Milloinhan sitä ihmisparka oppisi sen läksyn, ettei oma vauva kiinnosta anoppia ja appiukkoa läheskään yhtä paljon kuin itseä tai omia vanhempia. Aina kun juttelemme anopin kanssa, niin hän ei katso koskaan tarpeelliseksi kysyä vointiani tai tiedustaa, tarvitsenko jotakin yms.
Oma vauvani ei todellakaan ole maailman keskipiste, eikä anopin tarvitsekaan olla vauvasta kiinnostunut. Olen kuitenkin itse oppinut, että odottavalta on KOHTELIASTA kysyä vointia, syntymäpäiväsankari on KOHTELIASTA onnitella, toisen kesämökille mentäessä on KOHTELIASTA kysyä, voinko tehdä jotakin.
Ärsyttää oma lammasmaisuus, kun yritän itse käyttäytyä huomaavaisesti ja ystävällisesti, mutta anoppi ei katso tarpeelliseksi huomioida ketään muuta kuin itsensä ja tyttärensä tyttäret. Oma äitini on auttanut hieman hankinnoissa, tiedustanut vauvan vointia, tarjoutunut avuksi yhdessä sun toisessa asiassa. Rahallinen apu on siis hyvin pientä - enimmäkseen suloisia pikku vaatteita - emmekä sitä tarvitsekaan. Pienet muistamiset osoittavat mielestäni silti huomaavaisuutta!
Joku teistä voi lohduttaa, että kyllä asenne voi muuttua, kun pieni nyytti on maailmassa. Mitä, jos minä en olekaan enää siinä vaiheessa valmis ottamaan anoppia lähipiiriini? Miksi minun täytyy olla valmiina kuin partiopoika sitä varten, että jos anoppini joku päivä kiinnostuisi meidänkin perheen elämästä. Anopilla oli taannoin merkkipäivä. Tuntuu siltä, että kaikkein paras lahja olisi ollut keskenmeno tai abortti. Minä idioottina sen sijaan onnittelin, ja ostimme hienon lahjakortin. Senkin rahan olisimme voineet käyttää vauvaamme tai vaikkapa ravintolaillalliseen...
Oma vauvani ei todellakaan ole maailman keskipiste, eikä anopin tarvitsekaan olla vauvasta kiinnostunut. Olen kuitenkin itse oppinut, että odottavalta on KOHTELIASTA kysyä vointia, syntymäpäiväsankari on KOHTELIASTA onnitella, toisen kesämökille mentäessä on KOHTELIASTA kysyä, voinko tehdä jotakin.
Ärsyttää oma lammasmaisuus, kun yritän itse käyttäytyä huomaavaisesti ja ystävällisesti, mutta anoppi ei katso tarpeelliseksi huomioida ketään muuta kuin itsensä ja tyttärensä tyttäret. Oma äitini on auttanut hieman hankinnoissa, tiedustanut vauvan vointia, tarjoutunut avuksi yhdessä sun toisessa asiassa. Rahallinen apu on siis hyvin pientä - enimmäkseen suloisia pikku vaatteita - emmekä sitä tarvitsekaan. Pienet muistamiset osoittavat mielestäni silti huomaavaisuutta!
Joku teistä voi lohduttaa, että kyllä asenne voi muuttua, kun pieni nyytti on maailmassa. Mitä, jos minä en olekaan enää siinä vaiheessa valmis ottamaan anoppia lähipiiriini? Miksi minun täytyy olla valmiina kuin partiopoika sitä varten, että jos anoppini joku päivä kiinnostuisi meidänkin perheen elämästä. Anopilla oli taannoin merkkipäivä. Tuntuu siltä, että kaikkein paras lahja olisi ollut keskenmeno tai abortti. Minä idioottina sen sijaan onnittelin, ja ostimme hienon lahjakortin. Senkin rahan olisimme voineet käyttää vauvaamme tai vaikkapa ravintolaillalliseen...
