Haluan herättää keskustelua ja kokemusten vaihtoa aiheesta nykyajan nuoret.
Minun nuoruudessani 70-luvulla oli vanhempien mielestä helppoa,oli tv:t sun pensselit.
Sai kuulla usein vanhempien ihmisten puhuvan pullamössö sukupolvesta.
Kai sitä jo silloin tiedosti itsekkin että asiat ovat erittäin hyvin siihen nähden kuinka ne olivat vanhemmillani saman ikäisinä olleet.
Minusta ei pitänyt tulla tiukkapipoa ja en edelleenkään tunnusta täysin sellainen olevani.
Sukulaisteni lapsista jota ovat nykynuoria tällä hetkellä,ikähaitarissa 16-18v. olen havainnut jotain joka nostaa kyllä karvani pystyyn.
Heidän käyttäytymisensä on ylimielistä ja hyvin itsekästä.
Kaikkea pitää saada ja kaikki ikäänkuin kuuluu automaattisesti heille.
Kiitoksen sanaa en ole heiltä koskaan kuullut.
Harrastuksia on useita,vanhemmat ostavat kalliita välineitä golf´-välineistä lähtien.
Nuorten mielikiinto loppuu kuukauden kuluttua ja sitten täytyy jo saada kausikortti kalliiseen kuntoklubiin jossa ei käydä kuin pari kertaa.
Mopot ja skootterit pitää olla jo 15v ikäisenä,autokoulut maksetaan ja uusi auto totta kai.
Kai siinä vanhemmat ajattelee hyvää kun ei itsellään ole nuorena mitään ollut.
Mutta nämä hyväkkäät käyttäytyvät hyvin v-mäisesti silti vanhempiaan kohtaan.
Rahan arvoa ei kunnioiteta.
Joku 100e on kuin 5penniä ennen vanhaan,se repäistään kädestä ja ei kiitoksen sanaa edes kuuluu,totta kai kun sehän kuuluu itsestään selvyytenä heille.
Sukulaisissa kehuskellaan kuinka pojalla on hyvät tulevaisuuden suunnitelmat jatko-opiskelujen suhteen,ja poika käyttäytyy jo kuin suuri johtaja jolle kaikki muut ovat tyhmempää yhteiskunnan pohjasakkaa..ja ikää vasta 17v.
Minne onkaan kadonnut vanhempien kunnioitus?
Kaikkein ikävintä oli huomata samanlainen käytös omassa pojassani..,miten siitä sellainen oli tullut.
En tiedä olenko aivan väärässä mutta minusta tuntuu että nykyajan nuoriso on päässyt ja saanut kaiken liian helpolla,asiaa ei tietenkään voi yleistää koska olen tavannut hyvä käytöksesiä nuoriakin.
Asia vaan sapettaa niin perhanasti.
Jään vaan odottamaan kuinka tälläiset nuoret tulevat pärjäämään elämässään,vai onnistuvatko he muita paremmin kun osaavat vaatia ja ottaa haluamansa.
Onkohan muilla vastaavanlaisia kokemuksia nuorista?
Olen itse tullut siihen päätelmään että ankea ja köyhä lapsuus sekä kova kuri kouluttaa oikeammalle tielle kuin liian helpolla kaiken saaminen.
Kaikella tällä en tarkoita työn vieroksuntaa tai auttamista,koska sitähän osattiin karttaa jo omassa nuoruudessa,vaan käyttäytymisen jaloa taitoa.
On niin kivaa kuulla kun nuori laukoo vihaiseen sävyyn ohjeita vanhemmilleen:shut up,radio kiinni,kiinnostus kybä,ei vois vähempää kiinnostaa..pitäis saada parihunttia ja sassiin..
MITEN KAIKKI ON HEILLE NIIN ITSESTÄÄN SELVÄÄ?
Minun nuoruudessani 70-luvulla oli vanhempien mielestä helppoa,oli tv:t sun pensselit.
Sai kuulla usein vanhempien ihmisten puhuvan pullamössö sukupolvesta.
Kai sitä jo silloin tiedosti itsekkin että asiat ovat erittäin hyvin siihen nähden kuinka ne olivat vanhemmillani saman ikäisinä olleet.
Minusta ei pitänyt tulla tiukkapipoa ja en edelleenkään tunnusta täysin sellainen olevani.
Sukulaisteni lapsista jota ovat nykynuoria tällä hetkellä,ikähaitarissa 16-18v. olen havainnut jotain joka nostaa kyllä karvani pystyyn.
Heidän käyttäytymisensä on ylimielistä ja hyvin itsekästä.
Kaikkea pitää saada ja kaikki ikäänkuin kuuluu automaattisesti heille.
Kiitoksen sanaa en ole heiltä koskaan kuullut.
Harrastuksia on useita,vanhemmat ostavat kalliita välineitä golf´-välineistä lähtien.
