Ei oikeen mitään hajua mille palstalle pitäis kirjottaa. Vaihtelee vihan, vitutuksen, häpeän, epävoivon, surun, ok-olon ja r-tunteiden välillä.
Pitäis jotenki jaksaa jatkaa ystävänä. Eihän kenenkään pakko ole, mutta katotaan nyt. Kunhan taas tavataan, että mikä on olotila.
Itteeni ainakin vihaan. Se on varma.
Pitäis jotenki jaksaa jatkaa ystävänä. Eihän kenenkään pakko ole, mutta katotaan nyt. Kunhan taas tavataan, että mikä on olotila.
Itteeni ainakin vihaan. Se on varma.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mies. Haistatat pitkät vitut menneille ja keskityt elämään. Akkoja tulee ja menee.
Menneet ei olleet oikeita, tulevista joku on.
Siis sormi "liipasimelle".
.. vihaat ittees? Mitä teit tai sanoit hänelle? Vai mitä jätit tekemättä tai sanomatta?
Oikeestaan yritin just nimenomaan kertoa sen, miltä tuntuu ja, että rakastan yms yms.
Ei tämä tapa, mut ei tämä vahvistakaan. Tiedän hyvin, että kaikki on suhteellista. Panin ns. itseni peliin ja tunteeni likoon. Ajattelin, että on sen arvosta. Ja muuten kadun loppuelämän sitä, etten kertonut. On pitkään ollu jo välillä enemmän, välillä vähemmän säpinää. Ei mitään kaukaaihastusta vaan ihan elämässä. Toki vaikee kuvio kaikenkaikkiaan.
Ei se näköjään kuitenkaan ole helppoa niellä, ettei kelpaa toiselle. Vaikka tiesin riskit ja melkein tiesinkin miten käy. Kaverikortti laitettiin käteen. En tiedä ottaisinko sen enemmän loukkauksena tai säälireaktiona. Vai pitäiskö tosissaan uskoa, että haluaa ystävyyttä. Joka tapauksessa se ei tule helppoa olemaan.
Itteäni vihaan kai siks että, emmätiä. Jotainhan sitä on ittessä pahasti pielessä. Jos yksin tuntee näin toista kohtaan eikä toinen tunne. Jokatapauksessa paskalta tuntuu.
Asialinjalla pitää mennä eteenpäin. Tunteet piiloon. Pakko pysyä miehenä.
Mä tiedän, että tää menee ohi joskus. Kuukauden, vuoden, kymmenen tai sadan päästä, jos on pakko. Mutta samalla mä pelkään, ettei mikään koskaan ehkä enää tunnu.
Oletko ujo? Onko hän ujo? Ajattelitko sitä vaihtoehtoa ollenkaan? Ei sitä heti tartte miettiä et toinen ei tykkää. Sehän voi ihan oikeasti sua rakastaa ja on surullinen kun et ota mitään yhteyttä!!!!
Jospa tulkitsitkin itse ihan väärin? Tee se että otat puhelimen kouraan ja soitat! ´Teidän tilanteeseen ei tule selvyyttä ennenkuin uskallat soittaa ja sanoa suoraan kuinka rakastat ja haluat tämän ihmisen kanssa yhteisen elämän...´Mulle ainakin pitää rautalangasta vääntää ennenkuin uskon. Minä kun olen tällainen pyöreä ja muksujakin on niin on lähes mahdoton uskoa että joku olisi oikeasti kiinnostunut.
Ole kiltti ja soita! Kerro mitä tunnet! HÄN EHKÄ ODOTTAA JUURI SINUN SOITTOASI.
laatuinen olotila on alkanut. Ystäviä tarvitaan. Rakkautta elämääs.
.. mulle jäi maksamaton kämppä(oli just se Lama villinä), koiran pentu ja vitu orpo olo , kun neiti X päätti muuttaa äitinsä luo back.
- alun kieriskelyt olivat sitä itsensävihaa syyllistämistä jne. Yhä paheneva talouskurimus valvotti sitten yöt,- ja samarinia meni (brenkkuu ja pilvee ja sitä rataa). sit jotenkin vain tajusin , ettei se Minän sulkeutuminen kehitä ku onttoja solmuja . Mitä sit tehdä? .... Kaverit siviilissä , -lapsuudesta ja töissä .. ei vittu, niille kehtaa ja ketä oikeasti ees tajuais ! ... Sit vaan jostain välähti. ja niin kävelin yhtenä aamuna, työpaikan tervhoitsun pakeille ja kerroin tilanteeni raamit ... Yks puhelinsoitto ja
Diacorissa sai lasten-ja nuortenpsykiatri yhden solmun oiottavaksi. kävin kaks kertaa. Ja vaik ei muuta ku ulkopuolisen ihmisen kanssa,vajaan tunnin keskustelujen jälkeen .. olin selvittäny(tajunnut kapea-alaisuuteni) itselleni tapahtuneen välirikon ja asuntolaina/talouskriisi-huolet kaikkosi niinkin yksinkertaisel terapeutin neuvolla - Käydä muuttamassa lainan takasinmaksuehtoja... Muistan ku nauroin itselleni kotimatkalla.
Nauroin kokemattomuudelleni.
vaikeeta sanoa mitään kun ei tiedä tilanteen taustaa, eli kauanko olitte yhdessä tms. Mutta yksi asia on varma, vaikka kuinka haluaisi ystävyyttä, on ensin selvittävä vanhoista tunteista. Jos toinen rakastaa ja toinen haluaa vain ystävyyttä, se tietää turhia toiveita, kaipuuta ja lisää rikki revittyjä sydämiä. Vähän niinkuin olisi toinen jalka oven välissä koko ajan... Parempi sulkea se ovi kokonaan, ainakin kunnes syvimmät haavat paranee. Voimia :)