vai jäämmekö kylmään, pimeään? Ystäväni nukkui pois ja asia on painanut minua siitä lähtien. Tahtoisin vieläkin nähdä hänet, enkä halua päästää hänestä irti! Olen ollut sellaisessa työssä jossa olen "vieraillut" ruumishuoneella ja minulla on nyt mielikuva että ystäväni on siellä kylmässä,pimeässä,yksin. Mitä tapahtuu kuoltuamme? Pääsemmekö taivaaseen ja liitymme valkeaan enkeli joukkoon? Vai joudummeko kadotukseen? Vai jatkaako sielumme matkaa ja vain "kuoret" jäävät meistä mätänemään? Mihin me päädymme? Ystäväni veli oli nähnyt unen, jossa ystävämme oli ilmestytnyt hänelle. Kertoen, että hänellä on nyt hyvä olla! Se tuntui lohduttavalta, mutta mikä on totuus? Tuskimpa sitä tietää kukaan, mutta mihin te uskotte?? Jospa se auttaisi minuakin ymmärtämään ja päästämään irti ystävästäni ja antamaan hänelle mahdollisuuden jatkaa matkaansa! Rakkaat muistot jatkavat silti kanssamme aina, mutta pelkään unohtavani ne, jos päästän surustani irti....
Jatkammeko matkaa??
Miwi
202805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Asia on pohdituttanut tuolla uskonnot puolella.Oikein oma kohta mietinnälle.Ja eipä ole päästy selvyyteen.Sitten selviää itse kunkin kohdalla.Ainakaan ei ole siellä ruumishuoneella pimessä ja kylmässä,kuin ne kuoret.Näin ajattelin ,kun omaiseni oli siellä.Ja paikka oli hautausmaan vieressä josta kuljimme ohi.Itse uskon milloin mihinkin aina siihen minkä parhaaksi nään.Suru on minulla vähän hellittänyt muistot jää!Jaksamista.
Kyllä, jäämme yksin, pimeään, mutta vitut siitä, ei me sitä enää kuoltuamme tiietä, niin. :D No, tapahtuu siis niin, että sydän pysähtyy, ja siinä samassa myös kaikki elintoiminnot, eli tämä maailma jää taakse, menemme mullan alle (jos siis haudataan, minut ainakin heitetää vaan soramontulle);) Ei mitään enkeleitä, ei Jumalaa, ei Saatanaa. Joudumme mullan alle (jos haudataan), ja se siitä, maailma jää taakse, aika katoaa, meitä ei enää ole, eikä me tunneta mitään, savy?:D
ärsyttävä! Ehkä se oli tarkoituksesikin! No toivompa vaan, että kun joku sinun rakkaasi poistuu tästä maailmasta, ja SINÄ olet yksin pohdintojesi ja surusi kanssa, niin saat vastaukseksi kysymksiisi; Vitut siitä tms... älytöntä! Ehkä olet vielä liian nuori kirjoittamaan muuta, tai siltä vastauksesi tuntui! Mutta siinä epäonnistuit täydellisesti, jos yritít minulle vittuilla tai pahoittaa mieleni siinä hommassa jää moni toiseksi!
"Eihän se ole tarkoitus, että vainajat palaisivat tai me takertuisimme heihin, vaan että me kulkisimme heidän jäljessään; että kulkisimme omaa tietämme maan päällä niin, että se johdattaa meitä yhä lähemmäs heitä.
Uskon, että vainajat voivat tuntea, millaisin ajatuksin me heitä ajattelemme. Lähetä siis sille puolelle parhaat tunteesi, rakkautesi ja kiitollisuutesi ja halusi olla valmis päästämään hänet vapaaksi. Lähetä sille puolelle rukouksesi, hänen puolestaan ja kaikkien sinne menneiden puolesta. Salli hänen vapaasti kulkea uutta tietään ja valmistaudu siihen, että löydät hänet, kun itse kerran kuljet yli."
auttaa, ken etsii vastauksia näkymättömän maailmaan.
Miksi pidät kuolleesta kiinni, ettei hänen sielu-henki pääse jatkamaan matkaa valoon, elikkä
näkymättömään maailmaan, jonne me kuoltuamme
leijailemme siis sielu-henki.
Muistoissa hän voi olla, mutta älä kuolleeseen takerru, kuin takiainen vaatteisiin.
