Olen henkisesti lopussa. En tiedä mitä tehdä.
Elän suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta mutta en osaa lähteä. Olen 30 vuotias nainen, näennäisen itsenäinen (sitä en varmaan kuitenkaan ole!) kouluttautunut, hyvässä työssä, mutta tunne-elämäni on ikään kuin "lapsen kengissä" mitä parisuhteeseeni tulee. Ystäväni rakastavat minua, olen sosiaalisesti taitava, avoin, lämmin ja empaattinen - luotettava ihminen. Romanttinen rakkauselämäni on suoraan sanottuna päin helvettiä. Se näkyy ja välittyy kaikessa. Jopa valokuvissa! Ystävieni kanssa olen kuvissa vapautunut, oma itseni - mieheni kanssa otetuissa kuvissa oudon pingottunut, en tunnista itseäni noista kuvista. Koen jatkuvaa huonommuutta hänen rinnallaan. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Kuitenkaan en kykene lähtemään, irrottautumaan hänestä. MIKSI EN?!
Olen kyllä yrittänyt pyristellä irti hänestä, mutta palaan aina. Kuin jokin negatiivinen vetäisi puoleensa. Onko kukaan kokenut vastaavaa? Kaipaan kipeästi jotain, helpottavia sanoja, jotain? Hänestä epävarmuuteni on luotaantyöntävää, hänhän rakastui alunperin juuri itsevarmaan olemukseeni ja sisäiseen hehkuuni. Pelkään jatkuvasti menettäväni hänet, toisaalta haluaisin suhteen päättyvän. Haaveilen pakenevani toiselle puolelle maapalloa ja jättäväni hänet.
Elän suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta mutta en osaa lähteä. Olen 30 vuotias nainen, näennäisen itsenäinen (sitä en varmaan kuitenkaan ole!) kouluttautunut, hyvässä työssä, mutta tunne-elämäni on ikään kuin "lapsen kengissä" mitä parisuhteeseeni tulee. Ystäväni rakastavat minua, olen sosiaalisesti taitava, avoin, lämmin ja empaattinen - luotettava ihminen. Romanttinen rakkauselämäni on suoraan sanottuna päin helvettiä. Se näkyy ja välittyy kaikessa. Jopa valokuvissa! Ystävieni kanssa olen kuvissa vapautunut, oma itseni - mieheni kanssa otetuissa kuvissa oudon pingottunut, en tunnista itseäni noista kuvista. Koen jatkuvaa huonommuutta hänen rinnallaan. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Kuitenkaan en kykene lähtemään, irrottautumaan hänestä. MIKSI EN?!
Olen kyllä yrittänyt pyristellä irti hänestä, mutta palaan aina. Kuin jokin negatiivinen vetäisi puoleensa. Onko kukaan kokenut vastaavaa? Kaipaan kipeästi jotain, helpottavia sanoja, jotain? Hänestä epävarmuuteni on luotaantyöntävää, hänhän rakastui alunperin juuri itsevarmaan olemukseeni ja sisäiseen hehkuuni. Pelkään jatkuvasti menettäväni hänet, toisaalta haluaisin suhteen päättyvän. Haaveilen pakenevani toiselle puolelle maapalloa ja jättäväni hänet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No lähde pois hyvä ihminen. Olet varmasti jonkun muun ihmisen kanssa parhaimmillasi. =)
energiasyöppö? Termi kuulostaa jotenkin tutulta, mutta kaipaa selvennystä :)
Aivan - jonkun muun kanssa parhaillani, kyllä. Voi kunpa löytäisinkin jostain voimia lähteä, lakata tuntemasta vetoa negatiiviseen.
no sellanen, ku on joskus tällaisen ihmisen seurassa, niin tuntuu että kaikki energia on viety. siis tuntuu siltä, että se toinen tyyppi imee susta kaikki energiat. oot sen jälkeen pahalla tuulella ja väsynyt. vastakohtana taas esim joistain ihmisistä SAA energiaa.. =) joka taas ei tarkoita sitä että välttämättä silloin olisi itse energiasyöppö hehe
Mikä ihme sua estää jättämästä? Onko sussa masokistin vikaa, tykkäät kiusata itseäsi? Jos mies ei edes ole väkivaltainen tai uhkaile ja sulla on paljon tukijoukkoja, kavereita, vanhemmat, sukulaiset... Miksi edes mietit tätä täällä, kun olisit voinut asua jo pitkän tovin yksinäsi ja nauttia elämästä ilman tuota tyyppiä.