Tilanne on se, että jo pari vuotta olen ollut valmis eroamaan, ja olenkin asiasta "pariin" kertaan avovaimolle sanonut. Toinen en kuitenkaan suostu lähtemään. Homma alkaa olla melko sitämätöntä, ihan en voi toista kadullekaan ajaa ja toinen ei sitten millään suostu lähtemään.
Onko hyviä neuvoja miten homma saataisiin päätökseen.
Onko hyviä neuvoja miten homma saataisiin päätökseen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on ilmeisesti SINUN omistama asunto? Silloinhan avopuolisosi on ikään kuin "pakko" lähteä - yhteys poliisiin, jos haluat ilkeää jälkeä. Jos asunto on yhteinen, mikset itse lähde? Kuulostaa kyllä kovinkin vaikealta tuo teidän tilanteenne. Avokkisi ilmeisesti myös rakastaa sinua? Ja sinä et häntä. Voit kertoa hänelle vaihtoehtosi. Ei tuommoista pitäisi kenenkään sietää - ja ihmettelen, miten avokkisi sietää, kun olet lähdöstä hänelle jo sanonut! Millainen itsensäkiduttaja hän oikeen on?
ilkeää jälkeä. Se voisi jäädä liiaksi raastamaan omaa tuntoa. Asunto kuten 99% kaikista muistakin tavaroista, huonekaluista, kulkupeleistä on minun osmistuksessani.
Olenkin jo aika paskamaisesti käyttäytynyt vaikka en haluasi, sekin tässä raastaa. Mitään pettämistä tms. en kuitenkaan ole harrastanut, eikä hänkään.
Olen kuitenkin ilmeisesti turhaan luullut, että tämän voisi hoitaa jotenkin "siististi".
ei voikaan, kun avokkisi ei sitä ota kuuleviin korviinsa.
että toi tilanne voi olla vuoden päästä tismalleen sama kuin se on nyt! Kysy, mitä SINÄ haluat? Meinaatko tosiaan katsoa samaa menoa vielä vuoden (jos kohta toisenkin) päästä? Ryhdy toimiin; vaikka ne ehkä ilkeiltä tuntuisivatkin. Jos toinen ei tajua, et sinä voi sille mitään. Kannattaako pilata siis omaa elämäänsä juuttumalla noin epätoivoiseen (ja ei-haluttuun) tilanteeseen?
Ryhtiä nyt!
Olisin lähtenyt itse jo aikaa sitten jos asunto huonekalut yms. eivät olisi omistuksessani.
tee mitään, niinkuin nyt näyttää, jatkatte elämäänne onnellisesti etiäpäin samasta tilanteesta. Ja heipparallaa, jippii ja jee.
Jos olet vain "sanonut" asiasta, niin ehkä asia ei ole mennyt ihan perille asti. Etenkin jos olet sanonut sanottavasi jonkin riidan tms. yhteydessä. Saattaisikin olla paikallaan keskustella asiasta ihan kunnolla ja kaikessa rauhassa.
Kuulostaa kyllä hiukan omituiselle, että olet asiaa jo pari vuotta hautonut. Luulisi siinä ajassa toisenkin ymmärtävän mikä on tilanne. Ellet sitten jostain käsittämättömästä syystä käyttäydy avovaimoasi kohtaan ihan tavallisesti, kuten "hyvinä aikoinakin", ja ikään kuin välillänne ei mitään ongelmia olisikaan.
kun on oma asunto. Mikäli olisi vuokra niin tilanne olisi aivan toinen tai olisi ollut jo pitkään.
Meillä sama tilanne. Omistamme asunnon puoliksi. Minä tosin maksanut siitä suurimman osan. Paperi näyttää kuitenkin toista. Ei huvittaisi maksaa enää toiseen kertaan. Lapselle jos mies antaisi ennakkoperintönä. Sekin vaikuttaisi tulevaisuudessa lapsen mahdolisuuteen saada esim. opintotukea. Monesti on niin ettei toinen ymmärrä ettei suhde enää pelaa ja luottamus on mennyt. Alkoholilla osuutta asiaan.
Menet kapakkaan ja isket sieltä naisen. Tulette teille (avovaimosi on tietty kotona) ja alatte naimaan. Naista kannattaa vähän varoitella etukäteen, että näin tulee tapahtumaan.
Kannattaa tietysti varoa, että ei avokki rupea väkivaltaiseksi. Sittenhän voi tietysti soittaa poliisit.
Melko lapsellinen temppu. Käsitin että olet kuitenkin aikuinen ihminen ja tuollainen vain aiheuttaa katkeruutta. Molemmissa. Lisäksi avovaimoasi kohtaan tuo ei ole reilu temppu.
Älä enää vihjaile, vaan kerro suoraan, että haluat erota. Jos ei muuta, ja jos olet valmis tähän, myy kämppä pois. Ja muuta muualle. Tai voit ainakin vihjaista avovaimollesi, että tarkoituksenasi on pistää kämppä myyntiin ja muuttaa - yksin.
temppu tosiaan olisi. En kyllä moiseen voi alkaa ikää kun on jo ~30. Tarkoitukseni oli löytää jokin keino joka ei olisi ihan noin ala-arvoinen.
Kämpän toki voin myydä, mutta suomen verottaja vaatii asumaan vielä ainakin vuoden ko. asunnossa. Avokki on muutenkin tullut sen verran kalliiksi, että en noin 20t€ viitsisi enään verottajalle arosta maksaa.