Jos kaipaat, voit pyytää häntä ilmestymään sinulle unissa ja kertomaan olostaan.
Mutta, oletko valmis sellaiseen kohtamiseen?
Ruumishuoneet ovat kylmiä ja pimeitä sen takia,
että lahoava massa ei rupeaisi haisemaan ja tuskinpa eloton ruumis valoa tarvitsee, kun jo arkussa on kansikin kiini.
Suotavaa olis tuhkaus, mutta on kulkijoita, jotka
haluavat mennä madon syötäväksi hitaasti hajota maaksi.
Minun tietoisuus on, että henki-sielu on kuolematon ja näkymätön.
Toisella tasolla ei ole sairautta eikä rampaisuutta, vaan saamme aineettoman kehon, joka
kaikin tavoin terve, myös mieli palautuu ehjäksi.
Olen ymmärtänyt niin, jos haluat oikein kovasti
helvettiin, niin sinun henki-sielusi pääsee opetteleemaan yksinäisyyttä ja sitä mitä eläissäsi olet toivonut.
Enkelelit ovat näkymättömän valtakunnan työntekijöitä ja auttajia.
Jos joskus saavutamme täydellisyyden,
pääsemme lopulta ajattomaan valoon.
Tää on ainoastaan mun ajatus maallisesta vaelluksesta ja minne minä päädyn aikanaani.
Lúe Matteuksen evankeliumi, ja sen jälkeen siis järjestyksessä loppuun koko kirja. Kristinuskon mukainen käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä on kaunis.
Itse luin uuden testamentin läpi ja oikein hämmästyin kuinka vähän kristinuskosta tiesin vaikka ripari oli käyty. Kun omat vanhempani äkillisesti kuolivat kymmenen vuotta sitten, luulin etten koskaan pääse yli siitä, mutta elämä jatkuu. Tällä hetkellä parasta mitä voit tehdä on surra oikein kunnolla. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, nyt on surun aika. Uskon, että oikein kunnolla sureminen on parasta kunnioitusta vainajaa kohtaan, ja samalla suru ei patoudu, pikkuhiljaa kuukausien päästä huomaa jonain iltana ettei ole koko päivänä enää ajatellut rakastaan, vaan on alkanut elämään jo "tavallista" elämää.
Voimia sinulle ja jaksamista suruusi.
Kukaan meistä ei tiedä oikeaa vastausta, mutta voimme vain uskoa ja toivoa. Ennen isäni kuolemaa minulla oli vahva usko siihen, että kuoltuamme pääsemme taivaaseen, jos vain on usko Jeesukseen. Isäni kuolema ja sen raadollisuus kuitenkin sai uskoni horjumaan, eikä se vieläkään ole palannut, kuolemasta tulee lokakuussa vuosi.
Sen verran olen kuitenkin asioita miettinyt, että luulen uskolla Jeesukseen olevan merkitys. Olen nähnyt isästäni unta ja yhdessä unessa hän kertoi olevansa taivaassa ja että siellä me näemme kun aikani on tullut, ja että taivaaseen pääsee kaikki normaalit, hyvät ihmiset, siis vaikkapa sinä ja minä.
En ole vieläkään varma, mutta unen kautta isäni antama lupaus taivaasta ja siellä tapaamisesta, on vaivannut mieltäni kauan. Olenkin alkanut toivoa, että sellainen paikka on olemassa ja jonkin verran se on helpottanutkin.
Kukaan ei varmuudella voi vastata kysymykseesi, mutta toivoa on aina. Kannattaa siis toivoa ja uskoa että sellainen paikka on, mihin kuoleman jälkeen mennään ja että siellä on hyvä olla ja siellä saamme viettää kuoleman jälkeen aikaa meille rakkaiden, jo edesmenneiden ihmisten kanssa. Tämän avulla itse olen jaksanut eteenpäin, vaikkei se olekaan aina helppoa.
