toipuuko pettämisestä koskaan?

Yhtä hyvin sinä voit sanoa, että otan lapset ja erotaan.
Ei ole mikään itsestään selvyys että äiti saa lapset. Mutta vaimo pelaa nyt aikaa kun ei tiedä mitä tekisi. Pitää kortin auki sinuun päin, ties mistä syystä.
Ja sinähän voit muuttaa pois minä päivänä vain ja samalla joko viedä lapset tai hakea samalla väliaikaista tapaamis- ja huoltajuuspäätöstä.
Voit myös haeka yksin tai yhdessä terapiaa missä selvittää päätä. Älä suostu uhriksi, mitä sinusta nyt tehdään.

eli ota poika toinen nainen.

Tietenkään vaimo ei voi pakottaa sinua olemaan avioliitossa, tietenkään hän ei voi estää sinua näkemästä lapsia. Jos erota siis haluat, niin uhkailet vaikka sillä että kyllä nuo kaikki hänen puheet ja käsitykset tulee ilmi oikeudessa, jos vaimo sinne haluaa.

En tiedä onko tämä totisinta totta, sillä vaimosi kuulostaa niin sekotapaukselta etten sellaisia uskonut olevankaan.

sosiaalihuoltoon ja kysele itse ohjeita.
Ei tarvitse erota mutta kun vaimo alkaa uhkailla voit sanoa varmaa tietoa varmalla äänellä.
Rikot itseäsi vain enemmän kun annat vaimon pompottaa. Lapset eivät nauti elämänhalun hukanneesta isästä. Ehkä vaimosi pitää sinua lasten hoitajana ym.
Mitäpä olisi jos vain jättäisit vaimon itse huolehtimaan kaikesta, tuskin se suhdekkaan enään jatkuisi. Vaimosikin huomaisi että et ole itsestään selvyys.

Pettäminen ei nyt sentään maailmanloppu ole, joten kyllä siitä toipuu. Jotkut toipuu nopeammin, toisilta menee vuosia. Ensimmäiset viikot ovat pahimmat.

Vaimosi toiminta vaikuttaa kyllä superitsekkäältä. Pettäminen on sinänsä jo itsekästä, mutta enpä ole kyllä montaa tapausta kuullut, että pettäjä vielä sen jälkeen asettaa ehtoja. Yleensä pettäjä palaa todellisuuteen kiinni jäätyään ja ymmärtää tekonsa. Ainakin meillä pettäjä olisi varmaan taipunut vaikka korkkiruuviksi, jos olisi sen kuvitellut jotenkin minua tai parisuhdettamme auttavan.

Jos vaimosi yrittää edelleen sinua simputtaa eikä suostu miettimään yhdessä tulevaisuutta, sinun kannattaisi miettiä edes erilleen muuttamista. Onhan se tietysti totta, että Suomessa sosiaalipuoli pitää lähtökohtaisesti äidin puolta monissa asioissa, mutta toisaalta yhteishuoltajuus on myös lähtökohta. Jos vain pystyt, yritä aloittaa käytännön asioiden järjestely, vaikka se varmaan tuntuu vaikealta. Ei kukaan voi olettaa sinun vaimosi kanssa lasten takia, jos vaimolla on rakastaja, josta hän ei suostu luopumaan. En kyllä henkilökohtaisesti usko sen olevan edes lasten etu. Tuollainen lapsilla uhkailu ei kyllä vaimosi asemaa paranna.

Normaaliarki voi palata suhteeseenne, mutta ei yksinomaan sinun avullasi. Pettämisestä selviäminen vaatii parisuhteelta kyllä aikamoista venymistä ja yrittämistä ja lopputuloksesta ei kuitenkaan voi olla varma. Normaaliin arkeen kuuluu myös seksi, joten kämppiksinä eläminen ei kyllä minun käsitykseni mukaan ole mitään normaaliarkea. Jos se ei ole sitä sinullekaan, mieti muita vaihtoehtoja.

Et toivu koskaan uskottomuudesta mutta ajan kanssa voit oppia eläämään sen asian kanssa.Minäkin meinasin erota yli 10 vuotta sitten,mieheni on pettänyt yli 10 vuotta minua. En ole eronnut vieläkään.Voisin pettää miestäni mutta en ole pettänyt käytän sauvaa tarkoitukseen...Miten olisi yksinhuoltajaisä ajatus?Ehdota vaimollesi sitä hän saisi vapaasti olla ja mennä.

Niin, itse olen samassa veneessä. Paitsi vaimo ei tunnusta tätä vaikka jäänyt valheistaan kiinni ja valehtelee edelleen. Itse en enää henkisesti kestä tätä, joten muutan asumaan toisaalle, hän ei muuttaisi koskaan. Lapset jäävät kotiinsa, jonne myös vaimo jää.Syy tähän on että en halua lapsille liian suurta muutosta elämässä. En usko vaimoni uskovan tätä ja toivon hänen silmiensä aukeavan, kun pyörittelee yksin arkea ja joutuu tinkimään omista menoistaan. Aion vihdoin olla oman elämäni herra ja jättää hänen pompottelunsa. Lapset ovat luonani sovittuina päivinä ja muulloin vaimoni saa järjestellä asiansa miten parhaaksi näkee. Lapsille en haluaisi olla ilkeä, mutta jos suostun jäämään vaimoni "talutusnuoraan" en usko hänen ikinä muuttuvan. Toivottavasti en etäännytä itseäni tällä toiminnalla lapsiani kohtaan se on suurin pelkoni.

Luonnevikainen ämmä sulla.

Itse uhkaisin varmaankin tappaa mokoma jos ei eroa ja tapaamisoikeutta anna sovinnolla.
Ei siinä muu auta kun erota huorasta.

No, pieksisin sen kolmannen osapuolen kunnolla niin itsekunnioitus säilyisi, usko pois kokemusta löytyy ja se kannattaa. No, ehkä sun tapauksessa joutuisin jättämään väliin etteivät sossun ämmät saisi hepulia...

Sinä et siihen eroon tarvii vaimon suostumusta jos itse haluat erota. Pettäminen ei unohdu teiltä ikinä. Siihen joko turtuu tai sitten ei, mutta unohda sitä ei ikinä vaikka anteeksi antaisitkin.

Otat eron vaimo ei voi mitään