Keskustelkaa asiasta suoraan ja asiallisesti ja ennen kaikkea ajalla!Kuuntele myös avovaimoasi,vaikka hän luultavasti tekeekin kaikkensa pitääkseen sinut,kun vielä kanssasi on,vaikka olet asiasta hänelle jo puhunutkin.
Kuuntele ja keskustele asiallisesti(ja siihenhän te pystytte!Ettehän ole enää mitään teinejä...)
Jos tämän jälkeen avokkisi vielä kinuaa sinua takaisin,katso häntä silmiin ja kysy missä sun ylpeytesi on,kun roikut ihmisessä,joka ei halua elää kanssasi!Luulisi sen jälkeen hieman miettimään...Ja oma itsetunto viimeistäänkin kolkuttamaan...Mikäli sellainen vielä hänellä on...Toivottavasti saatte asianne selvitettyä!
Voin vain kuvitella miten hankala tilanne on,kun asunto on sinun...Mutta kaikkea hyvää!!Ja ihanaa kesää=)
jos ottaisit päivänlehden ja sanot avokillesi että nyt katsotaan vuokra asunto sinulle. Tai jospa sinä voisit muuttaa joksikin aikaa jonkun "nurkkiin" jotta toinen löytäisi uuden asunnon. Uskon kyllä myös siihen jos todella nostat" kissan pöydälle" ja puhutte suhteenne loppuun ja sanot että haluat... että avokki muuttaa mahdollisimman pian pois... uskon että säästytte molemmat pahimmilta riidoilta..toki riitaahan varmasti tulee yms. mutta olettehan aikuisia ihmisiä niin tod.näköisesti saat asiasi kuntoon.
Kuulostaa vaikealta tilanteelta. Mietin vaan ihan samaa että oletko tarpeeksi selvästi sanonut avokillesi missä mennään. Pelkät vihjailut kun eivät riitä jos toinen on vielä kiinni sinussa.
Tässäpä sinulle selkeä toimintaohje: varaat koko iltapäivän (tai muun sopivan ajankohdan) aikaa ja sanot hänelle että sulla ois nyt tärkeetä puhuttavaa. Aloitat keskustelun sanomalla että sun mielestä tämä suhde ei enää tunnu toimivan ja kysyt mitä mieltä hän on. Jos hän on rehellinen niin varmaankin myöntää saman (ellet sitten ole käyttäytynyt ihan normaalisti koko ajan...).
Tämän jälkeen keräät kaikki voimat mitä susta lähtee ja sanot että sun mielestä paras/ainoa ratkaisu ois jatkaa elämää erillään koska tää tilanne tekee kummankin onnettomaksi. Ja käytät rohkeasti sanaa ero, ei missään nimessä tauko tai harkinta-aika tms. Tästä on varmaankin seurauksena itkukohtaus, mutta se on ihan normaali reaktio, älä siis mene paniikkiin. Itku on ihmisen puolustusmekanismi ja tekee hyvää, auttaa paranemaan.
Hän varmaan ymmärtää itsekin, että hän on se kenen täytyy lähteä, koska kämppä on sun, joten asetat jonkun järkevän takarajan hänen muutolleen. Voit myös sanoa että autat käytännön jutuissa jos hänellä ei ole ystäviä tms. jotka vois auttaa.
Tärkeintä on että puhutte ihan kaiken selväksi, vaikka siihen sit menis koko yö koska jos avokille jää yksikin toivon kipinä niin hän kyllä pitää siitä kiinni. Pysyt tiukkana etkä sorru sääliseksiin tai muihin vastaaviin lohdutuskeinoihin.
Ja muista, että jos et tee mitään nyt niin pahimmassa tapauksessa tuo tilanne johtaa siihen että sun koko loppuelämä näyttää tuolta. Seuraavaksi ehkä tiedossa velvollisuus-avioliitto ja lapsia, siitä ei niin vaan lähdetäkään. Tää taas johtaa ihan taatusti pettämiseen (ellei ole jo johtanut) ja sulla on entistä paskempi olo.
Äläkä mieti mitä muut, esim. kaverit tai vanhemmat tästä ajattelee, tässä on kyseessä SUN elämä!
Sä olet totuuden velkaa itsellesi ja avokillesi, teistä ei kummastakaan voi tulla onnellisia jos sä et toimi niinkuin miehen pitää toimia. Se sattuu vähän aikaa mutta ihan varmasti menee ohi ja teitä kumpaakin ihan varmasti odottaa jossain Se Oikea, jota ette ikinä voi tavata jos tuo tilanne ei ratkea. Tsemppiä, uskon että pystyt hoitamaan tämän!
teinkin tuossa toissa päivänä. Taisi lopultakin mennä sanoma perille. Ainakin siltä vaikuttaa. Tosin vielä ei ole mitään merkkejä ollut pois lähdöstä.
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista. Tällä(kin) kertaa puhuminen näytti olevat se toimivat keino.
Siis häh?!? Miksi et itse lähde? Miksi odotat että toinen lähtee, oletko uskaltanut edes keroa hänelle halustasi erota... Tota menoa odotat kuule vielä ens vuosisadallakin.
vähän enemmän asennetta!!!
Homma selkisi puheella ja asian "jankuttamisella".
Akka ei tosin vielä ole mihinkään lähtenyt, mutta eiköhän se tosta vielä lähden. Pakkaus on kyllä jo alkanut.