kotityöt

Eli 50-50 jako on kaikkien kannalta järkevin. Tällöin toinen välttyy ylenmääräiseltä kuormitukselta ja toisaalta toinen välttyy jatkuvalta jäkätykseltä ja parisuhde toimii ja kukoistaa kun kaikki ovat tyytyväisiä.

Tuosta jaosta vain sen verran, että mielestäni noita hommia ei saa kaataa vapaapäivää tai lomailijan niskaan. Vapaa-aika on rankalla työllä ansaittu, enkä ainakaan itse halua kuluttaa harvinaisia vapaitani kotitöiden parissa. Meillä kotityöt menee niin, että tiskaamme suurinpiirtein vuorotellen samoin on pyykinpesun laita, isommat siivoukset teemme yhdessä ja pihatöistä vastaan yleensä minä, koska en koe pihatöitä mitenkään rasittavina vaan pidän niistä.

Tuolle alkuperäiselle kirjoittajalle antaisin ohjeeksi sen, että pyrkisi keskustelemaan asiasta miehensä kanssa. En tarkoita mitään jäkättämistä, vaan ihan asiapitoisesti pyrkisi selittämään, miten rasittavaa on, kun aikuinen ihminen ei osaa pitää huolta yksinkertaisista asioista vaan on kuin pikkulapset. Jos tilanne ei muutu, niin itse teksisin todennäköisesti niin, että pesisin vain omat astiani/vaatteeni ja laittaisin ruuat vain itselleni ja kehottaisin miestäni huolehtimaan omista tarpeistaan. Kannattaa myös kokeilla sitä, että siivoaa omilla siivousvuoroillaan ja miehen siivousvuorolla kutsuu siivoojan paikalle ja välittää laskun tälle miehenvetelykselle.

...mutta mutta... kirjoitti:

Eli 50-50 jako on kaikkien kannalta järkevin. Tällöin toinen välttyy ylenmääräiseltä kuormitukselta ja toisaalta toinen välttyy jatkuvalta jäkätykseltä ja parisuhde toimii ja kukoistaa kun kaikki ovat tyytyväisiä.

Tuosta jaosta vain sen verran, että mielestäni noita hommia ei saa kaataa vapaapäivää tai lomailijan niskaan. Vapaa-aika on rankalla työllä ansaittu, enkä ainakaan itse halua kuluttaa harvinaisia vapaitani kotitöiden parissa. Meillä kotityöt menee niin, että tiskaamme suurinpiirtein vuorotellen samoin on pyykinpesun laita, isommat siivoukset teemme yhdessä ja pihatöistä vastaan yleensä minä, koska en koe pihatöitä mitenkään rasittavina vaan pidän niistä.

Tuolle alkuperäiselle kirjoittajalle antaisin ohjeeksi sen, että pyrkisi keskustelemaan asiasta miehensä kanssa. En tarkoita mitään jäkättämistä, vaan ihan asiapitoisesti pyrkisi selittämään, miten rasittavaa on, kun aikuinen ihminen ei osaa pitää huolta yksinkertaisista asioista vaan on kuin pikkulapset. Jos tilanne ei muutu, niin itse teksisin todennäköisesti niin, että pesisin vain omat astiani/vaatteeni ja laittaisin ruuat vain itselleni ja kehottaisin miestäni huolehtimaan omista tarpeistaan. Kannattaa myös kokeilla sitä, että siivoaa omilla siivousvuoroillaan ja miehen siivousvuorolla kutsuu siivoojan paikalle ja välittää laskun tälle miehenvetelykselle.

Mun mielestä se ei siltikään olisi tasa-arvoista, että henkilö, joka on vaikkapa meidän tapauksessa koko kesän lomalla, ei voisi tehdä kotitöitä.. imuroinnit, tiskaukset, pyykinpesu - niissä ei montaa minuuttia mene, en ymmärrä ihmisiä jotka vastaavassa tilanteessa vaativat töissäkäyvää osapuolta tekemään yhtä paljon kotitöitä. Eli kun nukun aamulla pitkään ja sitten vaan hengailisin kotona ja miehen kotiin tullessa iskisin sille imurin käteen ja sanoisin, että nyt on sun vuoro.. eiei :D

sinä teet kotityöt kun kerran työttömänä olet.

AP:lle meillä alkuun minä tein kaikki kotityöt. Mies teki yötyötä mutta sai hermoromahduksen ja lopetti työt. Sairasloman ajan minä tein kaiken hampaitakiristellen (kuuntelin muutaman kuukauden sitä miten kaiken tein väärin vaikka tein niin kuin hän käski). Nyt hän opiskelee ja on saanut päänsä kuntoon, hän tajusi miten paljon minä teen ja halusi itse alkaa osallistua. Nyt on jääkaapin ovessa tarkka lista mitä kummankin kuuluu tehdä (miehelleni kuuluu esim. roskien vienti, hän sai kamalan raivarin kun olin yksi päivä vienyt roskat :)).

