Onkohan kellään kokemusta tällaisesta anopista ? Eihän tämä nyt mitään pahinta sorttia ole, mutta aika rasittava kuitenkin ja vinkkejä kaipailisin:
Alkuperäinen ristiriita anoppini kanssa juontaa siitä, että anoppi on aikanaan määritellyt pojalleen kriteerit, jotka miniän tulee sitten täyttää ( Ilmaissut asian selkeästi, että sinun tulee sitten naida rahaa.) No, minä satun nämä kriteerit täyttämään jopa paremmin kuin anoppi itse täyttäisi (koulutuksen osalta ja taloudellisesti ). En nyt ole mikään rikas, mutta tulen hyvin toimeen ja sitä paitsi anoppi ei kaikkea tiedä...
Anyway, anoppi kuitenkin kävi nämä asiat tarkistamassa heti kun mieheni kanssa aloimme tapailla.
No, kun minä nyt nämä kriteerit täytän, niin anoppi on tosi rasittava hengaaja: Matkii minua hiusmallissa ja vaatteissa, pyrkii keskusteluissa olemaan aina samaa mieltä kuin minä, pyrkii kaikin puolin olemaan kuin ikäiseni "kaveri", pyrkii minun ja mieheni ystävien ystäväksi ja nyt on ilmoittanut muuttavansa meidän naapuriksi (toistaiseksi asunut eri paikkakunnalla, onneksi) !!! Koskaan anoppi ei oikeasti kysy, mitä meille kuuluu. Jos hän kysyy kuulumisia, ja jos vastauksessa on jotain negatiivista (työhuolia, sairautta tms. mitä nyt kaikilla aina joskus on) niin anoppi aina onnistuneesti ohittaa ne oitis. Tämän jälkeen kysymysten asettelu onkin sitten taas pitkäksi aikaa suunnattu siten, että hän saa toivomansa myönteisen vastauksen.
Mieheni on myös tämän anoppin käytöksen rekisteröinyt, ja kokee sen myös aika rasittavana.
Olen pyrkinyt suhtautumaan kaikkeen tuohon käytökseen niin kuin aikuisen pitää: Ollut ystävällinen ja välittämättä ko. käytöksestä. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa tahtomattani alkanu väsymään koko eukkoon.
Eihän siinä mitään olisikaan, jos hän ei aina olisi tuppaantumassa meidän seuraan, puhumattakaan naapuriin muutosta. Nykyisin vaan tahtoo joka tapaamisella käydä niin, että päätän ennen tapaamista, että nyt olen aikuinen ja jaksan sen muutaman tunnin kyläilyn ajan olla ystävällinen.
Homma kuitenkin karkaa aina käsistä, kun anoppi astuu kotiimme sisälle silmät innosta leimuten ja miellyttää ja hymyilee, nyökyttelee puheeni perässä ja tarkkailee jokaisen eleeni ja muuttaa omaa käytöstään sen mukaan. En vain pysty kommunikoimaan, kun itse olen aika suorasukainen ihminen. Hermostun siitä teennäisyydestä ja jotten sanoisi mitään inhottavaa/sopimatonta niin loppujen lopuksi käy aina niin että tukin suuni täysin. No, siitäkös anoppi on aina ihmeissään, ja innostuu vielä enemmän miellyttämään minua.
Tiedän että tämä ei ole mikään kauhea ongelma verrattuna noihin haukkuviin kotka-anopeihin. Mutta välillä tuntuu että minäkin toivoisin sellaisen kotka-anopin, jonka kanssa voisi edes ottaa aidosti aina välillä yhteen. Käyttäytymisvinkkejä minulle, kiitos (kun häntä en voi kuitenkaan muuttaa) !
Alkuperäinen ristiriita anoppini kanssa juontaa siitä, että anoppi on aikanaan määritellyt pojalleen kriteerit, jotka miniän tulee sitten täyttää ( Ilmaissut asian selkeästi, että sinun tulee sitten naida rahaa.) No, minä satun nämä kriteerit täyttämään jopa paremmin kuin anoppi itse täyttäisi (koulutuksen osalta ja taloudellisesti ). En nyt ole mikään rikas, mutta tulen hyvin toimeen ja sitä paitsi anoppi ei kaikkea tiedä...
Anyway, anoppi kuitenkin kävi nämä asiat tarkistamassa heti kun mieheni kanssa aloimme tapailla.
