Hei,
Ystäväni käytös on muuttunut. Olemme tunteneet kymmenisen vuotta ja olleet pitkään ns. parhaat kaverit. Nykyään ystävääni ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan seurani juuri lainkaan. Hän ei koskaan soita minulle ja jos soitan hänelle, hän harvoin vastaa puhelimeen. Takaisin hän ei soita koskaan vaikka varmasti näkee että olen hänelle soittanut. Joskus hän on jopa sanonut että kuuli kyllä että puhelin soi muttei jaksanut nousta ylös vastaamaan siihen.
Näemme nykyään ehkä kerran viikossa, jos sitäkään. Kaikki nämä tapaamisemme ovat minun aloitteesta. Yleensä hän vielä peruu ne viime hetkellä.
Olen kuullut yhteisiltä tutuiltamme kuinka hän on juoruillut henkilökohtaisia asioitani muille. Olen sanonut hänelle nämä asiat luottamuksella ja tuntuu pahalta kun kaikki niistä tuntuvat nyt tietävän.
En ole pitänyt häneen yhteyttä viikkoon, eikä hän ole minuun. Tuntuu vain niin haikealta ajatella niitä aikoja kun olimme lähes joka päivä yhteydessä toisiimme. En meinaa silti soittaa hänelle, katson kuinka kauan menee että hän soittaa minulle, vai soittaako koskaan. Olen vain niin kyllästynyt tähän yksipuoliseen ystävyyteen.
Ystäväni käytös on muuttunut. Olemme tunteneet kymmenisen vuotta ja olleet pitkään ns. parhaat kaverit. Nykyään ystävääni ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan seurani juuri lainkaan. Hän ei koskaan soita minulle ja jos soitan hänelle, hän harvoin vastaa puhelimeen. Takaisin hän ei soita koskaan vaikka varmasti näkee että olen hänelle soittanut. Joskus hän on jopa sanonut että kuuli kyllä että puhelin soi muttei jaksanut nousta ylös vastaamaan siihen.
Näemme nykyään ehkä kerran viikossa, jos sitäkään. Kaikki nämä tapaamisemme ovat minun aloitteesta. Yleensä hän vielä peruu ne viime hetkellä.
Olen kuullut yhteisiltä tutuiltamme kuinka hän on juoruillut henkilökohtaisia asioitani muille. Olen sanonut hänelle nämä asiat luottamuksella ja tuntuu pahalta kun kaikki niistä tuntuvat nyt tietävän.
En ole pitänyt häneen yhteyttä viikkoon, eikä hän ole minuun. Tuntuu vain niin haikealta ajatella niitä aikoja kun olimme lähes joka päivä yhteydessä toisiimme. En meinaa silti soittaa hänelle, katson kuinka kauan menee että hän soittaa minulle, vai soittaako koskaan. Olen vain niin kyllästynyt tähän yksipuoliseen ystävyyteen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen kuullut, että ihminen kyllästyy ihmissuhteissaan loppujen lopuksi vain itseensä. Ehkäpä kymmenen vuoden ystävällesi on käynyt näin?? Hän ei tiedä, mitä virkaa hänellä enää on sinulle eikä hän jaksa tavata sinua niin usein kuin ennen. Siispä, ota etäisyyttä. Juuri niinkuin ajattelitkin. :)
"Olen kuullut, että ihminen kyllästyy ihmissuhteissaan loppujen lopuksi vain toiseen. Ehkäpä kymmenen vuoden ystävällesi on käynyt näin?? Hän ei tiedä, mitä virkaa sinulla enää on hänelle eikä hän jaksa tavata sinua niin usein kuin ennen. Siispä, ota etäisyyttä. Juuri niinkuin ajattelitkin. :)"
Olisiko kuitenkin näin?
pidä taukoa, anna ajan kulua, katso vieläkö haluat jonkin ajan kuluttua pitää häneen yhteyttä. Vaikeaa ja haikeaa se on, mutta ehkä saat jotain muuta ja ehkä parempaakin tilalle. Voimia!
Olen edelleen samaa mieltä edellisen viestini kanssa, mutta en osaa perustella sitä niin loisteliaasti. Voin toki yrittää...
Ihmisestä itsestään on kaikki tuntemukset lähtöisin. Jos ihminen on elämäniloinen ja tasapainoinen, hän ei kyllästy niin helpolla ympärillä oleviin ihmisiin kuin itseensä ja elämäänsä kyllästyneenä. Kova vaihtelunhalu tulee juuri siitä, että mielenkiintoa on haettava itsensä ulkopuolelta.
Ainakin tuo on varma merkki sellaisesta.
En usko että hän on masentunut. Hän kyllä viettää paljon aikaa ihmisten seurassa, ei vaan tunnu minun seura enää kelpaavan. Ainakin päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan hyvin. En tietenkään voi varma olla koska emme niin läheisissä väleissä enää ole. Ehkä pitäisi vaan kysyä suoraan mistä kenkä puristaa.
kukin omaan suuntaansa,joskus ystävyys kestää ja kantaa, toisinaan jotkut ystävyysssuhteet jäävät vain omaan elämänvaiheeseen.
Listaappa paperille mitkä asiat teitä enää oikeastaan yhdistävät,tarkoitan harrastuksia,mielenkiinnonkohteita, jopa moraalikäsityksiä?Onko teillä todella enää yhteisiä puheenaiheita, vai onko ystävyydestänne tullut tapa?Ei siinäkään mitään vikaa, mutta ottaisin sinuna etäisyyttä koko tyyppiin, vaikuttaa kuin uhraisit hänelle eemmän omaa aikaasi ja energiaasi kuin hän sinulle.Ystävyys on vastavuoroista.Vastavuoroisesti vieraillaan toisten luona,vastavuoroisesti jaetaan iloja ja suruja, eikä vain jauheta toisen elämäntilanteesta vuosikausia.Ota etäisyyttä ja tutustu uusiin ihmisiin!
Itse olin samassa tilanteessa. Otin etäisyyttä ystävääni, niin meni 2 kuukautta, ennenkuin hän soitti ja pyysi minua lähtemään kanssaan sinne sun tänne joskus. Kertaakaan ei olla kuitenkaan nähty sen jälkeen, vaan sama vanha p*ska jatkuu, että hanelle saa aina soitella, mut hän ei itse soita. Ajattelin, niinkuin joku muukin, että voisiko sinun ystäväsi olla masentunut? Tämä minun ystäväni on, joten olen sen takia suostunut soittelemaan enemmän kuin hän, mutta liika on liikaa, jos ei yhtään omaa yritystä..