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kyllä tuosta viestistäsi tulee selvästi ilmi, että olet materian perään. Ja viestistäsi tulee myös ilmi, että odottamalla ja kerjäämällä huomiota saat tästä itsellesi ongelman. Unohda moiset ja elä omaa elämääsi. Iloitse itse omasta pienokaisesta äläkä odota muilta mitään. Lapsi ei ole anopin eikä kenenkään muunkaan kuin sinun ja sinun miehesi. Ja teidän yhdessä pitää pitää huoli pienokaisesta.
huolta lapsestasi, ei anoppisi. Olet itsekäs ja ahne ihminen. Lopeta valittaminen ja katso peiliin.
on ilmeisesti huomannut, että parhaiten hän saa sinut pahalle mielelle juuri tuollaisella välinpitämättömällä käytöksellä. JOillain ihmisillä on tapana etsiä toisen heikoin kohta ja kääntää sitten puukkoa haavassa. Olen itse tavannut vastaavanlaisen ihmisen ja tällainen käytös loppui vasta kun itse muutin käyttäytymistäni niin että aloin sanomaan vastaan. Tällaiset henkilöt kuten anoppisi on vaistoavat kyllä ketä voi kiusata (kiltin ihmisen) ja tekemällä heille mieliksi tällainen vaan pahenee.
Tekisin itse niin että jättäisin eukon omaan arvoonsa, koeta jollain tapaa osoittaa hänelle ettet välitä hänen kotkotuksistaan ja tällainen ei sinua satuta. KOhtele häntä samoin kuin hän sinua. Hänellä on ongelmia, ei sinulla.
Kyllä te äidit jaksatte olla lapsellisia. AINA kuvittelemassa, että kakaranne kiinnostavat muitakin. Miksi muiden pitäisi olla yltiöpäisen kiinnostunut vauvastasi? Minua eivät tutavien raskaudet ja pennut kiinnosta enkä niistä jaksa kysellä. Miten tylsä paikka maailma olisikaan jos jatkuvasti pitäisi olla keskustelemassa kakaroiden hampaiden kasvusta ja paskavaippojen vaihdosta. Ja jumalauta jos äidit vielä kehtaavat ottaa kahvipöydäsä puheeksi jonkun tuulimunan tai raskausajan eritteet! YÄK!
oli viesti. Elikkä pitäisikö ihmisten aina ottaa etukäteen selvää siitä mistä aiheesta voi kenenkin kanssa keskustella jottei toinen loukkaannu, ärsyynny, pitkästy ym.
Mielestäni lapsen saaminen on todella iso asia elämässä ja siitä tulee ja pitää voida puhua läheisten kanssa oli ne sitten kiinnostuneita tai eivät. Se ei ole kohteliaisuutta vaan suorastaan velvollisuus kuunnella. Vauva-aika on kuitenkin kovin lyhyt aika elämässä ja pian nämä lapsijutut ovat jo ihan jotain muuta.
Ihan sama kuin sinulta lapseton kiellettäisiin kaikki sinulle tärkeät puheenaiheet. Mietippä oikeasti ovatko omat juttusi kiinnostavia, ainakin tästä edellisestä viestistäsi päätellen eivät.
Yleensähän kuitenkin mummot ovat kiinnostuneita omista lapsenlapsistaan, se on aika harvinaista varmaan jos eivät ole.
Itse vaihdoin tuttavapiirin paljon arvokkaampaan suuntaan, kun huomasin miten yksinkertaisia nämä nuoret odottajanaiset ovat.
Niin kerroppa meille millaisia juttuja nämä arvokkaaksi luokittelemasi ihmiset juttelevat, mistä keskustelet heidän kanssaan. Hieno homma että olet löytänyt kaltaisiasi.
Äitiys on vain yksi elämän osa-alue ja erilaisia tilanteita ja keskustelun aiheita meilläkin on elämässä. Ei minulle olisi tullut mieleekään puhua raskaudestani silloin kun olin työni puolesta jossain tiedekongressissa, eiköhän silloin keskustella tieteestä.
Raskausjutut kuuluu sitten ihan toiseen tilanteeseen. Vaikea kuvitella, että sinulle olisi joku tuntematon selittänyt omia raskausasioitaan, niitä kerrotaan yleensä vain ystäville.
En nyt ihan mummu ole, mutta sukuun on tulossa vauva. Minä en edes muista koko asiaa, sillä aikaahan tässä vierähtää.
Ihan saatan olla aikanaan innostunut, kun häneen tutustun, mutta maailma on täynnä vauvoja, jokaisella on oma arkensa, omat rahanmenonsa, omat kiinnostukensa.
Ei anoppikaan ehkä jaksa olla innoissaan vauvasta, jos vaikka on jo useampia lapsenlapsia ennestään.
Muutenkin, on ihmisiä, joiden rakkaus ei näy höösäämisenä. Ehkä anoppisi on sitä mieltä, että jos lapsia hankkii, pystyy ostamaan tarvittavat, eikä muuta sukua tarvitse vaivata hankkimaan rattaita tai hoitopöytiä.