Nuorten mielikiinto loppuu kuukauden kuluttua ja sitten täytyy jo saada kausikortti kalliiseen kuntoklubiin jossa ei käydä kuin pari kertaa.
Mopot ja skootterit pitää olla jo 15v ikäisenä,autokoulut maksetaan ja uusi auto totta kai.
Kai siinä vanhemmat ajattelee hyvää kun ei itsellään ole nuorena mitään ollut.
Mutta nämä hyväkkäät käyttäytyvät hyvin v-mäisesti silti vanhempiaan kohtaan.
Rahan arvoa ei kunnioiteta.
Joku 100e on kuin 5penniä ennen vanhaan,se repäistään kädestä ja ei kiitoksen sanaa edes kuuluu,totta kai kun sehän kuuluu itsestään selvyytenä heille.
Sukulaisissa kehuskellaan kuinka pojalla on hyvät tulevaisuuden suunnitelmat jatko-opiskelujen suhteen,ja poika käyttäytyy jo kuin suuri johtaja jolle kaikki muut ovat tyhmempää yhteiskunnan pohjasakkaa..ja ikää vasta 17v.
Minne onkaan kadonnut vanhempien kunnioitus?
Kaikkein ikävintä oli huomata samanlainen käytös omassa pojassani..,miten siitä sellainen oli tullut.
En tiedä olenko aivan väärässä mutta minusta tuntuu että nykyajan nuoriso on päässyt ja saanut kaiken liian helpolla,asiaa ei tietenkään voi yleistää koska olen tavannut hyvä käytöksesiä nuoriakin.
Asia vaan sapettaa niin perhanasti.
Jään vaan odottamaan kuinka tälläiset nuoret tulevat pärjäämään elämässään,vai onnistuvatko he muita paremmin kun osaavat vaatia ja ottaa haluamansa.
Onkohan muilla vastaavanlaisia kokemuksia nuorista?
Olen itse tullut siihen päätelmään että ankea ja köyhä lapsuus sekä kova kuri kouluttaa oikeammalle tielle kuin liian helpolla kaiken saaminen.
Kaikella tällä en tarkoita työn vieroksuntaa tai auttamista,koska sitähän osattiin karttaa jo omassa nuoruudessa,vaan käyttäytymisen jaloa taitoa.
On niin kivaa kuulla kun nuori laukoo vihaiseen sävyyn ohjeita vanhemmilleen:shut up,radio kiinni,kiinnostus kybä,ei vois vähempää kiinnostaa..pitäis saada parihunttia ja sassiin..
MITEN KAIKKI ON HEILLE NIIN ITSESTÄÄN SELVÄÄ?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ymmärrän ärtymyksesi hyvin.
Olenpa pannut merkille saman ilmiön.
Varmaan osuutta on sillä että nuoret nykyisin on paljon koulutetumpia kuin ennen vanhaan ja elintaso monessa perheessä on parempi kuin aikoinaan.
Jokainen vanhempi haluaa lapsensa menestyvän ja sitä hehkutetaan lapselle liikaa,kouluja käymällä menestyy.
Koulussa menestymällä nuori saa hyvin vääristyneen kuvan olevansa jotenkin eliittiä vanhempiinsa nähden ja haluaa myös brassailla ennen aikojaan tulevilla opiskeluillaan.
Ollaan siis johtajia heti lukioon mennessä.
Varmaan niitä työttömiä johtajia tulee makamaan kortistossa paljonkin,koska ei se elämä aina mene käsikirjoitusten mukaan!!
jolla ei ollut mitään,ikkunat ja nekin mettäänpäin!
En koskaan päässyt mihinkään,kun ei ollut rahaa, eikä vaatteitakaan. Koulua sain käydä,vapaa-oppilaana kurjissa rytkyissä.
En osta vaatteita kirppikseltä juuri siitä syystä.
Lapselleni haluan antaa kaiken sen,mitä ilman jäin!
Mutta,hänen on pitänyt oppia se, että raha ei kasva puussa. Oli kesätyössä, ja niitä rahoja saa tuhlata joutavaa,peleihin jne.
Olen ostanut tietsikat,kännykät,telkkarit,hyvät vaatteet...
Mutta,jos annan hänelle euron,on hän siitä eurosta yhtä onnellinen kuin satasestakin,koska olen opettanut, että mikään ei tule ilmaiseksi. Hän noukkii myös viisisenttiset,tyhjät kaljapullot , vie limupullot palautusautomaattiin jne.
Työtä sen rahan eteen pitää tehdä.
Ja vaikka olenkin hyväpalkkainen,pidän silti kiinni euron syrjästä, enkä jakele niitä kuin osuuskaupan onnenlehtisiä.
Hänellä on myös selvät sävelet,mikä hänestä tulee,mutta hän ei maalaile utopistisia kuvitelmia,tietää että työ on työ ja se tehdään hyvin, oli se mikä tahansa.
