Kun luen näitä palstoja avioliitosta, tulee todella paha olo. Olen itse ollut kahdessa epäonnistuneessa avioliitossa. Molemmissa mies on käyttänyt alkoholia paljon ja on molemmilla on todella huono itsetunto. Tämä nykyinen mies on myös täysin avuton ja oma-aloitteeton. Kaiken joudun sanomaan, tää tämä, vie tuo, osta se, laita toi jne. Useita kertoja. Asumme omakotitalossa ja remonttia riittää, kaiken joudun itse suunnittelemaan, hankkimaan ja neuvomaan, miten mikin korjataan. Tietysti voisin tehdä itsekin, mutta monet työt on sellaisia, mihin ruumilliset voimani ei riitä. Lisäksi joutuisin sitten tekemään kaiken itse. Kun mieheni tekee jotakin, hän useimmiten epäonnistuu siinä, homma menee pieleen, kuluu turhaa rahaa ja sitten hän on kiukkuinen. Syy on minun. Hän on aika agressiivinen, kiroilee. Aikaisemmin hän oli fyysisestikin väkivaltainen, töni,löi, uhkasi minua ja lapsia. Hän on saattanut perheen useasti taloudelliseen ahdinkoon. On mennyt asuntokin alta.
Avioliittoon menin ns. pakosta. Odotin lasta. Nyt on kulunut yli kaksikymmentä vuotta ja olen täysin uupunut. Olen jatkuvasti sairas. En ole ollut kohta kahteen vuoteen töissä, sairauden takia. Lapset on aikuisia ja tilanne on sinänsä muuten parempi, voisin lähteä. Asunto on minun.
Kunpa saisin työpaikan vielä ja pystyisin tekemään töitä, vaikka enköhän pärjäisi rahallisesti muutenkin. Loppuisi toi jatkuva kiukuttelu, tiuskiminen ja räiskiminen. Ei tarvitsisi koko ajan jännittää ja pelätä.
Avioliittoon menin ns. pakosta. Odotin lasta. Nyt on kulunut yli kaksikymmentä vuotta ja olen täysin uupunut. Olen jatkuvasti sairas. En ole ollut kohta kahteen vuoteen töissä, sairauden takia. Lapset on aikuisia ja tilanne on sinänsä muuten parempi, voisin lähteä. Asunto on minun.
Kunpa saisin työpaikan vielä ja pystyisin tekemään töitä, vaikka enköhän pärjäisi rahallisesti muutenkin. Loppuisi toi jatkuva kiukuttelu, tiuskiminen ja räiskiminen. Ei tarvitsisi koko ajan jännittää ja pelätä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin aikani kuuntelin tota samaa paitsi ei väkivaltaa mua kohtaan-henkistä kyllä senkin edestä.Myös lapsia kohtaan.Se ei ikinä siitä parane.Kaikki ei ole käteviä käsistään eikä se ole sen syy.se on ominaisuus ihmisessä.Aloitekyvyttömyys voi johtua jostain piilevästä sairaudesta ja alkoholi voi tehdä siitä vielä pahemman.mulla ainakaan ei pää pelaa kunnolla jos olen ottanut vaikka 2 lasia viiniä edellisenä iltana.se ei oikeesti sovi kaikille.aineenvaihduntajuttu.Mutta sulla on vain yksi elämä ja voit elää sen ihan miten itse haluat.Tee itsellesi hyvä työ ja lähde.Masennus vie voimat koska toivoa paremmasta ei ole.olet ottanut ohjat niin monesti ennenkin käsiisi-miksi et tekisi sitä uudelleen itsesi parhaaksi.Ehkäpä kuntoudutkin siitä vielä työelämään kun saat riippakiven pois hiertämästä.Mä söin 2 purkkia masennuslääkkeitä, kun ukko ryyppäsi ,kunnes tajusin, ettei se sillä parane.Läksin ja aloitin uuden elämän enkä ole katunut.löysin uuden ihanan miehen ja olen tosi onnellinen.Oletko koskaan kuukkut adhd:sta tai MBD:stä? miehesi käytös kuulostaa kovin tutulta.sellainen ihminen on kestojännite päällä koko ajan.kävelevä dynamiittipakkaus.
vanhempani ovat tuollaisia, tutut roolit. Ja itseasiassa se joka mielestäni on avuton on oma äitini, joka marttyyrimaisesti valittaa isästäni meille omille lapsilleen ja jollain sairaalla tasolla ajattelee vielä että jotenkin säälisimme häntä ja kunnioittaisimme häntä enemmän "kun hän nämä kaikki vuodet on kestänyt"...ja tietenkin "meidän lasten" takia.