Usein samanikäiset sukulaiset ovat innostuneempia. Heillä on ehkä pieneksi jääneitä vaatteita tai tarpeettomia sittereitä, heiltä voi apua saada mieluumminkin, kuin anopilta, joka on viimeksi hoitanut vauvoja edellisen sukupolven aikana.
Olette ymmärtäneet nyt hieman väärin asioita. En ole missään tapauksessa materiaalin perään. Olemme työssäkäyviä ihmisiä, ja olemme itse hankkineet lapsellemme kaiken irtaimiston. Se, mitä äitini on tehnyt, on lähinnä villanutun kutominen, muutamat lakanat jne. Siis täysin sellaisia asioita, joita saa kaupastakin! Mielestäni se on vain odotukseen osallistumista, jos esim. haluaa ommella jotakin.
Ja voinnin tiedustelu liittyy laajempaan kontekstiin. Mielestäni kuulumisten kysyminen joka suhteessa on ennen kaikkea hyvää käyttäytymistä. En minäkään jaksa olla kiinnostunut anopin eläkkeelle siirtymisestä, leikkauksista, sukulaisten voinnista jne. Minä silti kysyn, koska hän puhuu ko asioista mielellään, ja tiedän, että esim. "eläköityminen" on iso muutos hänen elämässään.
Ja viimeiselle kirjoittajalle, joka arvosteli meitä äitejä, voin kertoa että kyllä sinä sitten ymmärrät asioita paremmin kun teet omia lapsia. Minuakin yököttää vaipoista ja muista eritteistä puhuminen. Ei niistä tarvitse puhua muuallakaan kuin kahvipöydässä. En kerro edes omalle miehelleni koskaan gynekäynneistäni tms. Minä en siis koe "vajonneeni" eritetasolle, sillä niistä asioista en puhu muutenkaan. En ole myöskään yleisesti ihmisiä ärsyttävä mammatyyppi, joka käyttää Nalle Puh -pinssejä eikä mahdu kuin farkkuhaalariin.
Nyt on ilmeisesti anopin kanssa skismaa vaan kommunikaatioon liittyvistä eroavaisuuksista. Ja sitä samaa on jatkunut kohta 7 vuotta. Nyt lasta odottaessa kaikki tuntuu vaan harmillisemmalta.
puheita voi joskus päästää korvasta sisään ja toisesta ulos... :-D Kun kerroin omalle anopille odottavani kaksosia,hän tuumasi "yleensähän nuo kaksosraskaudet menee varhain kesken"...kyllä siinä meikäläisellä toisaalta itketti ja nauratti.Anopista huolimatta meillä on 4 lasta,olemme onnellisia ja tapaamme anopin kanssa perhejuhlissa.Soittelemme hyvin harvoin.Jos anopilla on vaikea katsella poikansa perheen onnea ,hän voi olla jossain taustalla.Appi on aivan toista maata,hän käy kylässä,soittelee,tulee välillä viikoksikin lapsenlapsia tapailemaan.Ei voi ketään väkisin pakottaa "tuntemaan" ja hellittelemään lapsiaan,kyllä se anopin rakkaus pitää tulla luonnostaan.
Siellä taas joku ylpeä ja yksinkertainen äiti joka heti aloitti tuon vanhan tutun "lapsettomat on kateellisii"-vouhotuksensa. Ei koskaan tule mieleen että monet meistä ovat ihan tahallaan lapsettomia? Miksi siis kadehtisimme ihmisiä asioista joita emme itse missään nimessä halua?
Juttu tosiaan on niin, että nainen kun alkaa lasta odottaa ja sen lopulta saa niin siltä lähtee sellainen normaali ja terve järki. Ei pystytä käsittämään, että koko maailma EI ole kiinnostunut teistä ja teidän lapsistanne. Kukaan ei ole kieltänyt, etteikö lapsista saisi puhua. Vaan kun äidit eivät muusta puhukaan ja he luulevat, että totta kai juuri heidän pentunsa kiinnostaa lähiympäristöä niin paljon että niistä voidaan jauhaa tunti tolkulla.
Järkeä päähä, äidit. Sinun lapsesi on vain yksi lapsi muiden lasten joukossa, hän ei ole mitenkään erityinen.
Eikö sinulla ole ollenkaan sisälukutaitoa? En väittänyt, että puhuisin lapsestani koko ajan. Ystävieni kanssa, joilla on omia lapsia, puhun tietysti odotuksesta ja kasvatuksesta. Mutta miksi ihmeessä puhuisin anoppini kanssa koko ajan vauvasta, koska se ei ole meitä molempia yhdistävä asia. Sehän olisi silkkaa idiotismia.
