Mukavasti sujuneen Hotelliviikon jälkeen hyppäsimme vaimoni kanssa uudenkarhean Audin kyyytiin ja suuntasimme kulkumme kohti kesämökkiä. Maisemat vaihtuivat vilkkaasti A6:n niellessä tietä,kuin elokuvissa konsanaan.
Vauhdikas kurvaus mökin pihaan sai aikaan mahtavan pölypilven ja hyppäsin autosta,kuin John Wayne hevosensa selästä Rio Granden erämaassa. Mökkinaapurina asusteleva entinen kirkonmies tallusteli tiluksillaan verkkopaita päällään,heinä suupielissään ja tekokuituverkkarit jaloissaan. Nähtyään tulijat hän heilutteli haravaa tervehdyksen merkiksi pellollaan,kuin Notre Damen kellonsoittaja konsanaan. Pari askelta kohti mökkiä ja ovi aukesi parahtaen. Anoppi seisoi oviaukossa kuin
suolapatsas,suupielissään happamanoloinen virnistys. "jaa- tulittekin etuajassa"-anoppi säksätti tuttuun tapaansa. Loin pikaisen silmäyksen anoppiin ja samassa tajusin,että Siperian työleirit olisivat lastenleikkiä tähän verrattuna.
Kahvit juotuamme ajattelin vetää maton anopin alta,nappasin vesiämpärit käteeni ja tokaisin: kyllähän minä nuoremmakseni...
Vedenhaku sujuikin mutkatomasti ja astuessani mökin ovesta sisään hihkaisin anopille innoissani: annappa se puuteline,niin täytän halkolaatikon. Pikavauhtia kipaisin ja halkovajalle ja välitämättä edellisen syksyn tekemättömistä puutöistä,hakkasin pari mottia halkoja enempiä valittelematta. Kevyen urakan lomassa istahdin hetkeksi puuvajan portaille ja siemailin kevyt-jaffaa,samalla ilmoja ihaillen. Anopilleni oli iskenyt äkillinen tarve käyttää pikkulaa ja niinpä hän kirmasi mökiltä ulkohuussia kohden. Jälleen ajattelin hiukan hiukan "nokittaa" anoppia ja hihkaisin nopeammin,kuin anoppini edes ehti keksiä mitään sanottavaa: " Jaffa se on paljon parempaa kuin keskiolut. Ja kun olet käynyt asioillasi,niin minä kyllä tyhjennän pikkulan". Tässä vaihessa Anoppini juoksu oli tyssätä,mutta ilmeisen pakottava tarve ajoi hänet väistämättä tarpeilleen. Samantien painelin halkovajaan ja tein vielä muutaman motin halkoja,ihan syksytarpeiksi. Anoppini oli sillä aikaa livahtanut takaisin mökkiin ja ajattelin samaan sysyyn lisätä hiukan pökköä pesään. Astelin hieltä haisevana mökin ovesta sisään ja hihkaisin heti kynnyksellä: "Anna anoppi tulitikut. Voisin lämmittää Saunan ja pesytyä,kun on työn jälkeen sen verran hikeä pinnassa,ettei kehtaa ladyjen seassa kuljeksia". Lopullisen Dramoglen miekan iskun anoppini koki,kun huikkasin kynnystä ylittäessäni: "Ojennappa samalla se mäntysuopa,niin pesen lauteet saunaa lämmittäessäni".
Sen koommin en ole nalkutusta kuullut. Vaikuttaneeko siihen sitten se,että Anoppi-mökin hengetär on menettänyt puhekykynsä
- tilapäisesti
Vauhdikas kurvaus mökin pihaan sai aikaan mahtavan pölypilven ja hyppäsin autosta,kuin John Wayne hevosensa selästä Rio Granden erämaassa. Mökkinaapurina asusteleva entinen kirkonmies tallusteli tiluksillaan verkkopaita päällään,heinä suupielissään ja tekokuituverkkarit jaloissaan. Nähtyään tulijat hän heilutteli haravaa tervehdyksen merkiksi pellollaan,kuin Notre Damen kellonsoittaja konsanaan. Pari askelta kohti mökkiä ja ovi aukesi parahtaen. Anoppi seisoi oviaukossa kuin
suolapatsas,suupielissään happamanoloinen virnistys. "jaa- tulittekin etuajassa"-anoppi säksätti tuttuun tapaansa. Loin pikaisen silmäyksen anoppiin ja samassa tajusin,että Siperian työleirit olisivat lastenleikkiä tähän verrattuna.
Kahvit juotuamme ajattelin vetää maton anopin alta,nappasin vesiämpärit käteeni ja tokaisin: kyllähän minä nuoremmakseni...