No, kun minä nyt nämä kriteerit täytän, niin anoppi on tosi rasittava hengaaja: Matkii minua hiusmallissa ja vaatteissa, pyrkii keskusteluissa olemaan aina samaa mieltä kuin minä, pyrkii kaikin puolin olemaan kuin ikäiseni "kaveri", pyrkii minun ja mieheni ystävien ystäväksi ja nyt on ilmoittanut muuttavansa meidän naapuriksi (toistaiseksi asunut eri paikkakunnalla, onneksi) !!! Koskaan anoppi ei oikeasti kysy, mitä meille kuuluu. Jos hän kysyy kuulumisia, ja jos vastauksessa on jotain negatiivista (työhuolia, sairautta tms. mitä nyt kaikilla aina joskus on) niin anoppi aina onnistuneesti ohittaa ne oitis. Tämän jälkeen kysymysten asettelu onkin sitten taas pitkäksi aikaa suunnattu siten, että hän saa toivomansa myönteisen vastauksen.
Mieheni on myös tämän anoppin käytöksen rekisteröinyt, ja kokee sen myös aika rasittavana.
Olen pyrkinyt suhtautumaan kaikkeen tuohon käytökseen niin kuin aikuisen pitää: Ollut ystävällinen ja välittämättä ko. käytöksestä. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa tahtomattani alkanu väsymään koko eukkoon.
Eihän siinä mitään olisikaan, jos hän ei aina olisi tuppaantumassa meidän seuraan, puhumattakaan naapuriin muutosta. Nykyisin vaan tahtoo joka tapaamisella käydä niin, että päätän ennen tapaamista, että nyt olen aikuinen ja jaksan sen muutaman tunnin kyläilyn ajan olla ystävällinen.
Homma kuitenkin karkaa aina käsistä, kun anoppi astuu kotiimme sisälle silmät innosta leimuten ja miellyttää ja hymyilee, nyökyttelee puheeni perässä ja tarkkailee jokaisen eleeni ja muuttaa omaa käytöstään sen mukaan. En vain pysty kommunikoimaan, kun itse olen aika suorasukainen ihminen. Hermostun siitä teennäisyydestä ja jotten sanoisi mitään inhottavaa/sopimatonta niin loppujen lopuksi käy aina niin että tukin suuni täysin. No, siitäkös anoppi on aina ihmeissään, ja innostuu vielä enemmän miellyttämään minua.
Tiedän että tämä ei ole mikään kauhea ongelma verrattuna noihin haukkuviin kotka-anopeihin. Mutta välillä tuntuu että minäkin toivoisin sellaisen kotka-anopin, jonka kanssa voisi edes ottaa aidosti aina välillä yhteen. Käyttäytymisvinkkejä minulle, kiitos (kun häntä en voi kuitenkaan muuttaa) !
Vastaukset 12
Vanhimmat
naapuriin. Taitaa myös pitkän päälle käydä niin, että et jaksakaan enää esittää mukavaa, anopin mieleistä miniää (suorasanaisuudestasi johtuen) vaan homma räjähtää käsiin. Olisi ehkä parempi, että juttelisit anopin kanssa ennen tätä räjähdystä siitä miltä susta tuntuu. Mieti, jos olette miehesi kanssa vaikka vuosikymmenet yhdessä, kuinka kauan sinä jaksat mielistellä, ei kannata tuhlata siihen aikaa.
...kyseisen anopin kanssa niin suoraan keskustelemaan. Ihminen, joka välttelee kuulemastakin kaikkea ikävää elämästämme ja esittää vain iloista "ystävää" kanssani, ei pysty suorasanaiseen keskusteluun.
Siksi toisekseen tämän muuttoasiankaan suhteen hän ei ole koskaan keskustelua päästänyt sille tasolle, että meidän (minun ja mieheni) todellinen mielipide siitä voisi paljastua.
Naurahda itseksesi ja anna olla.
Sitten kun se anoppi lopettaa teeskentelyn, kirjoita sitten uudestaan.
Sillon voi olla jo aihetta.
Huh hellettä, että joka asiasta voikin tehdä ongelman. Anoppis ihailee sua (vielä) ja sä ihmettelet miten sen sais loppuun...
Antakaa nyt hyvät ihmiset toisten olla kuinka typeriä vaan kun ei tuon pahempaa ole tapahtunut.
Ja sillekin voi aina sanoa, ettei se kyläily nyt onnistu, keksikää vaikka jotain.