Onko lapsi sitten erityinen aihe, josta ei ole fiksua puhua? Onko anopin eläkkeelle jääminen, vanhainkodissa asuvat sukulaiset tai vaikkapa puutarhanhoito jotenkin "arvokkaampi" aihe kuin minun odotukseni.
Olisiko mielestäsi parasta, ettei puhuttaisi mistään muusta kuin säästä ettei varmasti kukaan kyllästyisi. Enhän minäkään ole koskaan nähnytkään ihmisiä, joista anoppi lässyttää päivät pitkät, mutta kohteliasta on sentään kuunnella.
Minusta olisi myös mukavaa kuulla, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä elämässä. Onko sinulla joitakin erityisiä kiinnostuksenkohteita tai mukavia asioita, joista nautit ja juttelet mielelläsi. Jos sinulla ei tällaisia "elämän kiinnekohtia" ole, ymmärrän hieman kyynisen asenteesi.
Olen akateeminen ja työssäkäyvä henkilö, jolle ura on tärkeä asia. Tapaan työssäni päivittäin ihmisiä, jotka elävät täysin urallensa. Minulle sellainen elämä ei riittäisi - olisi aika tyhjää - mutta en koe itseäni niin erinomaiseksi, että voisin mennä arvostelemaan muiden elämän valintoja. Eräs työkaverini juuri naureskeli eräänä päivänä Suvi Lindenille, joka 40-vuotiaana on keksinyt haluta lapsen, eikä sitä nyt saakaan niin helposti. Adoptiokin on hankalaa jo tuon ikäiselle. Mieleeni ei tulisi ilkkua edes Suvi Lindeniä tyyliin "mitä ei hankkinut lapsia ajoissa", vaikka varmasti asia olisi onnistunut helpommin esim. 10 vuotta sitten.
Mielestäni on todella rumaa, että asetat äidit ja pienet lapset automaattisesti yhteiskunnan pohjasakaksi. Samanlainen pieni lapsi olet ollut sinäkin, josta äitisi on varmasti kertonut ylpeänä. Samalla tavalla sinä olet joskus kakannut vaippaasi tai ollut rasittava huutaessasi kaupassa.
Sinulla on täysi oikeus olla hankkimatta lapsia. Jos et niitä halua, älä ihmeessä hanki niitä. Olen joskus aivan poikki jo raskauteni kanssa, eikä vauvankaan kanssa ole aivan ruusuista. Tämä olisi varmasti silkkaa helvettiä, jos en olisi oikeasti tätä vauvaa halunnut. Toivon, että opit silti kunnioittamaan muita ihmisiä, etkä luokittele ihmisiä paremmuusjärjestykseen vain sen perusteella, ovatko he halunneet vanhemmiksi.
Nyt en ymmärrä.
Sanot näin:
"Mielestäni on todella rumaa, että asetat äidit ja pienet lapset automaattisesti yhteiskunnan pohjasakaksi."
Missä ihmeessä tuo kirjoittaja noin oli mukamas tehnyt? Jos olet akateemisesti koulutettu, niin ihmettelenpä, millä lukutaidolla olet päässyt niin pitkälle.
"Samanlainen pieni lapsi olet ollut sinäkin, josta äitisi on varmasti kertonut ylpeänä. Samalla tavalla sinä olet joskus kakannut vaippaasi tai ollut rasittava huutaessasi kaupassa."
Ei kai kukaan muuta väitäkään. Ero onkin vain siinä, ettei kukaan meistä pyydä tai valitse syntyä tänne Telluksellemme, mutta toiset naiset taas valitsevat äitiyden, toiset eivät. Ja usein ne lapsia hankkineet kuvittelevat saaneensa aikaan jotain ihmeellistä, kun he oikeasti vain ovat toimineet biologisesti tavalliseen tapaan: köyrineet ja antaneet raskauden jatkua lapsen syntymään saakka.
Siinä ei ole yhtään mitään ihmeellistä.
Outoa on se, että jotkut naiset siirtyvät jankuttamaan omasta "uroteostaan" (köyrimisestä ja raskauden sietämisestä) ja sen tuloksesta ikään kuin se olisi ainutlaatuinen maailmanennätys.
Vähempikin lässytys riittäisi.
Juttu tosiaan on niin, että nainen kun alkaa lasta odottaa ja sen lopulta saa niin siltä lähtee sellainen normaali ja terve järki. (lainaus)
Mielestäni esimerkiksi minulta ei ole lähtenyt normaali ja terve järki. Pystyn hoitamaan velvollisuuteni, työni, kotini ja rutiinit aivan samalla tavalla kuin ennenkin. En myöskään huomaa kuvailtua tyhmistymistä lähipiirini äideissä. Yleistys oli hyvin ronski ja äitejä halventava vain sen perusteella, että he ovat äitejä.