Vedenhaku sujuikin mutkatomasti ja astuessani mökin ovesta sisään hihkaisin anopille innoissani: annappa se puuteline,niin täytän halkolaatikon. Pikavauhtia kipaisin ja halkovajalle ja välitämättä edellisen syksyn tekemättömistä puutöistä,hakkasin pari mottia halkoja enempiä valittelematta. Kevyen urakan lomassa istahdin hetkeksi puuvajan portaille ja siemailin kevyt-jaffaa,samalla ilmoja ihaillen. Anopilleni oli iskenyt äkillinen tarve käyttää pikkulaa ja niinpä hän kirmasi mökiltä ulkohuussia kohden. Jälleen ajattelin hiukan hiukan "nokittaa" anoppia ja hihkaisin nopeammin,kuin anoppini edes ehti keksiä mitään sanottavaa: " Jaffa se on paljon parempaa kuin keskiolut. Ja kun olet käynyt asioillasi,niin minä kyllä tyhjennän pikkulan". Tässä vaihessa Anoppini juoksu oli tyssätä,mutta ilmeisen pakottava tarve ajoi hänet väistämättä tarpeilleen. Samantien painelin halkovajaan ja tein vielä muutaman motin halkoja,ihan syksytarpeiksi. Anoppini oli sillä aikaa livahtanut takaisin mökkiin ja ajattelin samaan sysyyn lisätä hiukan pökköä pesään. Astelin hieltä haisevana mökin ovesta sisään ja hihkaisin heti kynnyksellä: "Anna anoppi tulitikut. Voisin lämmittää Saunan ja pesytyä,kun on työn jälkeen sen verran hikeä pinnassa,ettei kehtaa ladyjen seassa kuljeksia". Lopullisen Dramoglen miekan iskun anoppini koki,kun huikkasin kynnystä ylittäessäni: "Ojennappa samalla se mäntysuopa,niin pesen lauteet saunaa lämmittäessäni".
Sen koommin en ole nalkutusta kuullut. Vaikuttaneeko siihen sitten se,että Anoppi-mökin hengetär on menettänyt puhekykynsä
- tilapäisesti
Vastaukset 14
Vanhimmat
aika oiva veto. Parasta lääkettähän niille on juuri tehdä niinkuin ne tekevät! tietysti ripaus ironiaa matkaan HEH.
voisit tulla minunkin mökilleni tekemään samat hommat..
Onpa tunkua kesärengillä... Mutta,jos olet sirpsakka,ennakkoluuloton ja terveellä itsetunnolla varustetu Lady,niin aina kannattaa yrittää. Kuvalla pääsee jonon ohi....))
Niin hotellissahan jo olit. Elämästä ei selviä vapaakyytiläisenä, kovin pitkään, vanhenevat sukulaiset ovat autettavia ja antavia.
Onko väliä millä olemistaan ylläpitää, tietysti hyvätuloiselle raha helpompaa, joten maksa anopille kesärenki ensi vierailun alla.
Hotellissa samoja hommia tekee: Kerrossiivoojat, kokit, keittiötyöntekijät, yms. työntekijät kuukausi tai tuntipalkalla.
Sukulaisuus ei edellytä vapaakyytiä ja palvelua, sen kun ymmärrät alkaa Lyyti kirjoittamaan. :D
Känsäisiä kämmeniä sukiessani herää ajatus työn mielekkyydestä. Työtävieroksumattomana olen kiitollinen siitä,että voin osallistua,tehdä ja omatoimisesti tarttua puuhaan. Mutta mistä johtuu tämä käsky-holhousyhteiskunnan ilmapiiri ?
Kyllä työt sujuvat käskyttämättäkin,jos ohjaus on oikealla tavalla suunniteltu ja vaikkapa nätisti pyytäen anottu. Lieneekö kysymys sukupolvien välisestä kuilusta vai miksi niin useasti kuulee puhuttavan hankalasta Anopista ?
Vai lieneekö kysymyksessä klisee tai legenda,joka elää omaa elämäänsä. Kuitenkin,tekstini oli aika lailla fiktiota,mutta annan luvan ottaa sen tosissaan...))
Käymmen kummankin suvun mökillä ja kuulumme (joudumme) käytännössä tekemään kaikki raskaimmat hommat.
Tänä kesänä olen pistänyt omien vanhempieni mökkiä kuntoon ja siinä puuhassa aikaa on tietekin mennyt viikko jos toinenki.
No anoppi alkoi kovin kyselemään: "koska te tulette mökille? koska......"
No ensimmäiseksi tuli tietenkin mieleen, että minuun iskenyttä työintoa pitää äkkiä käyttää hyväkseen. No eräänä iltana menimme mökille ja heti seuraavana aamuna ennen kuin ehdin aamukahvia edes kunnolla nauttimaan oli appiukko moottorisahan kimpussa. No onneksi sitä touhuamisvimmaa ei kestänyt kuin se päivä.
Olipa ihana ja hyväntuulinen kirjoitus, kiitos siitä :) !!!
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ..))
"Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli."
Oikeutensa tuntee nykyään jokainen.
Entäs ne velvollisuudet?
Niinpä. Pelkästä velvollisuudentunnosta asioita ei kuitenkaan kannata tehdä. Se näkyy päälle ja pilaa ilman. Tekijöitä onneksi aina löytyy ja lusmuillekkin on paikkansa täällä.
Lapatossu on tuttu hahmo suomalaisille.
Vinski oli yksinkertainen työmies. Lapatossusta tuli huumorin kukka.
Niinhän se on. Pullamössö-sukupolvi,pehmo-isät, napanöyhdän kaivajat... trendit tulevat ja menevät,mutta kesärenki rehkii..))
Joopa joo....Oisitpa Sinä Vävyni:)))
Kiitos piristävästä anoppikirjoituksesta:)))
Ahkeralle Vävylle aurinkoiset päivän toivotukset:)
Ilo on minun puolellani..))
Valoa päivään !