mene armeijaan? siis kai niitä syitä voi olla monia, mutta periytyykö se haluttomuus esim. jos oma isä ei ole ollut armeijassa tai jotain?
Tai miksi jotkut ei mene? uskalluksen puute? ei ainakaan voi syyksi selitellä mitään ettei halua/voi olla aseiden kanssa tekemisissä, koska kai siellä nyt voi jotain muutakin tehdä, ymmärtääkseni!?
P.S. En tarkoita uskonnollisia syitä kieltäytymiseen vaan muita syitä.
P.S.2 sori jos aiheesta on keskusteltu vasta hiljattain, en ole huomannut,.
Tai miksi jotkut ei mene? uskalluksen puute? ei ainakaan voi syyksi selitellä mitään ettei halua/voi olla aseiden kanssa tekemisissä, koska kai siellä nyt voi jotain muutakin tehdä, ymmärtääkseni!?
P.S. En tarkoita uskonnollisia syitä kieltäytymiseen vaan muita syitä.
P.S.2 sori jos aiheesta on keskusteltu vasta hiljattain, en ole huomannut,.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Oma isäni on upseeri, mutta minä en seuraa isäni jalanjälkiä ellen pidä paikasta johon ne johtavat. Uskalluksen puutteesta ei tietenkään ole kysymys, koska oikeastihan on aina helpointa tehdä niin kuin enenmmistö tekee, kukaan ei kysy että MIKSI menit armeijaan, mutta kieltäytymistään joutuuu perustelemaan koko ikänsä (jos viitsiii). Itse en usko kehenkäään enkä mihinkäään, en ainakaan aseisiin.
tehdä muitakin "hommia", vaikka jotain kirjanpitoa tms...Miksi siis silti kieltäytyä, varsinkin jos aavistelee että jollekin sitä joutuu selittelemään(vanhemmille, sukulaisille)?
"Miksi siis silti kieltäytyä, varsinkin jos aavistelee että jollekin sitä joutuu selittelemään(vanhemmille, sukulaisille)?" Tästä kommentista kolme lammasmerkkiä... =)
>että MIKSI menit armeijaan
Vastaan tähän aiheeseen vaikka et sitä suoranaisesti kysynytkään. En tiedä vastaanko enemmistön mielipiteen mukaan, mut...
Miksi siis armeijaan. Olen syntynyt Suomeen ja olen Suomalainen. Tämä maa on antanut minulle paikan, jossa asua olla ja elää rauhassa turvassa. Tämä maa pyytää minua oppimaan puolustamaan sitä ja se on vähintä mitä voin maani puolesta tehdä.
Vaikka armeija aika onkin Suomessa todella lyhyt, niin kyllä siellä tettyjä asioita oppii.
Syynsä toki kullakin, mutta näin itse näen asian.
missäään muodossa. Siksi aseeton paleveluskaan ei ollut houkutteleva vaihtoehto.
"siis kai niitä syitä voi olla monia, mutta periytyykö se haluttomuus esim. jos oma isä ei ole ollut armeijassa tai jotain?" Meidän iskä ei armeijaa käynyt sairauden takia (nykyään tämä sairaus ei ole este mutta vaikeuttaa asiaa tietenkin) mutta pikkuveljeni kävi kyllä. Ei edes ajatellut ettei menisi.
Mielestäni on täysin turha mennä mihinkään, jos ei kiinnosta. Ei riitä syyksi, että kaikki muutkin menevät tai että aina ennenkin sinne on menty. Tässä asiassa suurempaa uskalluksen puutetta voi olla se, ettei uskalla kieltäytyä normista. Armeijaan meno tai siitä kieltäytyminen tai vaihtoehtoinen suoritustapa on jokaisen oma valinta ja sitä on syytä kunnioittaa.
Kieltäytymisen voi nähdä myös yhteiskunnallisena kannanottona, koska pakkointti syrjii miehiä. Se voi olla myös teko sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta...
Mä en oo menny armeijaan sairauden takia. Iskä taas on käyny.
"siis kai niitä syitä voi olla monia, mutta periytyykö se haluttomuus esim. jos oma isä ei ole ollut armeijassa tai jotain?"
En tiedä.
