Miten olette mustasukkaisia? Ja etenkin mistä asioista? Onko mielestänne tyhmää olla mustasukkainen, kun mies/nainen kehuu toista miestä/naista? Mustasukkainen kumppanin kavereista? Mustasukkainen kun kumppani juttelee ravintolassa toiselle sukupuolelle.. ..Mikä on raja?
Kertokaa kokemuksia omasta mustasukkaisuudesta
tytsy
3548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suhteen alussa olin mustasukkainen, jos mieheni jutteli liikaa muille naisille tai katseli näitä. Olin mustasukkainen kaikenlaisista kauneuskommenteista, jotka eivät koskeneet minua. (Tavallaan olen vähän vieläkin) Haluaisinhan itse olla se kaunein miehelleni.
Nykyisin olen mustasukkainen, jos hän lähtee kaveriensa kanssa iltaa istumaan, olen siis mustasukkainen hänen kavereilleen, sillä he syövät meidän yhteistä aikaamme. Olen todella mustasukkainen, jos mieheni jää baariin vielä, kun itse lähden. (Kai siinä on katkeruutta, jos olen itse vaikka menossa töihin ja hän vain voi jatkaa samaa rataa)
Muutoin olen oppinut aikalailla luottamaan mieheeni. En ole enää pitkiin aikoihin nähnyt mitään, mikä olisi huolestuttanut minua siinä mielessä, että hän minua pettäisi. Kerran humalassa riidan jälkeen katsoin viestit kännykästä ja kun niitä oli vain minulta hellyin heti.
Minun ei tarvitse vahtia miestäni, luotan kyllä häneen. Mustasukkaisuus on vain sen verran irrationaalista, että tunnen sitä, vaikka syytäkään ei välttämättä olisi. Olemme toisaalta puhuneet siitä ja mieheni mielestä on tavallaan kiva, että olen vähän mustis. Hänestä tuntuu, että se jotenkin osoittaa tunteeni häntä kohtaan. Hänen edellisensä, kun ei ollut ollenkaan mustasukkainen. Sellaista minun on edes vaikea kuvitella.
Ei oikeestaan mitään lisättäävää tuohon, en kyllä halunnut olla se kaunein naiselleni...
Vaikka luottaakin, niin kyllä sitä silti pää keksii kaikenlaista. Oikeastaan juuri siitä vaan mustasukkainen, kun muut syövät yhteistä aikaamme. Minun aikaani! Tottakai sitä ymmärtää, että pitäähän kavereitakin nähdä, mutta silti.
Se on minusta kauhean mukavaa, kun toinen on vähän mustasukkainen. "Ketä siellä bileissä oli? Miks oli känny kiinni?". Tulee semmoinen olo, että toinen haluaa sinut ja muut pysykööt kaukana.
Semmoista sairaalloista mustasukkaisuutta olen seurannut vierestä, se meni jo suorastaan naurettavaksi. Minkäs teet kun tälle naiselle se oli täyttä totta. Päivät vain istui kotona ja mietti erilaisia pettämisskenaarioita. Jos mies ei tullut töiden jälkeen puolessa tunnissa himaan, niin jo soitettiin minulle että ketä huoraa olette panemassa? Kaveri tuli suunnittelemaan työprojektia mun kämpille viikonloppuna. Akka pakotti ottamaan itsensä mukaan, koska joku huora oli taas hommattu... Hän sitten istui soffalla hiljaa 4 tuntia kun tehtiin sunnitelma. Kun ei huoria näkynytkään, niin olimme ilmeisesti aikoneet panna toisiamme. Kaveri ei uskaltanut yöllä nukkua, koska ei voinut olla varma tuleeko puukosta kiveksille.
Semmosta se rakkaus on!
En juuri ole mustasukkaista sorttia. Jossain se raja tietysti minullakin menee, mutta rehellisesti en óta hernettä jos mies kehuu toista tai tanssii. Meillä on normaalia käydä kavereiden luona leffaa katsomassa (eri sukupuolta) ilman "puolisoa". Ja jopa saunomassa. homman ydin on siinä, että ilmoittaa toiselle mihin on menossa.
Mitä sitä vaahtoamaan pikku asioista. Parempi että katselee avoimesti kuin salassa. Ja mitä lyhyempi lieka, sitä kovempi hinku on lehmälläkin naapurilaitumelle. Samat "oikeudet" koskevat myös minua. Kun luottaa, niin ei ole mitään mistä huolehtia.
Tietysti siinä vaiheessa vaihtuu väri sukissa jos on aihetta. Eli ollaan jo toisella puolella sitä laitumen aitaa.