Kasvatuksesta se siis kaikki on kiinni,ihan niinkuin ennekin.
minä olen elänyt itsestään selvän nuoruuden.kaiken sain mitä tahdoin vaikka vanhemmat eivät rikkaita olekaan.itsekäs en ollut mutta totuin siihen että kaiken sain mitä pyysin,olen ainut sisarus parvestamme kenellä näin helppo nuoruus oli.
omilleni kun muutin ja raskaaksi tulin,pudotus oli kova,koulu jäi kesken kun raskausmyrkytys esti koulun käynnin,soppalaanhan sitten oli käynti.sekään ei ollut vaikeaa koska sieltä sai kun pyysi,totesivat vain että ennemmin teille kun juopoille.myös mieheni äiti maksoi meille kuukausittain luottokortti laskut ja auton käytön.rahan avoa ei ikinä opittu.erohan sitten tuli ja jäin pojan kanssa yksin.ex anoppi vei kirjaimellisesti tuhkatkin pesästä,jopa vauvan sängyn.
siinäå vaiheessa omat vanhempani onneksi auttoivat,nykyään olen jo onnellisesti naimisissa ja toinen lapsikin on siunaantunut mutta taistelua tuo rahan käyttö vieläkin tuottaa.
mieheni on hyvä palkkaisessa työssä ja minä kotona,tylsyyttäni ja yksinäisyyttäni lasten kanssa tulee ostoksilla juostua ja rahaa poltettua.tai ainakin tuli,mieheni joutui onnettomuuteen ja rahan tulo loppui.no opimme viimein kantapään kautta rahan käytön.puoli vuotta ilman mitään ylimääräoistä opetti laskemaan rahat ja tekemään kauppalapun vain välttämättömimmistä aineksista.onneksi mieheni palasi nyt takasin töihin mutta todella etuoikeutetuiksi itsemme tunnemme,voin vain kuvitella miltä tuntuu perheistä joiden koko elämä on taistelua toimeen tulostaopimme ainakin kunnioittamaan rahaa jos ei muuta.
perheitä.
Ei meillä vähävaraisilla ja meidän lapsilla todellakaan ole tätä ongelmaa.
Mä sain lapset 70-luvun puolessa välin ja kyllähän heillä hieman helpompaa oli kuin mulla monilapsisessa perheessä.
Mutta, ikinä eivät kinunneet muotivaatteita tai muuta kallista, oikeastaan eivät kinunneet ikinä mitään. Olin yksinhuoltajana melkein koko heidän lapsuutensa, tämä saattoi vaikuttaa asiaan.
Tuo käytösasia sitten, ei mulle ole tultu v..ttuileen. Ei ole tarvinnut edes kieltää sellaisia puheita.
Kasvatuksesta se on kiinni.
Veljeni lapset ovat hieman nuorempia ja he saivat kaiken mitä mieleen tuli pyytää, asiat olivat itsestään selvyyksiä ja vanhemmile soitettiin suuta kunnes satku oli kädessä ja penska hiljeni.
He olivat myös meillä usein viikonloppuja, itse pyysivät päästä.
Meillä he käyttäytyivät todella hyvin.
Veljeni kertoi itse, että kysyessään lapsiltaan miksi he aina tänne halusivat, olivat nämä sanoneet, että kun siellä laitetaan oikeaa ruokaa ja kun minä OLIN heidän kanssaan. Eikä meillä saanut remuta yötä myöten.
Nämä lapset olivat jääneet paitsi normaalia kotielämää koska vanhemmat korvasivat rahalla KAIKEN, myös aikansa.
Sinä ihmettelet miksi sun laspesta on tullut sellainen kun on.
Ei millään pahalla mutta katso peiliin.
TOSIN; ikinä ei ole liian myöhäistä. Ainakin mä olen vakuuttunut siitä.
Ps. en tiedä yhtäkään sukupolvea joka EI olisi ihmetellyt "nykynuorison" menoa.
minä kuuntelen risauksenkin,mitä on asiaa,mulla ei niin kiire ole,ettenkö jouda kuuntelemaan. Niin tärkeää ohjelmaa ei tule, että se menisi lapsen ohi, eikä niin tärkeää luettavaakaan löydy, ettei voi keskeyttää. Töihin saa soittaa vaikka vartin välein, en hermostu, (itsekseni toki hermoilen, että joko taas,lapselle en koskaan)Puoli ysiltä piti pienempänä olla pää pehkuissa hampaat pestyinä.Kesällä kymmeneltä. Kavereita sai/saa tuoda kotiin..
Nyt kun on jo melkein aikuinen, ei todellakaan haistattele,ja tuntee rahan arvon, välillä muistelee,mitä kaikkea on yhdessä tehty.
Kannattaa siis antaa aikaansa-niin metsä vastaa kuin sinne huudat!
ymmärsin kyllä hyvin mitä kirjoittaja tarkoitti,nuori muuttuu hyvin ahnaaksi satuaan kuulla mitä kavereilla on ja saatuaan esimerkin kavereiltaan.
helppo lapsikin muuttuu täysi ikäisenä kammottavaksi häijyläiseksi.