Toiseksi, mielestäni sana "pentu" halventaa lasta. En minäkään kutsu lapsettomia naisia esimerkiksi itsekkäiksi akoiksi.
_Ja usein ne lapsia hankkineet kuvittelevat saaneensa aikaan jotain ihmeellistä_
Juuri tuo on yksi niistä ominaisuuksista joka on jäänyt päälle lähes jokaiselle tuoreelle äidille. Pidetään raskautta ja lapsen syntymää maailman ihmeellisempänä asiana, sellaisena josta tulee tehdä numero. Ollaan muka saatu aikaan jotain todella ihmeellistä. Tosiasiassahan kyseessä on vain normaali luonnon kiertokulku. Ihmiset ja eläimet lisääntyvät päivittäin maailmassa, kyseessä ei toden totta ole mikään ihmeellinen saavutus.
Tuolla "tyhmentymisellä" tarkoini lähinnä sitä miten kuvitellaan muiden olevan niin kiinnostavia itsestään.
Ei minulla ole mitään tuoreita äitejä vastaan jotka tajuavat etteivät he ole saaneet aikaan mitään suurta ja jotka tietävät, etteivät he niin ihmeellisiä ole.
Totuushan se on, että jokainen raskaus on lahja.
Lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan!
Niin minäkin nuorempana ajattelin, että mitä ihmeellistä on lastensaannissa ja mietin miksi niitä täytyisi tehdä. Mieli kummasti muuttui kun löysin myöhemmällä iällä aviomieheni. Nyt odotamme innolla tulevaa lasta ja täytyy sanoa, että kyllä se on tällähetkellä elämän tärkein, ihanin, ihmeellisin ja sykähdyttävin asia.
Luoja on sen niin säätänyt, että äidinvaistot heräävät jo ennen lapsen syntymää.
Et yksinkertaisesti tiedä, kun vasta sitten jos joskus odotat ;)
..siis ihmisellä ei ole pentuja vaan lapsia.Koiralla on pennut.. *viilailee pilkkuja*
Olen todella ylpeä kaikista neljästä lapsestani.Juttelen heidän kuulumisiaan ja touhujaan mutta esim työpaikalla on sellaisia ihmisiä joiden kuulosilla ei edes tee mieli jutella toisten kanssa lasten puuhista.Kaikki naiset voivat lukea itsensä "vaikka miksi" mutta kaikista ei ole äideiksi.Ja ei äidiksi tulevilta järki minnekkään katoa...hehän ajattelevat aina ensin lastensa parasta ja sitten vasta muiden.Meiltä äideiltä puuttuu se sellainen "MINULLE HETI KAIKKI VÄLITTÖMÄSTI"...omaan napaan tuijottaminen jne.
On teillä vapaaehtoisesti lapsettomilla todella hankalaa jos äidit ja äitien jutut noin paljon teidän elämää häiritsee. Miten voi olla mahdollista, etten minä koskaan ennen oman lapsen saantia ole häiriintynyt äitien jutuista. Piti ihan ryhtyä miettimään olenko jonkun rasittavan äidin joskus tavannut. Varmasti heitä on, en vaan itse tunne ketään sellaista joka koko ajan puhuisi omasta lapsestaan ja kuvittelisi tehneensä jonkinlaisen uroteon synnyttämällä lapsen. Ystäväni ovat lähinnä miettineet onko eettisesti oikein synnyttää kun maailman suurin uhka on liikakansoitus ym paljon tärkeämpiä asioita.
Minua myös ihmetyttää, että koska kaltaisillesi lapsen saanti on se vihonviimeinen asia mistä olette kiinnostunut, niin silti näissä lapsikeskusteluista mieleen on jäänyt yks sun toinenkin lapsettoman kirjoitus. Mulle on jäänyt sellainen käsitys että enemmän näissä keskusteluissa lapsettomat toitottavat valintaansa kuin äidit omaansa. Itse en koskaan haaskaa aikaani sellaiseen mikä ei minua kiinnosta. Kehoittaisin siis, että älä hakeudu palstoille, joilla näitä yksinkertaisia äitejä on keskustelemassa lapsiasioista. Löydät varmasti jotain muuta mielenkiintoisempaa kuin raskaana olevien ongelmat.