Kyllä se hieman rassasi kun olin ollut töissä, paahtanut kovaa kyytiä kotiin ja laittanut ruoan jotta ukolla oli mutta pöydässä kun tulee kotiin, niin kehtasi ruoan jälkeen huomauttaa että onpas keittiö sotkuinen voisitko siivota jälkesi...

reilua että kirjoitti:

sinä teet kotityöt kun kerran työttömänä olet.

AP:lle meillä alkuun minä tein kaikki kotityöt. Mies teki yötyötä mutta sai hermoromahduksen ja lopetti työt. Sairasloman ajan minä tein kaiken hampaitakiristellen (kuuntelin muutaman kuukauden sitä miten kaiken tein väärin vaikka tein niin kuin hän käski). Nyt hän opiskelee ja on saanut päänsä kuntoon, hän tajusi miten paljon minä teen ja halusi itse alkaa osallistua. Nyt on jääkaapin ovessa tarkka lista mitä kummankin kuuluu tehdä (miehelleni kuuluu esim. roskien vienti, hän sai kamalan raivarin kun olin yksi päivä vienyt roskat :)).

Kyllä se hieman rassasi kun olin ollut töissä, paahtanut kovaa kyytiä kotiin ja laittanut ruoan jotta ukolla oli mutta pöydässä kun tulee kotiin, niin kehtasi ruoan jälkeen huomauttaa että onpas keittiö sotkuinen voisitko siivota jälkesi...

Ei sinusta kyllä siihen ole, olethan jo kohta kymmenen vuotta passannut äijää ja täällä vaan meille selität, miten eppistä se on.

Ensinnäkin äijän pitäisi joutua kärsimään siitä, että kotityöt kasautuvat. Nythän niin ei käy, huolto pelaa. Lopeta hänen pyykkiensä pesu, peset vain omasi. Kulkekoon kusisissa kalsareissa, jos ei opi käyttämään pesukonetta.

Ruokaahan hän jo tekeekin, mutta tässäkin voit pidättäytyä auttamisesta, jos esim. sinä sen jälkeen siivoat keittiön ja tiskaat. Se, että äijä seisoo grillin edessä kaljapullo kädessä ja vahtii pihvejä, ei ole vielä ruoanlaittoa. Luultavasti sinä olet kuitenkin hakenut ruoat, pilkkonut vihannekset ja keittänyt potut. Eikös?

Pari kertaa kysyt tietenkin vielä, miten kotityöt ruvetaan jakamaan, koska sinä et enää jaksa. Mutta! Homma ei pelitä, jos se jää vaan puheen tasolle.

Seuraavan kerran, kun hän pyyhkii pölyjä lattialta (mikä sika!), heität lattialle jotain vielä pahempaa ja annat sen rauhassa seisoa siinä.

Likaiset astiatkin voit muutaman kerran läjäyttää pöytään rikki. Sanot vain, ette kertakaikkiaan ole mikään kotiorja enää.

Mutta olethan sinä. Niin surullista.

"kyllä se ilmeisesti on aikalailla kotona opittua, ja monen vuoden jälkeen on vanhalle koiralle hankala opettaa uusia temppuja."

AIka moni nainen toistelee tuota samaa "ei vanha koira opi haukkumaan" selitystä, mutta en oikein jaksta uskoa, että kaikkien teidän miehet nyt sentään niin idioottimaisia ovat. Mies ei ole koira, vaan pohjimmiltaan hyvinkin kykenevä ja oppivainen otus, jopa vanhemmalla iällä. Eli miehelle voi siis opettaa uusiakin temppuja.
Useimmiten kyse on vain siitä, että moni nainen niin antaa niin helposti periksi ilman että kunnolla edes vaatii miestään avuksi kotitöihin. Aika moni sitten jupisee siellä harjan varressa kuinka "minä aina saan tehdä kaiken".

Kehottaisinkin kaikkia naisia osoittamaan hiukan enemmän luottamusta miestenne kyvykkyyttä kohtaan. Kyse ei kuitenkaan ole mistään kovin vaativaa aivotoimintaa kysyvästä hommasta, eli aivan varmasti tyhmempikin mies on kykeneväinen oppimaan lattian pesua, tiskaamista yms. pikku askaretta. Pointti on vain siinä, että joku vaatii heitä tekmään sen, sillä ei kai kukaan nyt ehdoin tahdoin tylsiä hommia tee, jos joku tyhmempi tekee ne heidän puolestaan.