Hei.
Olen meistä nuorempi sisarus ja elän onnellisena mieheni kanssa. Mieheni on yksityisyrittäjä ja niin ollen tekee pitkää päivää ja usein joutuu tekemään työtä myös näin viikonloppuisin. Hän on itseasiassa juuri nytkin töissä. Minä olen tilanteeseemme sopeutunut, sillä yhdessä viettämämme aika on ihanaa ja antoisaa. Silloin elämme vain toisillemme. Ongelma onkin siskoni, joka joka käänteessä haukkuu minulle miestäni kutsumalla häntä työnarkomaaniksi ja työhulluksi. Olen koittanut selittää hänelle useasti, että kun on yrittäjänä, niin olet vastuussa yrityksesi toiminnasta, eikä silloin voi ottaa lomaa kun töitä on paljon. Tätä hän ei ymmärrä, sanoo miestäni oudoksi ja ahneeksi. Minua tämä hänen haukkumisensa sattuu kovasti, sillä haukkuuhan hän minulle rakkainta ihmistä. Nyt haukut ovat alkaneet koskea myös mieheni persoonallisuutta, hän kun on rauhallinen ja jonkun mielestä jopa hiljainen. Siskoni on myös kieltänyt minua kertomasta haukkuja miehelleni, jolle siskoni on niin hyvää pataa kun tapaavat. Mutta kuitenkin olen kertonut miehelleni kaiken mitä sisko on miehestäni sanonut. Miehenikin alkaa olemaan tilanteeseen aivan kypsä. Itse siskoni on työtön ja he miehensä kanssa elävät taloudellisesti tiukkaa elämää. Olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko näiden haukkujen takana silkka kateus? Ja antaako se oikeuden moittia miestäni? Onko teillä neuvoja, miten saisin tämän loppumaan? Puhuminen kun ei tunnu auttavan, siskoni sanoo puhuvansa vain totta, ei haukkuvansa...
Olen meistä nuorempi sisarus ja elän onnellisena mieheni kanssa. Mieheni on yksityisyrittäjä ja niin ollen tekee pitkää päivää ja usein joutuu tekemään työtä myös näin viikonloppuisin. Hän on itseasiassa juuri nytkin töissä. Minä olen tilanteeseemme sopeutunut, sillä yhdessä viettämämme aika on ihanaa ja antoisaa. Silloin elämme vain toisillemme. Ongelma onkin siskoni, joka joka käänteessä haukkuu minulle miestäni kutsumalla häntä työnarkomaaniksi ja työhulluksi. Olen koittanut selittää hänelle useasti, että kun on yrittäjänä, niin olet vastuussa yrityksesi toiminnasta, eikä silloin voi ottaa lomaa kun töitä on paljon. Tätä hän ei ymmärrä, sanoo miestäni oudoksi ja ahneeksi. Minua tämä hänen haukkumisensa sattuu kovasti, sillä haukkuuhan hän minulle rakkainta ihmistä. Nyt haukut ovat alkaneet koskea myös mieheni persoonallisuutta, hän kun on rauhallinen ja jonkun mielestä jopa hiljainen. Siskoni on myös kieltänyt minua kertomasta haukkuja miehelleni, jolle siskoni on niin hyvää pataa kun tapaavat. Mutta kuitenkin olen kertonut miehelleni kaiken mitä sisko on miehestäni sanonut. Miehenikin alkaa olemaan tilanteeseen aivan kypsä. Itse siskoni on työtön ja he miehensä kanssa elävät taloudellisesti tiukkaa elämää. Olenkin alkanut ajattelemaan, että olisiko näiden haukkujen takana silkka kateus? Ja antaako se oikeuden moittia miestäni? Onko teillä neuvoja, miten saisin tämän loppumaan? Puhuminen kun ei tunnu auttavan, siskoni sanoo puhuvansa vain totta, ei haukkuvansa...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun siskosi seuraavan kerran puhuu pahaa miehestäsi, sano hänelle ystävällisesti mutta selkeästi, että et halua kuulla pahaa puhetta miehestäsi, joka on sinulle rakas. Jos siskosi jatkaa juttua ja sanoo, että hän puhuu vain tosiasioita, niin sano, että on aivan sama puhuuko hän tosiasioita vai ei, koska sinä et halua kuunnella niitä juttuja. Toistat tätä aina kun siskosi aloittaa, niin eiköhön arvostelu lopu. Osoita siskolle selkeästi, että et tosiaankaan kuuntele. Poistu vaikka huoneesta tai käännä selkäsi ja rupea hyräilemään jotakin.
Kyllä taustalla on kateus.
Siskosi potee kateutta siihen etteivät itse pysty kunnon hommiin.
Älä vaan stressaa miestäsi jokaisella siskosi moitteella enempää,koska yrittäjällä on tarpeeksi ongelmia omissakin asioissa.
Kerrot sisarellesi tosi asiat,miehesi on yrittäjä ja sinä olet asiat hyväksynyt etkä halua kuulla arvosteluja elämästänne koska ne eivät hänelle kuulu,ja varmaan teillä itsellännekin on parempaakin mietittävää omissa asioissanne.
Hei.
Kiitoksia neuvoistanne. Aionkin tehdä niin, että näytän siskolleni etten kuuntele. Ja oikeassa olet, ettei minun kannata stressata miestäni mokomilla jutuilla. Tiedän että hänellä on paljon muutakin ajateltavaa, kuin siskoni läpinät. Tämähän on meidän elämää ja pääasia kai on on että minä ja mieheni olemme siinä onnellisia ja rakastamme ja tuemme toisiamme.