Jos nyt vielä kuitenkin kommentoit raskauteen/äitiyteen liittyviä asioita, muista että nämä ovat sellaisia asioita mistä sinulla ei ole mitään käsitystä. Olet vain seurannut sivusta ja se ei ole sama. Tule sitten sanomaan, että lasta odottavilta lähtee terve järki kun olet itse sen kokenut. Minä luulen, että asia on päinvastoin. Vastuu lapsesta kasvattaa normaalia tervettä järkeä.
Vaikka lapsi on lapsi muiden joukossa se on kuitenkin ERITYINEN hänen omille vanhemmilleen. On ymmärrettävää ettet ymmärrä tätä sillä ethän itse ole äiti.
Yksikään lapsi ei sikiä neitsyestä, niitä on PAKKO tehdä.
Et muuten tiedä ikääni. Ja minusta ei luultavasti koskaan tule odottavaa äitiä.
On aivan naurettava väite, että lapsettomat olisivat jotenkin itsekkäitä ja tuijottaisivat vain omaa napaansa. Aina tuo sama vanha, kliseinen, väärä harhaluulo. Eikö kakaran synnyttäminen omaksi ilokseen tähän maailmaan ole itsekästä?
Joskus tärppää, joskus ei. Monesti tärppää, vaikkeivät seksin harrastajat edes yritä. Melkoinen urotyö siis! Heh heh.
Siinä juuri sen ongelman ydin piilee, että raskaana olevat ja äidit kuvittelevat itse tehneensä jotakin ainutlaatuista. Seksiä harrastavat eläimetkin, elleivät ole kaksineuvoisia tai jakautumalla lisääntyviä.
Se hehkutus omasta raskaudesta / äitiydestä on siis todella naurettavaa. Ja ärsyttää muita ihan syystä.
Uskokaa nyt, että ihminen lajina lisääntyy normaaliin tapaan, seksin kautta. Se on tulosta himosta ja seksin harrastamisesta. Eikä yksikään "tulos" ole sen kummempi kuin me muutkaan.
Ihmisten pitäisi alkaa katsoa koko kuvaa (koko ihmiskunta) eikä tuijottaa vain itseensä ja siihen omaan jälkeläiseen.
Mitä hirveää yleistystä ja sitä paitsi täyttä potaskaa.
Se, että joku nainen on harrastanut seksiä jonkun miehen kanssa, ei tee hänestä mitään pyhää olentoa eikä häntä sen vuoksi tarvitse kenenkään nostaa korokkeelle.
Ällöttävää suorastaan.
Ja tuo sanoihin takertuminen, kutsutaanhan nyt lapsia vaikka millä nimillä, esim. kersat, kakrut, tenavat (jota itse satun inhoamaan yli kaiken). Amerikkalaiset sanovat lapsiaan usein nimellä rug rats, vaikkevät lapsiaan eläiminä pidäkään. Ei niille nimityksille nyt NIIIN suurta painoa tarvitse panna.
Eikö tämä ole kaikille avoin anoppi ja appi -palsta suomi24-sivustolla?
Miksi haluat ajaa pois sellaiset, jotka ovat eri mieltä kanssasi?
Vapaaehtoisesti lapsettomien elämä olisi huomattavasti helpompaa, mikäli lapselliset vähintäänkin lopettaisivat lapsenhankkimisen ihanuuden mainostamisen ja tyrkyttämisen.
Siksi meidän on edes jossain saatava äänemme kuuluville.
Minä ainakin herkeän heti valittamasta, kunhan nuo mainostajaäidit jättävät minut rauhaan.
Minä olen valintani tehny, ja kyllä hemmetissä sitä pitää muiden kunnioittaa eikä tyrkyttää omia valintojaan jatkuvasti.
Me ihmiset olemme (onneksi) erilaisia, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen.
En minäkään lapsettomuuden ihanuutta tyrkytä sellaisille, jotka ovat lapsia hankkineet.
Millaisen käytöksen koet lapsenhankkimisen ihanuuden mainostamiseksi ja tyrkyttämiseksi? Tämä aihe hämmästyttää minua suuresti, sillä en minä eikä kukaan lapsettomista kavereistanikaan ole tällaisiin tyrkyttäjä äiteihin törmännyt.
En ole myöskään tavannut ketään sellaista, joka olisi sitä mieltä että kaikkien naisten tulisi hankkia lapsia. Taidatte liioitella.