Niin tyypillinen naisen näkökulma tähän asiaan!
Kertoisitko seuraavaksi millä ja miten tätä maata sitten tarpeen tullen puolustetaan kun nuoret miehet jättävät armeijan väliin sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta tai kun "ei mua kiinnosta noi aseet"-asenteen puolesta!?
On se uskomatonta miten nykyään nuoria lähes rohkaistaan jättämään armeija väliin jos ei kiinnosta. Sinne mennään jos on suomalainen mies ja ei ole sairaudellista tai uskonnollista estettä! Kummaa touhua tää nykyään...
"Mielestäni on täysin turha mennä mihinkään, jos ei kiinnosta."
"Ei riitä syyksi, että kaikki muutkin menevät tai että aina ennenkin sinne on menty."
"Tässä asiassa suurempaa uskalluksen puutetta voi olla se, ettei uskalla kieltäytyä normista."
Nämä kolme kommenttiasi hone-y kertovat juuri siitä, ettei sinulla ole mitään realistista käsitystä siitä, että miksi tässä maassa on armeija!
"Sinne mennään jos on suomalainen mies ja ei ole sairaudellista tai uskonnollista estettä! Kummaa touhua tää nykyään... "
"sinulla ole mitään realistista käsitystä siitä, että miksi tässä maassa on armeija!"
Mitkäs ovat omat perusteesi sen lisäksi, että sinne mennään koska sinne on ennenkin menty ja pitää mennä?
Suomessa on hyvin varaa vapaaehtoiselle siviilipalvelukselle, vaikka sen pituutta vielä lyhennettäisiinkin.
Maanpuolustustahto on kuitenkin sen verran korkea, kuten myös kiinnostus vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen, että en näe lainkaan järkevästi pakottaa jokaikistä nuorta armeijaan. Tuskin heille on käyttöäkään huonosti motivoituneista tai aatteensa vastaisesti toimivista sotilaista.
Taitaa tossa perustuslaissa olla moinen maininta...
Jos täällä ei pidetä uskottavaa armeijaa yllä on aivan turha valittaa kun joku tulee ja ottaa Suomen hallintaansa. On totta, että "sota ei yhtä miestä kaipaa", mutta kasvavasta yksittäisten miesten joukosta tulee pian tuhansia jne...
Se on myös jännä, että löytyy jopa naisia jotka menevät armeijaan koska tahtovat tätä maata puolustaa (omastakin kaveripiiristä löytyy yksi) ja sitten on monia miehiä jotka jättävät sen väliin kun ei kiinnosta... Noloa!
Jos on hyvä syy olla menemättä armeijaan, niin on se silloin ihan ok. Esim. sairaus, uskonto jne. Mutta jos syy on ei kiinnosta, en halua tukea sotaa (heh, juuri tämän ehkäisemiseksi sinne armeijaan mennään), olen nettiriippuvainen, mulla on huono yleiskunto, en halua olla muiden komennettava tms. muuta sellaista paskaa, niin täytyy kyllä sanoa, että silloin on miehen henkinen kantti ihan olematon!
Siivipalveluksen ajasta en viitisi alkaa tappelemaan se on pitkä (pitempi kuin armeija) ja se voi tuntua rangaistukselta, koska se on sellaiseksi ikään kuin suunniteltukkin! Olisiko se reilua, että siiviilipalvelus on vain pari kuukautta ja armeija olisi pidempi, koska toisessa opetellaan puolustamaan maata ja tarpeessa uhraamaan oma henki sen puolesta, niin kuuluisko tämän liksäksi ikään kuin rangaista sitä sen kestolla siivipalvelukseen nähden?
"Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään."
"...koska toisessa opetellaan puolustamaan maata ja tarpeessa uhraamaan oma henki sen puolesta,"
Siviilipalvelus ei vapauta sota-ajan palveluksesta. Sama velvollisuus säilyy heilläkin.
"Siviilipalvelus ei vapauta sota-ajan palveluksesta. Sama velvollisuus säilyy heilläkin."