Varmaan syynä ei aina ole kasvatuksen puutteellisuus vaan kaverit ja oman identiteetin etsiminen.
Vanhempien on hyvin vaikea havaita muutosta lapsessaan koska kaikki on helposti ymmärrettävissä huumorin ja huulen heitoksi.
Ongelma tulee vasta eteen kun vanhemmat huomaavat että sehän onkin tuollainen ryökäle,mutta heltyvät vielä jatkamaan hellittelyä ja rahan syytämistä ikäänkuin kannustimeksi.
On totta että kasvatuksesta kaikki lähtee,yhdessä olosta ja rakkaudesta.
Mutta mietes sitten suu pannaan kun silti aikuiseksi varttunut lapsi käyttäytyykin kuin euroopan omistaja.
Kyllä minunkin tyttöni töitä tekee ja ahkerasti tekeekin,saa siitä itselleen käyttörahaa,mutta pummaa silti entiset etuudet minulta,ja kovinkaan monesti ei edes kiitosta sano,vasta jos oikein siitä huomauttelet..
Pointti on se että niin tekevät myös hänen kaverinsa.
Olen alkuperäisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä että kurin olisi oltava kovempi ja pitäisi pienestä pitäen opettaa ettei mitään saa ilmaiseksi,siinä oppisi arvostamaan aina kun saa jotain.
Ja kuinka moni vanhempi vielä laskee huulen heiton piikkiin nuoren letkautukset,kunnes huomaavat että sehän puhuukin tosissaan.
Aina on ollut niin että nuorisoa moititaan milloin mistäkin.laiskuus,moraali,käytöstavat ym.
Ei mikään ole muuttunut,muistelkaa vaan omaa nuoruuttanne.
Kenties sitä itse silloin kuvitteli menetelleensä oikein vaikka vanhempi väki paheksui.
Nykyään on kaikilla paree olla,kukaan ei näe nälkää ja elämme kulutus yhteiskunnan aikaa.
Ainoa mitä karmeasti pelkään on aika jolloin nykysukupolven täytyisi pystyä huolehtimaan vanhuksistaan ja sairaista.
Maallisen mammonan haaliminen kun tuntuu olevan tärkeämpää kuin lähimmäisistä huolehtiminen.
Vai mitä sanotte tästä kun pojan tytär harvensi mummolassa käyntejään kun ei saanutkaan totuttua rahasummaa viime kyläreisulla.
"Vai mitä sanotte tästä kun pojan tytär harvensi mummolassa käyntejään kun ei saanutkaan totuttua rahasummaa viime kyläreisulla."
Mielestäni se tarkoittaa sitä että tyttärelle on opetettu että välittäminen osoitetaan rahan kautta.
ihminen ei merkinnyt mitään.
Kuka muuten hoitaa tulevaisuuden mummut ja papat? ei kukaan, tai sitten vierasmaalaiset.
Olemmehan lahjakkaasti tunkeneet lapsemme päiväkotiin jo sieltä hamasta menneisyydestä. Täällä ei ole arvostettu kotiäitiyttä ollenkaa, vaan rahaarahaarahaa...
rikkaita. En luokittele perhettämme rikkaaksi, mutta lapset ovat kutakuinkin saaneet, mitä ovat halunneet, autot mukaanlukien.
Meillä ei kuitenkaan noita ongelmia ole ollut. Tosin olen ollut kotiäiti, joten heillä on ollut seuraa ja itsetehtyä ruokaakin.
Heillä siis asenteet kaikesta huolimatta on kohdallaan. Poikani avokki taas on "köyhästä" perheestä, käytös on todella kammottavaa. Kenellekkään ei anneta mitään arvoa, vain raha ratkaisee. Luetteloita tulee, mitä meidän KUULUU heille ja HÄNELLE maksaa.
Eli, ei se aina rahastakaan ole kiinni, kyllä ne asenteet kotoa tulee ja kasvatuksen kautta.
Siis, että kotoa ja kasvatuksesta ne asenteet, yleensä, lähtevät.
Poikasi avokki on pyrkyri, eikä teidän hänelle mitään tarvitse maksaa.
Tuota et tainnut ymmärtää mitä tarkoitin VÄHÄvaraisilla.
Jos teillä on ollut mahdollisuus ostaa lapsillenne kutakuinkin mitä ovat halunneet, siis AUTOT mukaanlukien, sinun ollessa kuitenkin kotona...
Minä olen käynyt ikäni töissä, tosin pienipalkkaisessa, mutta ei puhettakaan autoista tai ajokorteista.