Ei tää elämä nyt NIIN monimutkaista ole.
tiedän toki ettei tää nyt maailman kauhein asia ole...vielä. Mutta oikeesti olen kyllä vähän huolissani tuosta muutto yms. systeemistä. Nykyselläänhän asia pysyisikin ihan ok asetelmissa. Mutta tiedän, että jos hän naapuriin muuttaa, niin se säätäminen ja meidän elämään tuppautuminen ei ole mitään ihan pientä.
Ja sitä kylään päästämättömyys tekniikkaakin on kokeiltu, ei vaan tahdo tämän tapauksen kanssa toimia: Hän nimittäin tekee sitten senkin, että ilmoittaa että on nyt jo tulossa ja kun matkaa on heiltä meille ihan mukavasti, niin oikeasti on aika vaikeaa sanoa että no, " käännypä takasi kotiisi". Hänkin kun tekee ne kaikki suunnitelmansa niin harkitusti: On ensin aiemman keskustelun perusteella tietoinen siitä, että sinä päivänä ollaan kotona.
tämän anopin ihailu menee jo vähän yli hilseen. Normaalia ihailua ei mielestäni ole, jos koittaa pukeutua samalla tavalla kuin miniä (kait nuori), puhua samalla tavalla ja olla samaa mieltä joka asiasta. Ja kyllä tuo muuttotouhu naapuriin tulee vaikeuttamaan asioita entisestään, niin että ei tässä nyt ihan turhastakaan marmattamisesta ole kysymys.
...todellisuudessa anoppi ei todellakaan minua itseäni ihaile. Sen perusteella, mitä hänen elämäänsä olen seurannut ja mitä hänen katsomuksistaan ja näkemyksistään on aina aika-ajoin ("lauseiden välistä") saanut selville, niin meidän maailmamme ja ajatuksemme ovat aivan eri planeetoilta.
Mielestäni anoppia kiehtoo minussa lähinnä ne taloudelliset & sosiaaliseen "statukseen" liittyvät seikat, joita anoppi minulla LUULEE olevan.
ja ole REHELLINEN. Oletko nyt itse sen parempi jos pidät tuollaista "näennäisystävällisyyttä" yllä, ja kuitenkin sisimmässäsi et pidä hänestä, et edes yritä, kun täältä neuvoja kyselet.
Onhan selvää, että haluat neuvoja nimenomaan toisilta miniöiltä. Jokainen näkee, mitä ne neuvot suurinpiirtein ovat...
...kerro nyt sinunkin näkemyksesi.
Mitä minun tulisi sanoa ?
Mitä sanon ihmiselle, joka valitsee kaikki sanansakin minun mieleisikseni ?
Sanonko, että kyllä olet sitten v-mäinen kun olet minulle noin mukava vai mitä ???
...sitähän minä olen täällä kysymässä !
mairitella, en välitä sellaisesta, se ei tunnu hyvältä.
Uskotko että oikeesti toimii ihmiselle, jonka koko olemus on yhtä hengaamista ? Hän ei itse näe käytöksessään mitään oudoksuttavaa.
Toki tuolla tyylillä asian suhteen olisin rehellinen, mutta veisikö se asiaa mihinkään suuntaan ? Seurauksena olisi enintään valtaisa loukkaantuminen ja mitä se auttaa. Miehenihän siitä eniten silloin kärsisi.
Kyllä itse uskon että häntä en voi muuttaa. Enkä toisaalta tiedä, kannattaako ketään ihmistä yrittääkään muuttaa.
Ehkä ainoa asia, jolla tilanteeseen voin vaikuttaa, on tuohon muuttamisasiaan vaikuttaminen. Mitä olette ihmiset mieltä, voiko mieheni kertoa heille meidän kielteisen mielipiteemme appivanhempiemme naapuriin muuttamiseen ?
kun asia teitä häiritsee. Nimenomaan se pitää miehesi kertoa, hän osaa varmasti hoitaa asian fiksusti niin, ettei tule isompaa riitaa. Luulen, että jos sinä miniänä sen kerrot, niin anoppi ei ymmärrä kuinka tärkeä asia teille on. Et taida osata sanoa sitä oikealla äänensävyllä, koska olet fiksu ihminen ja ajattelet joka tapauksessa vähän anoppisi ja miehesikin tunteita.
Tekstistäsi päätellen olet ihan pönttö! Mietippä nyt uudelleen koko homma ja päättele sitten mitä tehdä. Neunoksi voi antaa, että koita olla tuijottamatta omaa napaasi kun mietiskelet anoppi suhdettasi...