Niin, täytyyhän ne sota-aikanakin jonkun ne maiharitkin lankata ja tyhjät parakit mopata... ;)
Vihaan sitä kun joku nainen sanoo jotain mikä ei miellytä, niin se on muka "tyypillinen naisen näkökulma". On toki aika paljon naisia joiden mielestä armeija on paha ja inhottava, eikä meitä kukaan uhkaa jos ollaan kivoja muille ja lauletaan vaan Imaginea... Mut vähintään yhtä paljon on
naisia jotka meuhkaa et miehen pitää ehdottomasti käydä intti ja se on kansalaisvelvollisuus (ja kysypä niiltä käyvätkö itse niin ei kun he synnyttää tai ei välttämättä synnytäkään mut onhan heillä menkat...)
Usko pois, naisil on mielipiteitä joka lähtöön, ja monet naiset myös tietää näistä asioista. Ei me olla idiootteja. Oma mielipiteeni on kahden edellä mainitun välissä. Puolustusvoimat on tärkeä olla olemassa, mut ei sinne ehdoin tahdoin pidä kaikkia raahata. Osasyy siihen et Suomi on hyvä maa on just se että ihmisen vakaumusta kunnioitetaan aika pitkälle.
Sivari on hyvä vaihtoehto niille jotka ei hyväksy armeijaa, tai jotka ei sopeudu sinne. Voi sen velvollisuutensa suorittaa niinkin, ja se karsii niitä jotka kieltäytyis vain laiskuuttaan.
Ja miten esim. Jehovan todistajan, ateistin tai luterilaisen pasifistiset näkemykset eroaa toisistaan? Miksi jonkun näistä vakaumus olis yhteiskunnan silmissä arvokkaampi kuin toisen?
Niin ja miksei naisil ole palvelusvelvollisuutta? Itse kävin intin vapaaehtoisena kun se kiinnosti niin paljon, mut moni inttiin sopiva nainen jättää menemättä kun ei kiinnosta. Lisäks yllättävän moni harkitsee jossain vaiheessa inttiä mut ei into riitä kun ei ole pakko tehdä mitään. Ihan ymmärrettäväähän se on.
Okei, anteeksi yleistykseni! Mutta en suinkaan tarkoittanut, että lähes jokainen nainen näin ajattelee! Meinasin vain näistä kommenteista
"Mielestäni on täysin turha mennä mihinkään, jos ei kiinnosta."
"Ei riitä syyksi, että kaikki muutkin menevät tai että aina ennenkin sinne on menty."
"Tässä asiassa suurempaa uskalluksen puutetta voi olla se, ettei uskalla kieltäytyä normista."
, että tämä on tyypillinen nuoren naisen, joka ei ole käyny armeijaa, ei tunnista realistisia uhkia nykymaailmassa ja joka puolustelee sitä ettei miesten ole sinne pakko mennä, näkökulma...
Ei tässä ollut mikään tarkoitus minulla hyökätä naisia kohtaan! Pahoittelen, jos viestini näin voidaa tulkita!Kirjoittaja oli vaan nainen, joka toi esiin oman naisellisen näkökulmansa johon minä sitten vastasin...
Itse olen käynyt. Jouduin taistelemaan enemmänkin, ettei tullut vuoden reissu. Koulutettuja kun yritetään pakottaa aukkiin.
Minua hävettää, että yleensä kävin armeijan. Tein sen sinunlaistesi idioottien vuoksi. Olin siis huomattavasti naisellisempi ja nössömpi, kuin mitä olisin, jos olisin pitänyt pääni, ja haistattanut vitut kaikille sinunlaisillesi "MIEHILLE".
Ei armeijaa käydä ketään toista varten... Se on käydään maata varten!
En ole mikään maskuliinen miehinen mies tai äijämäinen. Jotkut voisivat pitää ajatusmaailmaani naisellisena tai minua jopa nössönä. Mielipiteitä on monia! Minulla on vain omat periaatteeni ja kunniotukseni sotiemme veteraaneja kohtaan! Mutta minua kiinnostasi tietee todella paljon miten tämä tai mikä tekee minusta idootin??
Ja sotaa en missään nimessä halua! Inhoan väkivaltaa yli kaiken! Puolustusvoimainen armeija on vain tärkeä sodan ehkäisevänä tekijänä.