No, se on sivuseikka, pääasia on kai on, että lapsemme osaavat arvostaa pieniäkin asioita ja asenteet ovat kohdallaan :D
En ole ehkä sinun mittakaavassasi vanha, mutta vanhempi kuitenkin kuin nykyajan 17-20-vuotiaat. Minua järkyttää myös toisinaan nähdä miten jotkut nuoret käyttäytyy ja pukeutuu. Nuoruus on kapinointia, mutta tulee tunne, että useimmat heistä pitävän itseään maailman valioyksilöinä.
Itse olen korkeakoulututkintoa hankkiva parisuhteessa elävä nuori. Minulla on jo ammatillinen tutkinto ja voin tehdä työtä kouluni ohella, elämä ei ole rikasta, mutta toisinaan on varaa hankkia kotiin esim. huonekalua jne. En ole pinnallinen yksilö, mutta pyrin olemaan huoliteltu ja siisti kaikkialla minne menen. Kerran sattui käymään niin, kun löntystelin kotiin väsyneenä iltavuoron jälkeen, että en ollut löytänyt kaapista päälleni kuin samettihousut jotka olin pari vuotta aikaisemmin ostanut. Muu vaate oli pyykissä ja kiireisenä ei oltu kumpikaan ehditty pyykkiä sillä viikolla pesemään. Edessä oli vapaa viikonloppu ja olo oli hyvä ja rentoutunut. Ohitseni käveli neljä n.18-vuotiasta tyttöä päällään viimeisen päälle muotivetimet (jotka varmaankin isi ja äiti oli ostanut).Havahduin kovaan naurun räkätykseen ja kuulin kuinka yksi heistä kommentoi kamalia housujani. Silloin pahoitin mieleni todella raskaan viikon jälkeen, mutta jälkeenpäin olen ajatellut, että itsepä olen housuni työllä maksanut ja kelpaavat minulle vallan hyvin, että nämä nuoret eivät edes ymmärtäneet millaista vastuullista elämää minä elän ja mitä joudun elantoni ja myös vaatteideni eteen tekemään.
Toisen kerran eräs 18-vuotias nuori tyttönen joka oli erään tuttavan serkku, eksyi pippaloihin, joissa keski-ikä oli varmasti 27-vuotta. Oli järkyttävää nähdä kuinka yli kolmekymppiset miehet tuijottivat kieli pitkällään tytön provosoivaa pukeutumista.(minihame ja avoin paita) ja hän selvästi nautti saamastaan huomiosta. Illan aikana hän myös päätti yrittää minun miesystävääni, joka ei kovinkaan tyttöä noteerannut.Hän tuli nenää nirpistellen sanomaan juomaa hakiessaan, miten niin hyvännäköinen mies viitsii olla sitoutunut minuun. Olin yllättynyt tytön puheista ja päätin olla hiljaa ja painella muihin oloihin. Ajattelin, että tyttö ei edes ymmärrä mitä kaikkia asioita kunnon parisuhde vaatii, siihen ei riitä pelkkä ulkonäkö.
Toki on fiksujakin nuoria ja tulen yleensä juttuun heidän kanssaan, koska olen huumorintajuinen enkä halua aliarvioida ihmistä iän perusteella. Valitettavasti on joukko huonokäytöksisiä nuoria, jotka ovat saaneet kaiken vain mainitsemalla asiasta ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Kaikesta on tullut pinnallista ja itsestäänselvää. Toisen ihmisen kunnioitus on usein kaukana heidän ajatusmaailmastaan. En tiedä mikä näiden "lapsukaisten" ajatusmaailmassa mättää tai mikä on mennyt pieleen, mutta en todellakaan koe itseni/muiden ikätovereideni olleen sellaisia alle parikymppisinä. Toki sitä uhmattiin ja oltiin olevinaan kaikkitietäväisiä mutta saatuja asioita arvostettiin ja yritettiin kehittää itseämme niin, että tulisimme omillamme toimeen.
"pullamössö"-sukupolveen kuuluvana.. Minä tiedän rahan ja työn arvon, olen saanut ns. vanhanajan kasvatuksen. Kohteliasta käytöstä, ajattelevaisuutta, hyvin pukeutumista (ei tissipaitoja, napapaitoja, rikkinäisiä kuteita), rajoja ja rakkautta.. En ole käynyt ensimmäisissäkään kotibileissä, en maistanut tupakkaa, alkoholia ostin ja join vasta kun sen itse kaupasta ulos sain (eli vasta 18v, sitä ennen ei tullut edes mieleen käydä kokeilemassa!), kotona ei saanut haistatella eikä kiroilla, enkä sitä kieltä käyttänytkään koska tein yläasteikäisenä itselleni taskurahaa lapsenvahtina eikä silloin voi kiroilla!
Itse ihmettelen kun muut ikäiseni, 19v:t yms, tuntuvat niin pennuilta. Päässä pyörii vain vaatteet, miehet, biletys ja viina. Muut taas väittävät että olen ahdasmielinen, enkä osaa elää hetkessä. Ilmeisesti se etten lähde puskapissimään baarijonosta kun on hätä, on ahdasmielisyyttä? :D
Sen sijaan todellinen pullamössösukupolvi löytyy näistä uusista ala-asteikäisistä, eli juuri näiden 60-70-lukulaisten kakaroista...
