Esitän iloista, yritän hoitaa kaikki normaalit kuviot, mutta muuten vain väsyttää ja itkettää. Olen alkanut pohtimaan elämääni tarkemmin. Olen huomannut, kuinka minua on aina käytetty hyväkseni. Alkoi jo silloin kun sain kärsiä koulukiusaamisesta. Sen jälkeen elämässäni on ollut paljon ihmisiä, jotka ovat esittäneet ystäviäni- mutta nauraneet selkäni takana tai vain käyttäneet eri tavoin hyväkseen. Toki minulla on läheisiä ja ystäviä, joihin voin luottaa, mutta siinähän se sitten. Uudet ihmiset jollain tavalla kai haistavat pelkoni ja erilaisuuteni. Käyttävät sitä hyväkseen. Jopa sellaiset, jotka itse ovat kokeneet kovia.
Miehiin en enää luota ollenkaan. Kuvittelin eräästä ihmisestäkin enemmän- että hän olisi ollut kunnollisempi, mutta hän käytti minua hyväkseen samalla tavalla kuin kaikki muutkin ja lyttäsi vielä oikeastaan kaiken, mitä olen ja mihin uskon. Kiitos vain siitäkin. Olen kai vain niin herkkä, että kun minua haavoittaa, sitä sitten se haavoittaja osapuoli näyttää paljon paremmalta. Miehet eivät oikeastaan halua minusta kai mitään muuta kuin jonkun ihmisen, joka täyttää heidän tylsät hetkensä ja jonka sitten voi heittää menemään.
Minulla oli tässä välissä muutama vuosi parempaa aikaa-tunsin jo itseni ehjäksi. Mutta tämän vuoden aikana on sattunut kaikkea sellaista, mikä on saanut minut taas hajoamaan. En olisi ikinä uskonut, että kirjoitan tänne tällaista tekstiä, mutta olen todellakin siipirikko. En uskalla luottaa ja sitä kautta en uskalla elää. Harmittaa vain, että olin jo saanut kaiken kohdalleen, elämäni ja mieleni, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus- ja sitä minulla riittää..
Miehiin en enää luota ollenkaan. Kuvittelin eräästä ihmisestäkin enemmän- että hän olisi ollut kunnollisempi, mutta hän käytti minua hyväkseen samalla tavalla kuin kaikki muutkin ja lyttäsi vielä oikeastaan kaiken, mitä olen ja mihin uskon. Kiitos vain siitäkin. Olen kai vain niin herkkä, että kun minua haavoittaa, sitä sitten se haavoittaja osapuoli näyttää paljon paremmalta. Miehet eivät oikeastaan halua minusta kai mitään muuta kuin jonkun ihmisen, joka täyttää heidän tylsät hetkensä ja jonka sitten voi heittää menemään.
Minulla oli tässä välissä muutama vuosi parempaa aikaa-tunsin jo itseni ehjäksi. Mutta tämän vuoden aikana on sattunut kaikkea sellaista, mikä on saanut minut taas hajoamaan. En olisi ikinä uskonut, että kirjoitan tänne tällaista tekstiä, mutta olen todellakin siipirikko. En uskalla luottaa ja sitä kautta en uskalla elää. Harmittaa vain, että olin jo saanut kaiken kohdalleen, elämäni ja mieleni, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus- ja sitä minulla riittää..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuntui niin tutulta kun tarinaasi luin,monasti olen kokenut samoin.Ollaanko liian sinisilmäisiä ja uskotaan että ihmiset ovat meille samanlaisia kun me olemme heille.Tuntuu että toiselle voi luvata ihan mitä vain,vaikka ei olisi mitään tarkoitustakaan tehdä kuten sovittiin.Jotkut ovat ystäviä just niin kauan kun heille on hyötyä siitä.Mietin useasti miten oman tyttäreni osaisin kasvattaa niin että hän ei joutuisi kokemaan samoja asioita.Toivon voimia sinulle ja uskotaan kuitenkin että tämä on kaunis maailma..
minulla on samanlaiset kokemukset kuin sinulla paitsi sillä erotuksella,että olen mies.Elämäni aikana olen yhdenkerran seurustellut sekä kihloissa saman naisen kanssa.hän olis mulle ainoa ja oikea.suhteemme väliin tuli ihmisiä jotka halusivat tuhota niin minun kuin kaverinikin elämän.saivat kihlattuni pään käännettyä minua vastaan ja sitä kautta varastettua laillisesti asuntoni ja muun omaisuuden jonka olin tienannut kovalla työllä(periaatteni on tai oli tupa ja takka sitten vaimo.)tarkoitukseni oli ettei puolisoni tarvitse ottaa paineita taloudellisesta puolesta vaan kun menisimme namisiin niin kaikki olisi yhteistä ja tilimme ihan kaikki olisi yhteisiä saisimme elää vailla velkaa.niin vain kävi hänelle ei se sopinut todennäköisesti vaan tyhjensi minut täydellisesti ja nyt en pysty hoitaan kunnolla jokapäiväisiä juttuja terveys meni.lokakuussa sitten olenkin jo taivasalla vailla asuntoa mitään mikä kuuluisi olla normaalisti jokaisella ihmisellä niin olenkohan edes ihminen.en usko naisiin en miehiin ainoastaan Jumalaan Hän on auttanut kaikin tavoin kun oon lukenut Jobin kirjaa sekä simpsonin ja delian(Tuomarien kirja 16) kertomukset niin oon huomannut etten ole ainoa jolla vastoin käymiset tulee.nyt oon kuitenkin tyhjän päällä eikä haittaa vaikka menetinkin kaiken se on vain tämänajan roinaa.iankaikkisuuteen kun pääsen sitten alkaa todellinen elämä. Joh ilm 21:4 mitä pikimiten sen parempi sillä olen tyhjän päällä vailla mitään.sitä vaan en oikein ymmärrä kun vastoinkäymisiä tulee niin jotkut tarttuvat kuperkeikka vesipulloon kun pitäisi kääntyä ja "huutaa" Jumalan puoleen Ps 50:15 siltä tulee todellinen apu sellainen mitä emme ehkä heti huomaa mutta kuitenkin jossain vaiheessa. kaikesta huolimatta toivon ettei sulla kuitenkaan niin huonosti käynyt kuin mulla.kaikkea hyvää ja toivon että sulla alkaa kaikki sujuun paremmin ja paremmin päivä päivältä.(itse en pysty enää seurusteleen kenenkään kanssa syy on kun kihlattuni vei kaikkein tärkeimmän minkä olin vain varannut sille ainoalle oikealle siis loppu elämäni on siltäosiltaan eletty loppuun)