En ymmärrä, mitä se sinun siskolle kuuluu, kun miehesi vaan tekee töitä omassa yrityksessään? Jos teidän parisuhteenne menee hyvin, eikä ongelmia kerran ole.
kiltti sillä minun avioliittoni meni pilalle juuri siskoni arvostelujen takia.
Milloin mieheni oli hullu tai ja vaikka mikä,en noteerannu mutta tiesin että mieheni kärsi.
Nyt sanonkin:laita rajat ajoissa siskolles sillä hänelle ei kuulu sinun ja miehesi asiat!
Kaikki puhutte asiaa.
Otankin sen seuraavan kerran puheeksi, kun siskoni kanssa puhumme. Ajattelin pitää vähän taukoa...
En ymmärrä, miksi siskoni ei usko kun sanon olevani onnellinen tässä liitossa. Ihan kuin hän muka tietäisi minua paremmin minun ajatukseni jne.
Jos emme mieheni kanssa elä heidän tavallaan (kaikken aikaa, kun hänen miehensä ei ole töissä, he ovat yhdessä. Loman 24h/vrk)se EI tarkoita että meidän suhteemme olisi sen huonompi kuin heidänkään.
Luojan kiitos, minulla on kuitenkin ihana mies, joten välillä sitä jaksaa sitä oikuttelevaa siskoakin...
Minulla ei ole sisaruksia onneksi.Hyvin kirjoittivat toisetkin.Minun mieheni sisko on myös kova arvostelemaan.Jos minua arvosteleisi haluaisin toki tietää.Mutta mieheni toivoisin myös olevan liikaa rasittamatta minua.Eli ei puhuisi kuitenkaan kaikki pahat mitä on kuullut.Varmasti alkaisin jopa vihaamaan mieheni siskoa jos kuulisi pahaa.Ja viha ei ole milloinkaan hyväksi.Varmaan on kateutta pohjalla mistä johtuu.
osittain samaa mieltä siskon kanssa.
Minä ajattelisin niin ja suhde alkaisi hiipua.
Minä en ainakaan halua kuulla mieheltäni, mitä hänen siskonsa ovat minua arvostelleet. Kiitokset ja kehut kyllä haluan kuulla. Ne lujittavat suhteita kälyihin. Minulle on yksi ja sama, mitä huonoa mieltä he minusta ovat, kunhan heidän mielipiteensä ei vaikuttaisi mieheeni.
Kuullostaa tutulta, mutta laita jokaiseen paikkaan johon olet kirjoittanut sisko niin äiti... Joo, mun äiti jankkasi aikansa samaa rataa kuin siskosi. Omaan tarinaani alkoi vain tulla aina vain hullumpia lisä mausteita elikkä nyt olemme täysin katkaisseet välit toisiimme, eikä muuta mahdollisuutta meidän tapauksessa ollut. Valitettavasti. Kateellisen jutuilta se näin ulkopuolisestakin tuntuu. Kurjaa, mutta sellaista se elämä vain taitaa olla.
Yrittäkää olla välittämättä siskosi jutuista ja jatkakaa onnellista elämäänne parhaanne mukaan :).
sama kun et ois kirjottanu mitään...
siis katkaisitko sä ne välit siihen mieheen vai äitiis..
Sano siskollesi että olet täysin tyytyväinen tähän omaan elämääsi. Älä ala kuuntelemaan jos siskosi rupeaa paasaamaan miehestäsi, vaihda puheenaihetta ja lopeta se paasaus ystävällisesti. Elämä on sinun ratkaisusi.
Hei!
Tulin päivittämään tilannetta.
Kutsuin sisareni keskustelemaan ja hän koitti selittää ajattelevansa vain minun parastani. Voihan niin ollakkin?!? Mutta kerroin hänelle että minä kyllä kuitenkin tiedän oman parhaani kaikista parhaiten ja että olen todellakin tyytyväinen elämääni.
Jollei hän voisi kuvitella olevansa meidän kaltaisessa suhteessa onnellinen, niin se ei tarkoita etten minä voisi olla. Olemme kaksi aivan erilaista persoonaa. Hän on enemmän riippuvainen miehestään kuin minä omastani.
Hän koitti vieläkin moittia miestäni, mutta sen lopetin heti alkuunsa sanomalla että jollei hänellä ole muuta sanottavaa enää, niin voimme hyvin minun puolestani lopetta keskustelun ja että olen hänen mielipiteensä kuullut jo tarpeeksi monta kertaa. Kerroin myös ettei minulle tulisi edes mieleeni alkaa haukkumaan hänen miestään.
Voisinhan toki halutessani solvata hänen miestään vaikka lapatossuksi, joka on niin tossunalla kuin mies vain voi olla, MUTTA se on heidän elämäänsä ja jos he ovat onnellisia, niin minä olen sitä heidän puolestaan. Ei ole minun asiani puuttua siihen, vaikken itse sellaisessa suhteessa onnellinen olisikaan. Toivon todella että hän nyt vihdoin ymmärsi pointtini. Oli hän hieman loukkaantuneen oloinen lähtiessään, mutta ehkä ajastaan hän käsittää, kun itsekseen toivottavasti asiaa ajattelee.