Tänään uimahallissa kuultua, kaksi 9v pikkutyttöä keskustelee:
"Täytyy tarkistaa ettei multa oo rahat pöllitty".
Toinen siihen:
"Mua ei ainakaan haittais yhtään jos mun 20eurosta 5 pöllittäs!"
Hetken hiljaisuus, menen käymään vessassa. Kun tulen takaisin, keskustelu jatkuu:
---"mua ei ainakaan haittais jos saisin sokeritaudin, mitä sit, tarttis käydä ottaa pari piikkiä sairaalassa".
Molemmat hoikkia, lähes alipainoisia (luut paistoi) pikkulikkoja.
Ja todellisuuden taju oli....missä? Ei meillä kyllä tuollaiset jutut ollut aikanaan! Tuollaisia rahojakaan ei saanut kuussa, itse sain 100mk vasta kun olin 15, sitä ennen 10-vuotiaasta eteenpäin n.20mk kuussa, sitä ennen vain vanhemmilta pyytämällä ja perustelemalla mihin menee.. Eli en saanut aikanaan edes sitä 5e kuussa, ja tuo tyttö sanoo ettei häntä haittaa pätkääkään jos joku sen verran pöllisi häneltä...........
Nuoret käyttäytyvät kuin niille on vanhemmat opettaneet. Tiedän yhden perheen, jossa asiat menevät jotakuikin juuri noin. Lapset saavat mitä haluavat eivätkä osaa peruskohteliaisuuksia tai ottaa muita ihmisiä huomioon. Kiitos ja anteeksi tuntuvat olevan erittäin hakusessa. Tehdään mitä halutaan, viis muista. Tämän perheen touhua olen ihmetellyt silmät pyöreinä, sillä meillä kotona on toimittu aivan toisin. Osataan sanoa kiitos ja anteeksi, tiedetään ettei raha kasva puussa eikä aina voi saada mitä haluaa. Enkä usko, että kyse todellakaan olisi siitä, kuinka varakas perhe on. Meidän perhe on paljon varakkaampi kuin tämä toinen, kasvatus vaan erilainen.
Minusta on idioottimaista mennä haukkumaan pelkästään niitä nuoria, jotka eivät osaa käyttäytyä, sillä syy on vanhempien kasvatuksessa.
Tähän voisin lisätä myöskin sen pointin, ettei mielestäni vanhemmat ihmisetkään osaa välillä käyttäytyä ollenkaan. Olin tuossa yksi päivä käväisemässä videovuokraamossa ja jonotin kassalle. Kun minun vuoroni tuli, joku vanha mies hyökkäsi hyllyjen välistä eteeni kassalle. Ilmeisesti hänen mielestään oikeutettua kun on vanhempi. Toinen esimerkki huonosta käytöksestä tapahtui kaupassa. Astuin ulos kaupan ovesta ja jäin pitämään ovea vanhemmalle rouvalle. Rouva köpötteli nyrpeän näköisenä ovesta ulos, ei kiitosta kuulunut, ainoastaan tuhahdus. Koska olen "nykynuori", ei minua tarvitse kiittää.
Olen erään kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
Itsekkyys kehittyy nuoruus vaiheessa kun on kotoa ja kavereilta opittu malli.
Vanhemmat hyvää tarkoittaessaan eivät huomaa muutosta koska muutos vaiheessa lapsi on heitellyt samanlaista huumori juttua joka muuttuu todeksi.
Asian huomaa etenkin autoillessa,nuori menee kysymättä keneltäkään vaihtamaan radiokanavat koska hän ei tuota vanhaa paskaa kuuntele.
Käyttäytyminen muuttuu asteittain pahemmaksi,huutamisena ja tiuskimisena vanhemmille.
Ja todellakin lauseet "ei kiinnosta","kiinnostys kybä" alkavat tulla tutuksi.
Toki nuoruuteen kuuluu ettei ole halua käydä vanhempien mukana sukuloimassa,mutta huomaako moni vanhempi asian oikean laidan?
Katsos kun ei kiinnosta lähteä kun se ei vaan kiinnosta,mutta sukulaiset josta tietää saavan rahaa saattavat muuttaa mielen.
Hyvin kyllä muistetaan mummon ja vaarin lapsena sanotut asiat lupauksista ostaa mopo tai auto.
Sellainen kunnioitus omasta perheestä on kadonnut mitä suurimmassa määrin,on rahan ja mammonan himoa.
Ja kaikkea vanhempien uhrauksia mm.harrastusten suhteen pidetään itsestään selvänä.
