On kulunut n. viikko siitä kun sain tietää mieheni uskottomuudesta. Kerroin siitä tässä palstallakin. Ompahan ollut kovaa aikaa. Ihmeen paljon sitä ihmisen sydän kestää. vaikka välillä tuntui,että se ahdistuksesta repee ulos rinnasta.
Kaikenlaista on viikko tuonut tullessaan. Olen saanut tietää monenlaisia uusia asioita. Ja eilen aivoissa loksahti jokin. Jollain lailla tajusin asian eri lailla kuin tähän saakka.tajusin, että en MINÄ ole tehnyt mitäään väärin. Pitäisikö mun tommosen ukon antaa pilata elämäni? Ei. Nyt näen tuon mieheni aika säälittävänä rukkana. Joka joutuu miehisyyttään kohentamaan sillä, että käy vieraissa. En tiedä pystynkö jatkamaan yhteiseloa hänen kanssaan. Se todellinen jälkityö alkaa nyt vasta. Sänkyhommat meillä on aina sujuneet, niin nytkin. Kaikesta huolimatta olemme rakastelleet. Mulla kaikki on onnistunut kuin ennenkin. Miehellä on hieman ollut vaikeuksia.....liekö omatunto viemässä terän mieheltä?
Kaikenlaista on viikko tuonut tullessaan. Olen saanut tietää monenlaisia uusia asioita. Ja eilen aivoissa loksahti jokin. Jollain lailla tajusin asian eri lailla kuin tähän saakka.tajusin, että en MINÄ ole tehnyt mitäään väärin. Pitäisikö mun tommosen ukon antaa pilata elämäni? Ei. Nyt näen tuon mieheni aika säälittävänä rukkana. Joka joutuu miehisyyttään kohentamaan sillä, että käy vieraissa. En tiedä pystynkö jatkamaan yhteiseloa hänen kanssaan. Se todellinen jälkityö alkaa nyt vasta. Sänkyhommat meillä on aina sujuneet, niin nytkin. Kaikesta huolimatta olemme rakastelleet. Mulla kaikki on onnistunut kuin ennenkin. Miehellä on hieman ollut vaikeuksia.....liekö omatunto viemässä terän mieheltä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En usko myöskään, että vika oli minussa. Ja mitä enemmän tässä pyörittelen asiaa, niin mietin, että onko tämän suhteen jatkaminen kaiken arvoista? Toisaalta ja toisaalta. Ehkä aika näyttää, ehkä ei. Anteeksi yritän antaa ja rakastan miestäni. Mutta rakastanko tarpeeksi puolen vuoden päästä, kun olen suurimmasta shokista selvinnyt?
Epäilys kalvaa vieläkin. Yököttävää. Mutta en anna sen asian nakertaa itseäni. Minä aion selvitä tästä!
Lohduttavaa lukea,että on meitä samassa veneessä olevia. tunnen olevani jotenkin nyt vahvoilla. Tiedän oman tilanteeni. Tiedän pärjääväni yksin lapsien kanssa, jos teen sen ratkaisun.
eilen illallakin mieheni sanoi, että vihaa kesää. Kysyin, miksi? Vittu pilasi sen, se vastasi. Alkaa tuntumaan, että nyt se rupeaa tajuamaan, että mitä tuli tehtyä. Jospa se vielä konttaisi edessäni polvet ruvilla ja ruusupuska kädessä anteeksiantoa anellen. Heheee..
Samaa olen funtsinu ku säkin. Jos nyt jatkan. Mitä tunnen puolen vuoden kuluttua?Vuoden? Kuitenkin, tiedän, että on se viimeinen ratkaisu olemassa. Ukko lähtee. Se tietää sen itekin.