Voimia sinulle! *voimahali*
tuli mieleeni, kokemuksesta. Tuo uskosi alakulo ja ilon pakeneminen voisi korjaantua. Jospa lukisit Raamatusta Johanneksen evankeliumin ja sitten vaikka koko uuden testamentin. Sillai lukisit, että rukoilisit Jumalaa avaamaan asiaa sinulle vielä. Vain Pyhä Henki yksin voi auttaa eli kirkastaa, kuten sanotaan, tuon taivas- ja jeesusasian. Se on Hengen työ, mutta selvyyden saa kun etsii ja kyselee, apuvälineenä raamattu ja hengelliset puheet!? Onnea ja siunausta matkaasi. Älä mieti isääsi ulkonaisen perusteella! Kukaan ei voi tietää, mitä lähdössä oleva ihminen viime sekunneillaan kokee, mitä ns. päässä ja sielussa liikku. Miten kohtaa iankaikkisuuden. Sinunkin uskosi on ollut avuksi isällesi päästä hyvin perille. Jatka matkaasi iloiten, sillä olet saanut maistaa Jeesuksen hyvyttä ?!
Mitä korjauskelvottomalle autolle tapahtuu kun se viedään romuttamolle?
Se paalataan ja jaotellaan osiin. Sen jälkeen se sulatetaan ja siitä tehdään uutta raaka-ainetta muita terästuotteita vartten.
Ihminen hajoitetaan kuollessaan ja ihmisessä olevat eri alkuaineet liukenevat maan tomuksi maahan. Tästä tomusta kasvit imevät itseensä eri aineita kunnes joku nauta popsii ruohot kitusiinsa. Sen jälkeen kenties sinä juot tuosta lehmästä lypsettyä maitoa tai syöt naudanlihaa ja täten hyödynnät ystävääsi tässä kiertokulussa. Itse olet joskus jonkun tulevaisuuden naudan persuksissa kakkapökäleenä kaikkesi ja kaiken energian antaneena valmiina liukenemaan uudelleen ja uudelleen maahan muodossa tai toisessa.
Ei voi tietää kuinka monen kuolleen ihmisen ja eläimen hivenaineista, atomeista ja eri molegyyleistä koostut...
ajattelin joskus 15v noin, mutta en enää. En tiedä mikä mahtoi muuttaa mieleni. Ehkä elämä, tai sitten kuolema. En tiedä....
Nyt juuri en jaksa ja ehdi lukea, mitä muita vastauksia olet saanut. Sinulla oli erittäin selkeät kysymykset! Jotenkin olit päässyt mielestäni erittäin pitkälle asiain jäsentelyssä. Kyllä samoin ajattelen selvästi, että jäljelle meistä jää vain kuori, se tomumaja. Mutta eipä se kärsi kylmässä ja pimeässä, se kehon kuori ei ole enää hän, edesmennyt, pelkkä kotilo tosiaan. Ei se todellakaan mitään tunne tai koe. - Sielu on totta ja se lähtee muualle, siirtyy toiseen todellisuuteen. Kun v.1976 kohtasin Jeesuksen ja sain häneltä elävän uskon Jumalaan, tämä kaikki tuli bläkkiselväksi, että Jeesuksen kautta/avulla mennään taivaaseen (siin kun on hänelle antauduttu ja uskotaan se, mitä Raamattu ilmoittaa). Myös ihan viime hetkellä ihminen voi löytää Jeesus-tien. Joten kukaan ihminen ei voi tietään minne joku meni. Ihminen on iankaikkisuusolento, minä uskon sen ihan varmasti. - Minulta kuoli hiljattain 4 vuoden aika 4 lähisukulaista! Tämän 'mitä kuoleman jälkeen' -asian selviäminen minulle jo aikoinaan auttoi kauhean hurjasti, niin paljon, etten ikinä lakkaa kiittämästä Jumalaa näiden totuuksien avautumisesta. Jatka etsintää! Ja siunaa ja kiitä hänestä joka on jo mennyt. - Tämä oli Kirje Sinulle Joltakin!
jos ei ole uskonut Jeesukseen tai kerinnyt kuoleman äkillisyyden vuoksi sanomaan uskoaan, tai edes miettimään sitä? ´Joutuuko sitä sitten kadotukseen??? Vai antaako yläkerran herra toisen mahdollisuuden???