Eiköhän lapsen hankkiminen ole jokaisen henkilökohtainen asia. Itse ainakin jätän asian kysymättä, koska ajattelen että monelle aihe on arka sen vuoksi jos eivät ole yrityksistään huolimatta lasta saaneet. Näköjään aihe on arka myös vapaaehtoisesti lapsettomille, sen olen näistä keskusteluista oppinut.
En voi olla kuitenkaan kommentoimatta näitä tyhmät odottavat äidit juttuja, aikamoista yleistämistä ja vailla minkäänlaista todellisuus pohjaa. Ihmisiä voi arvostella persoonina eikä ryhminä. Jos haluatte äänenne kuuluviin, voisiko keskustelu olla hieman rakentavampaa kuin että äidit ovat yksinkertaisia. Ja jos ei sellaiseen kykene niin kannattaisko jättää kaikki lapsiaiheiset viestit lukematta jos niistä vaan ärsyyntyy.
Toistaa en enää viitsi.
alkuperäinen kirjoittaja tuttuun tapaan täällä mollaa anoppiaan ja vaatimustaso näkyy - ihan kuin tuo lause: "vanhempiaan ei voi valita"..., voitaskin nyt jatkaa kivasti, mutta anopit voi, sitähän tämä näkyy toivovan - siis, että anopin täytyisi olla ensin jotain, että kelpaa.
Siis sitä samaa sontaa, mitä enennenkin. Että teet niin tai näin, ni aina huono. Kyllä se sitten kirvistää, kun anopit on noin kamalia...
Mikä ihme siinä on, että on niin vaikea olla kaikessa ystävyydessä ja rauhassa ja pikkasen antaa vanhemmalle ihmiselle hyväksyntää, oli sitten niin tai näin!
tapahtuu lajille kuin lajille jos ei jälkeläisistään huolehdita. Evoluution tuotosta äidinvaistot sun muut asiaan liittyvät hössötykset. Ihmislapsen kehitykselle on erittäin edullista, että äiti keskittyy oman jälkeläisensä huolehtimiseen. Jos laajemmin katsot ympärillesi huomaat siellä monia sellaisia joiden kohdalla tämä ideaali tilanne ei ole toteutunut. Enemmin minusta kannattaisi ärsyyntyä hulttio äideistä kuin niistä jotka asiasta ovat innoissaan.
Valitettavan vähän äitiyttä arvostetaan nykyään. Nykyään on vallalla aivan toisenlaiset arvot, kuten näistä kirjoituksistakin voi päätellä. Jos koko ihmiskuntaa katsotaan niin jos niitä hehkuttavia ja äitiydestä nauttivia naisia olisi enemmän niin vaikuttaisi se meidän kaikkien hyvinvointiin pitkällä tähtäimellä. NÄin minä näen asian.
Sama vastaus kahdelle edelliselle. Vaikutatte tosiaan omahyväisiltä ja luulette tietävänne kaikesta kaiken. Minua tässä naurattaa se klisee, mitä kylvätte.
Lapsen saaminen ei kaikilla todellakaan mene niin että tuostavaan naps ja raskaana! Joillakin siihen voi mennä jopa vuosia. Joten lapsi tuntuu todella näissä tilanteissa lahjalta.
Ja kyllä, en itse koe tehneeni mitään ainutlaatuista, (saatikka väärää) vaan luoja lapsen on minulle hyvyyttään antanut. Siitä olen kiitollinen ja pidän tapahtumaa ainutlaatuisena, koska sitähän se aina jokaiselle äidiksi tulevalle on! Jokainen raskaus, vauva ja äitiys on erilainen riippuen ihmisestä. En koe tarvetta hehkuttaa siitä ääneen julkisesti, mutta olen tottavieköön onnellinen. Ja sori vaan kamalasti jos se jotenkin näkyy ;)
Tehän sen tietenkin ulkopuolisina näette lopputuloksen vain niin, että kaikki "kakarat samanlaisia räkänokkia.. ja maailma tuhoutuu" nii-in.
...säälittää jotenkin teidänlaiset.
P.S. Emme ole eläimiä, vaan ihmisiä. Ihmisellä on tunteet ja kyky tuntea myös empatiaa toista ihmistä kohtaan. Lisääntyminen on myös yksi perustarpeistamme.
Jos lapsia ei nimenomaan halua, silloin kyseisen ihmisen ei ole EHKÄ tarkoitettukaan tehdä lasta. Näin hän tekee sekä itselleen, että maailmankaikkeudelle palveluksen.
vastaukseni oli siis "yks lukijalle" ja "naurattaa" viestien kirjoittajille.
Mikä ihme siinä on, ettei nuoremmalle voi antaa pikkasen hyväksyntää ja omaa rauhaa? Kerropa se.