Asia on kuitenkin täysin päinvastainen. Kummassakin on hyvät ja huonot piirteensä, mutta isäni rakastaa meitä ja äitiäni _ehdottomasti_, ilman vaatimuksia mistää. Äitini rakkauden eteen tulee tehdä töitä, ts. suorittaa. Koskaan emme ole olleet tarpeeksi hyviä. Luultavasti hän itsekin on joutunut joskus tekemään samoin, mutta se ei riitä perusteeksi kohdella meitä samoin.
Äitini tarvitsee jonkun syntipukiksi, sillä hän on itse niin täydellinen ja virheetön. Omasta mielestäni hän on avuton pikkutyttö, joka ei uskalla ottaa vastuuta _omasta_ elämästään, vaan perustelee jäämistään huonoon avioliittoon meillä lapsilla tai muilla tekosyillä. Helpompi yrittää huolehtia muista ja ottaa vastuuta muista, vaikka loppukädessä se tehdään vain sentakia ettei tarvisi ottaa vastuuta itsestään. Tämän takia minun on vaikea kunnioittaa häntä.
Itse hlökohtaisesti toivoin lapsena asuvani jossain muualla kuin kotona, ei minulla ole kuitenkaan ollut samanlaisia vaihtoehtoja lähteä tai valita joku toinen koti , kuin äidilläni.
Ihan ku mun entistä elämää.20 vee mäkin kattelin "avutonta" eli tein itseasiassa kaiken itse...
Kun lähdin suku syytti mua siitä ja aivan ihmeisään oli et ku noin hyvä mies...joopajoo,eli mitään eivät tienneet MILLAISTA TODELLISUUDESSA oli...
Mäkin olin aina jostain kipeä,tuli astmat ja fibromyalgiat ja kaikkee muutakin.Olen varma et siksi sairastinkin niin paljon ku oli PAHAOLLA!!!
Saapasnähä kauanko sä jaksat VETÄÄ MIESTÄ PERÄSSÄS???
Mieti, MITÄ ELÄMÄLTÄ LOPPUJENLOPUKSI HALUAT ja toimi "vaistojesi" varassa.
Terv minä ainakin nyt 10 kertaa onnellisempi ku ennen ;)
Mikä aviossasi on hyvää. Olethan kuitenkin pysynyt siinä jo 20 vuotta. Tuo että talo on nimissäsi..eli se ei ole miehesi nimissä saattaa hyvinkin tehdä miehestäsi erittäin haluttoman osallsitumaan ja tekemään mitään talon eteen. Hänkin on ilmeisesti erittäin masentunut eikä osaa tuoda itseään julki ja hoitaa masennustaan alkoholilla.Kun olette kuitenkin jo 20 vuotta olleet aviossa niin kaiketi välillä olette pystyneet myös keskustelemaan asioista selvästi. Se että käskytät häntä kuin pikkupoikaa tekee hänet araksi ja vie sitä itsetuntoa, varsinkin kun omaisuuskin on nimissäsi. Se ottaa miehen itsetunnolle jos ei pysty esiintymään isäntänä omassa talossaan ja omalle perheelleen.
Toinen juttu on että voisit ottaa härkää sarvista ja huolehtia itsestäsi paremmin, ettet syytä miestäsi omasta pahasta olostasi. Me akat osataan se varsin hyvin, syyllistää toinen maan alle ja vaatia toiselta asioita joihin hän ei pysty. Aivan ilmeisesti miehesi ei ole remonttimiehiä joten jos remonttia pitää tehdä on hyvä kerätä rahaa ja teettää työ ulkopuolisella. Tai sitten myydä koko talo ja asettua pienempään , johonkin rivitaloon jossa huolto pelaa talon puolesta.
Itse olen asettanut itseni ihan samanlaiseen loukkuun. Talo on nimissäni ja miestäni se hermostuttaa todella paljon, ja jos mitä pitäisi tehdä, on aivan turhaa odottaa sitä häneltä.Hän sanoo juujuu ja jättää tekemättä.