T: Sotilaspoliisina, 9kk
Ai et ole "miehinen mies"? hahhaha Sinähän luulet olevasi joku tony halme junior. Tiedän ihan tarpeeksi tollasia tyyppejä. Se, mitä ne sitten tosiasiallisesti ovat, kuinka miehisyys näkyisi tositilanteessa, on aivan eri juttu.
Olen harkinnut vakavasti reservinkieltäytymistä. Joka kerta, kun kuulen tai luen samanlaisia juttuja kuin sinä heität, tulen entistä varmemmaksi. Ja se tulee olemaan ensimmäinen miehen työ minulta.
Aika hyvä ihmistuntemus sulla, jos noiden kirjoituksieni perusteella pystyt sanomaan millainen persoonallisuuteni on!
Heh, tony-halme-junior! :) Etpä vois kauempana totuudesta olla... Ehkä meillä on vain hieman eriävä arvomaailma...
Vaan siitä, minkälaisia tiedän olevan suurimman osan näistä inttihulluista jätkistä. Jos vaikka 4/5 inttihulluista edustaa tiettyä persoonallisuustyyppiä, niin voi sanoa, että sinäkin olet suurella todennäköisyydellä sellainen. Siellä viihtyvät tietyntyyliset ihmiset hyvin, ja ne samat tietyntyyliset ihmiset jatkavat sitä pauhaamista intin jälkeenkin, ja imevät sen propagandan kaikkein parhaiten.
Sinänsä tämän enempää ei aihe kiinnosta, asiasta saa varmasti paljon mehukkaampia keskusteluja, kun kerron reservinkieltäytymisestä livenä jollekin tuollaiselle tyypille kuin sinä.
Noh, en todellakaan ole mikään inttihullu tai sotahullu. Vihasin suurinta osaa armeija-ajastani, koska se piti minut erossa silloisesta tyttöystävästäni! Enkä viihtynyt armeijassa kuin ampumaradalla, parilla leirillä ja vartiossa. Normaali kasarmielämä oli ihan täyttä helvettiä minulle...
En pauhaa... Vastasin ja sanoin mielipiteeni ja sitten olen vastaillut vastauksiin... En esim. ole väittänyt, että ne jotka eivät käy inttia eivät ole miehiä tms.!
Jospa vaikka ottaisit osaa itse keskusteluun etkä vain keskittyisi hyökkäämään minun persoonallisuuteni kimppuu...
Minulla on aina ollut huono kunto ja vähäinen kiinnostus sen nostamiseen, ja ihan lapsenakin huomasin miten liikuntatunneilla vaan loppui mehut joskus kun muut porski. Siksipä kunnon riittävyys pelotti armeijaan menossa aika tavalla vaikka hieman yritinkin kuntoilla ennen. Lopulta se riittikin kun ei meidän puolella mitään supermarsseja ollutkaan.
Joten siinä yksi syy joka itseä huoletti. Jotkut jotka lähtivät kesken kaiken eivät kai vaan sopeutuneet säännölliseen elämään määräysvallan alaisena. Itselläni tämä puoli ei vaikuttanut ollenkaan negatiivisesti taasen.
Minä en pidä juuri minään, sellaisia suomalaisia miehiä jotka skippaavat armeijan ilman hyvää syytä.
Jos ei pysty irtaantumaan tietokoneesta tai jostain pleikkarista väh puoleks vuodeks ni on jossain vikaa, ja pahasti. Tekee hyvää monelle jätkälle olla toisten käskytettävinä ja kun joutuu miettimään
muutakin kun omaa napaa.
Jos ei ole valmis puolustamaan omaa isänmaata ni mun puolesta vois myydä orjaks vaikka ruotsiin. LLEPO!
Otsikossahan tuo on. Ei napannut enää lähemmäs kolmikymppisenä mennä ryynäämään metsään keskenkasvusten kollien kiljuessa innoissaan. Tuli hankittua lykkäystä korkeakoulun ajaksi ja siinä sitä ikää sitten tulla luiskahti jo turhan paljon, sivarissa sai sivuhommina tehtyä vielä duunitkin ilman keskeytystä. Sinne pitää mennä heti kun ensimmäiset kutsunnat tulee tai jättää kokonaan menemättä.