisyys ikään kuin "pakottaa" lähtemään sisäisen parantumisen tielle (niin kuin blogini jutussa kerroin), ja sekin on hyvä.
...mutta suhteeni katkeavat juuri niihin ongelmiin kerta toisensa jälkeen...
Prosessia riittää ja kipua, mutta miten päästä tasapainoiseen ihmissuhteeseen?
Luulen että tiedostan aivan riittävän hyvin kuvioni, mutten osaa toteuttaa sellaista muutosta joka antaisi mahdollisuuden tasapainoiseen elämään...
N46
Mielestäni tarvitset nyt tukea, et uutta suhdetta. Olet tiedostanut entisissä suhteissasi jo ongelmiasi ihan riittämiin, uskon niin. Jotta sama kuvio ei enää toistuisi, sinun olisi tarpeen päästä purkamaan asioitasi luotettavan ystävän, terapeutin tai sielunhoitajan kanssa. Jokin terapeuttinen pienryhmä voisi myös olla hyvä kasvupaikka. Voin suositella esimerkiksi Krito-ryhmiä.
Sitten kun olet päässyt toipumaan, sinulla on aivan uudet valmiudet solmia kestävä parisuhde.
Toivoa on!
Minut on lapsena hylätty. Tai niin sen koen. ja tätä aikuista ihmistä en ole 10-vuotiaasta lähtien enää nähnyt. ja koko aikuistumiseni ajan olen etsinyt puolisoa, joka ei hylkäisi minua. En ole aina edes rakastanut vaan lyöttäytynyt ihmiseen joka vaikuttaa vakaalta eikä voisi minua koskaan lakata rakastamasta. tämä oli minulle ongelma kauan. sitten tapasin tulevan alkoholistin ja hän kohteli minua miten sattui ja olin rakastunut, tunnen että hän oli elämäni ainut oikea rakkaus, kunnes jätti minut. surin ja anelin yli vuoden, kunnes tapasin nykyiseni; tasapainoisen ja vakaan ihmisen joka rakastaa minua ja minä häntä. silti yritän aiheuttaa konflikteja tiedostaen, katsoen pysyykö hän vierelläni aina. se pilaa suhdettamme. Miksi ihminen toimii niin tyhmästi? Ja miksi haluaisin että kaikki tämän kaupungin miehet muistaisivat minut aina ja kaipaisivat? siksikö?
N24
Annan sinulle lilian pari kirjallisuusvinkkiä voidaksesi selvittää itsellesi, miksi hylätty toimii niin kuin sinullekin on käynyt: Jon Eargle, Sylittömän tuska ja Harville Hendrix, Kaikki se rakkaus, mikä sinulle kuuluu (tähänhän viittasin blogissanikin). Ensiksi mainitussa kirjassa on hengellinen näkökulma. Toivottavasti se ei oudoksuta sinua, sillä siinä on erittäin hyvää asiaa.
On todella tärkeää tunnistaa itsessään hylkäämisestä johtuvat haavat ja toimintatavat, jottei samat kuviot toistuisi yhä uudelleen. Paraneminen on mahdollista, joskin siihen kuluu aikaa.