Siellä nimimerkki Tintti kysyy suoraan, mikä naisia "vaivaa" kun ei "lapset kelpaa".
Eikö ole ihana asenne silläkin äidillä. Miten mahtaa lapsensa kasvattaa, halveksimaan lapsettomia niin kuin hän itse vai?
Ei maapallo siihenkään kaatuisi, jos ihminen lajina häviäisi kokonaan. Päin vastoin, muut lajit hyötyisivät suuresti, kun tämmöinen moukkalaji antaisi tilaa paremmin luonnon kanssa toimeentuleville lajeille.
Eikä mikään "luomakunnan kruunu" kuten jotkut vähän vinksahtaneet yrittävät hehkuttaa.
kokevat tulevansa halveksituksi sen vuoksi että ovat lapsettomia. Minä en vaan jaksa uskoa, että kovin moni äiti ketään sen vuoksi halveksisi tai opettaisi lapsensakin halveksimaan. (en lukenut kyseistä artikkelia)
Minusta on vaan hassua ja yllättävää, että tällainen asia on näinkin iso asia näinkin monelle, joillakin jopa elämä menee piloille äitien vuoksi. Itse lapsettomana keskittyisin täysin muiden asioiden pohtimiseen kuin että välittäisin kenenkään mielipiteistä. Jokainen nautiikoon elämästä tavallaan.
Sinulla on kumma tapa tulkita muiden tekstejä ja kun johonkin viittaa, et edes viitsi lukea kyseistä, hyvin lyhyttä tekstinpätkää.
Mutta olkoon. Pidä uskosi.
kyseistä juttua nyt pari minuuttia aikaa, enkä kerennyt eilenkään. Viittaan aiemmin lukemiini juttuihin joissa joku kertoi elämänsä menevän piloille painostaja äitien takia. Nämä minun ihmettelyt johtuvat siis myös muista kovin negatiivisista kommenteista, joita olen aiemmin lukenut.
Kyseinen aihe on ihan ok keskusteltavaksi minun mielestäni, koska aihe on ajankohtainen valtiossa jossa syntyvyys on laskussa. Otsikosta päätelle en sitä tulkitsisi tarkoitetuksi kenellekään painostukseksi. Mutta koska kysyjänä on äiti se tulkitaan painostukseksi ja joku jopa heti miettiin että ko. äiti kasvattaa lapsistaankin suvaitsemattoman (vai lukiko tekstissä näin). Myös pääministeri on tästä aiheesta muistaakseni joskus keskustellut. Ei kai kukaan ajattele, että hän kasvattaisi omat lapsensa lapsettomia vihaamaan.
Kyllä meitä äitejäkin on moneksi, mutta en pidä siitä että äitiyden perusteella kaikki luokitellaan idiooteiksi. En minäkään ajattele että kaikki lapsettomat ovat idiootteja. ´
On todella huono asia, että naiset jakautuu tällaisiin leireihin. Ei taida miehillä olla tällaista sorsimista, ne taitaa muutenkin sopeutua paremmin olemaan keskenään porukalla.
Hauskaa loppukesää, minä lähden lomalle.
Eipä ihme sitten, että kommentointisi on kummallista.
Muutama sukupolvi sitten ei ollut kohteliasta huomata kenenkään raskautta. Asiasta ei puhuttu edes lähipiirissä. Muille lapsille ei kerrottu mitään. Oli oikeastaan jotenkin häpeällistä olla "sinne päin". Odottava äiti ei osallistunut mihinkään tilaisuuksiin, ja hänen vaatetuksensa oli tosi telttamainen.
Asenteet ovat tiukassa. Monelle 1900-luvun alkuvuosikymmenien ihmisille saattaa raskaus olla yhä vieläkin jotenkin ahdistava puheenaihe.
Muistan muutaman vuosikymmenen takaa omalta kohdaltani naapurin rouvan, joka lasta odottaessaan pysyi sisätiloissa kuukausia, mies hoiti kaupat ja muut ulos menemiset. Iltapimeällä pariskunta sitten kävi kävelemässä, että rouva sai liikuntaa.
Kun lapsi oli syntynyt, kaikki salailu unohtui, ja äiti esitteli vauvaa ylpeänä.
Emme me muut kyselleet rouvan vointia koko sinä aikana, koska raskaus tuntui olevan niin ahdistava asia.
Tarkoitan, että emme aina tiedä, mikä toista vaivaa, kun hän ei käyttäydy kuten olemme odottaneet. Asenteet voivat olla aivan toiset kuin omamme.