Tuossa satuin olemaan kuskina eräälle perheelle jossa 16vuotias poika hakiessani sanoi vanhemmilleen määräävään sävyyn,suoraan kotiin minulla on kiire ,ei pysähdytä.(matkaa 400km)
Yleensä vanhemmat hoitavat kyllä matka suunnittelut ,tässäkin tapauksessa perheen isä yritti neuvotella josko pysähdyttäisiin edes syömässä kun hän tarjoaisi,poika siihen vaan että syötte kotona.
No,hauska kuskina on kuunnella tuollaista,mutta kyllä sellainen nuorten yli ote tuntuu olevan aika monessa kodissa vallalla.
Vanhemmat vaan eivät aina sitä tunnista,koska pitävät lastaan niin kilttinä joka vaan heittää tuollaista kovanaama juttua.
Uskon että tuollaisista lapsista tulee menestyjiä kyllä,tai sitten vanhempiensa pomoja lopun ikäänsä jos vanhemmilla on rahaa sallia yksi loinen joukkoonsa.
Sen vielä haluan loppuun todeta,että moni nuori osaa myös esittää kilttiä kun sitä vaaditaan saavuttaakseen jotain,ja vanhemmat ovat tyytyväisiä.
Yksikin äiti tokaisi ettei hän uskalla nyt pojalleen soittaa kun se oli aamulla niin pahalla päällä..HERRAJUMALA mihin tämä maailma on mennyt.
Älkää antako nuorten ottaa niska otetta elämästänne.
Toki näitä huonosti käyttäytyviä löytyy nuorista, mutta niin löytyy kyllä vanhoistakin, ja oman kokemukseni mukaan jopa useammin kuin nuorista.
Esim. kauppajonoissa vanhukset etuilevat sumeilematta, kun kuvittelevat, ettei kukaan huomaa tai ainakaan kehtaa vanhalle herttaiselle mummelille mitään sanoa.
Vanhuksilta on myös turha odottaa anteeksipyyntöä, jos he esim. kadulla tönäisevät ohimennessään, sen sijaan kuulee vain sättimistä siitä kuinka nuoriso tyrkkii ja ryntäilee miten sattuu.
Jatkuvasti saa myös mielipidepalstoilta lukea vanhusten valituksia siitä, kuinka heidän pitäisi saada enemmän eläkettä, parempia vanhainkoteja, lisää etuja ja milloin mitäkin, eli tuo "kaikki-mulle-heti"-ajattelu leimaa kyllä ihan yhtä lailla vanhempaakin väestöä.
Jos tarjoat kadulla tai missä tahansa apuasi vanhukselle, on turha odottaa kiitosta. Sen sijaan saat kuulla vihaista sättimistä siitä, kuinka yrität hyötyä vanhan ihmisen heikkoudesta.
Eli oman kokemukseni mukaan näitä itsekkäitä, töykeitä ja kaikin tavoin huonosti käyttäytyviä löytyy ihan kaikista ikäluokisa.
Yy, kaa, koo....HERÄTYS! Ei olla enää 70-luvulla, koska tajuat sen? Maailma muuttuu ihan väkisinkin ja ihmiset sen mukana aina vähän.
Voi voi sentään, on se niin mukava valitella nuorista, niistä kaiken pahan aluista ja juurista kun itse on kunniallisesti jo pian eläkkeellä. Alkaa kyllästyttämään kun tekopyhät kalkkikset vänkäävät ja syyttelevät nuoria ties mistä lehtien palstoilla.
Suurimmassa osassa nuorista ei ole mitään vikaa. Meillä ainakin on työpaikalla runsaasti kesätyöntekijöitä (suurin osa naisia) ja kaikki todella fiksuja, asiallisia ja mukavia. Niin ovat myös suurin osa nuorista joita minä olen elämäni aikana tuntenut. Itse olen tietenkin myös aina ollut valioyksilö.
Tolloja löytyy joka ikäluokasta, ei vain ja ainoastaan nuorista. Eräs mummo meinasi kerran ajaa täysin tyhjällä kävelytiellä pyörällä päälleni koska kävelin kuulemma väärää reunaa (suuntasin kohti suojatietä ja olin siksi väärällä puolella. Jouduin hyppäämään ojaan koska tämä hullu hulivilimummo ei osaa käyttäytyä. Paljon ei maksa jos vähän kaartaa etupyörää niin että pääsee ohi. Joskus suorastaan raivostuttaa nämä huligaanivanhukset jotka eivät kunnioita ketään eivätkä mitään.
Toisin kuin kuvitellaan, vanhuus EI tuo viisautta!
Eiköhän alkuperäisen viestin laittajan tarkoitus ollut nostaa pöydälle keskustelua tietystä aiheesta.
Joka oli liian hemmoteltujen lasten kasvaminen aikuisuuteen.
Jos oikein ymmärsin hän myös tarkoitti että kova kuri olisi parempi vaihtoehto kuin myötäily!