Noh, kun se on niin tosi vakava asia, minun tietääkseni ja sisäisen kokemukseni mukaan sekä monien hengell. opettajien ja raamatun ilmoituksen mukaan, että on vain kaksi tietä: taivas (=Jumalan luo ikuiseen iloon ja terveyteen) ja sitten kadotus (iankaikkinen?). Kyllä tuo on raamatunsanassa ihan selkeästi löydettävissä. ? Siksi uskovaiset hössöttää niin kovasti pelastusasiaa, jotta sen tarttis selvitä ja löytyä jo kun vielä elää täällä. Ei se sitten enää käy ja hyödytä, kun on kuollut!? Siis 'henkivakuutus' kannattaa ottaa vain silloin, kun on hengissä. -Usein sanotaan, että höpö-höpö, turhaa vakavuutta. Noh, minun kokemuksessa asia on vakavuuden arvoinen. Kun taivastie on selvillä, voi ihan vappaasti rentoutua ja iloita. Sepä vasta vapauttaa! Joku sanoi, että iankaikkinen elämä alkaa jo täällä alhaalla, pallonpinnalla; kuoleman portin kautta sitten sinne voi heittäytyä ihan koko painollaan vapahtajan syliin, eivätkä vaivaisuudetkaan enää sitten paina. Valtava turva itselle ja kun joku läheinen lähtenyt ja jos tietää, että se tunsi Jeesuksen. Aina sitä ei vaan saa tietää ja se on mielestäni tosi tuskallista, olen kokenut. - Emmää tiä ny muuta, mut must tää
ny vaa tuntu tärkeältä tähän kirjoittaa. Sano: mää vaa :-) .
En tiedä mihin uskon, mutta minua tapaaminen rauhoitti ja toi surun oikeisiin mittasuhteisiin.
että missä asut? Itse asun Porissa enkä tiedä missä täällä olisi meedioita. olisi tosi kiinostavaa ja varmasti vapauttavaa käydä meedionluona! Toivottavasti niitä ei ainoastaan ole pääkaupunkiseudulla! Oliko hinta kallis??
älä mene semmoiselle! Ei hyödytä mitään. Mutta sulle voi tulla paha ikivaikutus. Olen kuullut semmoisesta.
Mitä tarkoitat ikivaikutuksella? Kerro mitä olet kuullut. En ole tietoinen moisesta.
No kun tota. Viittaan jo mainittuihin käsitteisiin... 'iankaikkinen elämä taivaassa tai kadotuksessa' (raamatunsanasta löytyy). Kun siis, meedioiden polttoaineena on pahan valtakunta, paha henkivalta, joka on kotoisin jälkimmäisestä. Näin olen moneen kertaan oppinut! Se kohta, muuten, löytyy myös harvinaisen selvästi Raamatusta: 5. Mooseksen kirja luku 18, jakeet 9 - 15. (Pari kohtaa uudessa testamentissa: Gal. 4:3,9 ja Kol. 2:8.20, jos joku jaksaa tutkia aiheta lisää). -Kantsii tästä ketjusta nyt ehkä siirtyä funtsaamaan vaikka lokeroon 'Kristinusko'.. - Rehellisesti Rakkaudella Eevukka@
Kyllä me "jatkamme matkaa".:)
Tämä maanpäällinen vaellus on todellakin vain väliaikaista ja sellaiseksi oli alunperin tarkoitettukin.
Energia ei katoa koskaan.
Ihmiskroppa on vain "vaatteet", jotka jäävät tänne planeetalle sitten kun kuolemme fyysisesti.
Sieluenergia (tai miksi sitä nyt haluaakin kutsua), elää IKUISESTI.
Itse uskon myös ns. jälleensyntymiseen, vaikka ehkä "sielun vaellus" olisi parempi sana.
Jälleensyntyminen on mahdollista, mutta ei välttämättä tarpeellista.
-----------------------------------
"Kun olen kuollut itke hiukan minun vuokseni,
ajattele minua toisinaan, mutta älä liikaa.
Ajattele minua silloin tällöin sellaisena kuin
olin eläessäni.
Toisinaan on mukava muistella, mutta ei kauan.
Jätä minut rauhaan niin minäkin jätän sinut
rauhaan ja niin kauan kuin elät säästä ajatuksesi
eläviä varten."
------------------------------------------
Tuossa runossa on mielestäni ihan ajatusta. Vaikka sanon kyllä suoraan, että siskoni viipyy ajatuksissani päivittäin ja usein, varmasti loppuelämäni. Mutta hyvällä mielellä, ilolla muistellen :). Eli tarkoitan sitä, että olen päästänyt irti, mutta en toisaalta myöskään torju. Eli: Rakkaat muistot eivät millään muotoa häviä, vaikkei kuolleeseen takertuisikaan.
Ja kyllä, itse olen vakuuttunut, että toisella puolella on jotain. Jotain hyvää.