Tiedän tapauksia jossa perheessä on raha ongelmia mutta lapsilla on viimeisen päälle pelit ja vempeleet,vanhemmat tekee töitä selkä vääränä mutta lapset ei viihdy edes kesä töissä,ja jos viihtyvätkin ei tulisi mieleenkään kantaa korttansa kekoon yhteiseen kassaan.
Voin sanoa sen että omalla työllä ansaittu raha,ja sillä ostettu tavara tuntuu todella hyvältä ja silloin sitä osaa arvostaa ostamaansa.
Itse menin autokouluun omilla rahoilla 20vuotiaana,ostin ensimmäisen autoni omilla rahoilla 22vuotiaani..muista nuorempana en edes uskaltanut haaveilla saati pyytää vanhempiani niitä minulle ostamaan.
Ja olen tyytyväinen,vaikken saanutkaan kaikkea sormia napsauttamalla.
Siinä on sen jutun ydin!
Jos kakara on itsekäs niin katsokaa vanhemmat peiliin. Kaikista ärsyttävintä on, kun koko sukupolvi leimataan, vaikka joukossa on paljon niitä joiden vanhemilla ei ole ollut rahaa ostaa lapsilleen kaikkea.
Itse olen 70-luvulla syntynyt ja kaikki piti maksaa itse autokoulusta alkaen. Pistää vihaksi kun ikäisiäni yleistetään pullamössösukupolveksi, kun vain osa meistä sitä on!
Muistatko kuin 80-luvulla puhuttiin mummonpotkijoista ja punkkareista ei koskaan pitänyt tulla yhtikäs mitään?
Nyt 80-luvulla "mummonpotkintaiässä" olleet ovat kasvaneet, aikuistuneet, hankkineet koulutuksen ja työpaikan, perustaneet perheet, saaneet lapset ja etenevät vauhdilla uraputkessa. Osa näistä mummonpotkijoista on jo keski-iässä.
Se on ihan sama juttu jokaisen sukupolven kohdalla. Jo muinaiset roomalaiset olivat sitä mieltä että nykysukupolvi ei osaa käyttäytyä.
"Se on ihan sama juttu jokaisen sukupolven kohdalla. Jo muinaiset roomalaiset olivat sitä mieltä että nykysukupolvi ei osaa käyttäytyä."
Ja katsohan kuinka roomalaisille sitten kävi...
Kyllä huonosti käyttäytyviä jne. löytyy joka ikäluokasta:) Onhan se mukavaa lastenvaunujen kanssa olla liikkeellä, kun koko jalkakäytävän leveydeltä tullaan vastaan (nuoret/vanhukset)..näköjään "nelipyöräisellä" pitäs liikkua autojen seassa..
Olen parikymppinen ja usein moni jo omillaan asuva kaveri törsää rahansa alkukuusta ja loppukuusta sitten soitetaan vanhemmille..ja yllättävän helposti saavat rahaa..pitäisikö löyhäkukkaroiset vanhemmat viimein pistää lapsi tosimaailmaan, niin pakosta joutuu opettelemaan rahankäyttöä..
Tiiätkö. VAnhemmat ne huonoa omaatuntoaan parantelevat rakastamalla lastaan tavaroilla. Nykyaikana harvempi vanhempi osaa lähestyä lasta muuten kuin tavaralla, mitä tuskin yksikään lapsi oikeasti arvostaa, mutta ei osaa haluta enempää.
Hirveä tavaraan hukuttaminen on vanhempien valinta, päätös jättää lapsen henkinen kasvu huomioimatta. Ei lapsi opi siitä mitä ei näe. Lapet oppivat vanhempiensa käytös mallit ja kun vanhemmat arvostavat vain töitä ja ansaittua rahaa lapset eivät myöskään ymmärrä enemmästä.
Nyky sukupolvi on täysin kyvyttömien, henkisesti kööyhien vanhempien kasvatus tulosta, emme siis voi puhua pullamössö-sukupolvesta, koska myös heidän vanhempansa ovat sitä.
Harvemmalla meistä on henkistä rikkautta nykypäivänä
....tarjoaa lapselleen molemmat!!!
Kuule ite oon kasvanut taiteellisessa perheessä ja joutunut just ton henkisen kasvatuksen uhriksi ja hyvä kun sain leikkiä lapsena puu-autolla joka oli naulattu seki lattiaan kiinni!
Päätin silloin et jos minulle siunaantuu omia lapsia saavat he elää valintojen keskellä!!!
Katkeran akan saivat kasvatettua kun halusivat minusta henkisyyteen pyrkivän..........saivathan he sellaisen, mut vähä liiankin viisaan ,eivät pärjääkkään enään minulle missään.Turhaa kidutusta lapselle tuo ääripää kasvattaminen kantsis kasvattaa lapsensa sellaseksi joka sulautuu kuitenkin joukkueeseen sillä hetkellä.
Maailma on karu paikka ja Koulussa viimeistään erillaiset tyypit Suomessa lynkataan.