Olen neljän lapsen yh-äiti. Lapset ovat välillä 2-8 vuotta. Erosimme mielestäni yhteisymmärryksessä, teimme vaaditut paperit, sopimukset jne. Olisiko niin, että exäni ei ole vielä päässyt eron yli, koska hän on alkanut hankaloittaa etenkin lasteni elämää : ei suostu tapaamaan lapsia, ei ota heitä syliin, ei suostu näkemään lapsiaan vaikka ihan sitä hänelle tuputan, nurisee elatusmaksusta (saan 2800 mk/kk yhteensä, miehen palkka max 220000 mk/kk, nyt 10000 mk/kk, olen kotiäiti....), haukkuu mua huoraksi, vaikka hänellä itsellään on jonkinlainen kehityskriisi meneillään ( neljän kk sisällä kuudes nainen, minulla se yksi ja alkuperäinen ).... ei kuulemma ole rahaa tavata lapsia ja ostaa ruokaa, koska hänelläkin pitää olla elämää. Lisäksi valehtelee vanhemmilleen, että saisi pisteitä itselleen ja minut mustamaalattua... olen kirjoitellut, soitellut, yrittänyt puhua ja asiallisesti, mutta ei kuulemma halua.
Suurin ongelmani on, että miten saisin hänet tapaamaan lapsiaan ???????? Eikä lapsilla ole oikeus tavata isäänsä ? Odotanko ja annan ajan kulua ? Mutta lapset niin pieniä, että äkkiäkös isäänsä alkavat vierastaa (1v11kk tekee sen jo...). Ehkä olemme vaan hänen kanssaan eri vaiheessa tässä prosessissa. Minä olin se, joka lähdin. Olin vuosia valmistellut itseäni ja tätä eroa, joten ei tullut äkkiä. Nyt minulla on uusi mies. joka aivan ihana lapsille, ja exäni sanookin, että tällä uudella on nyt velvollisuus huolehtia lapsistani. En tiedä mitä teen ? Tekeekö hän vain kiusaa ? Onko muilla samaa ongelmaa ?
Suurin ongelmani on, että miten saisin hänet tapaamaan lapsiaan ???????? Eikä lapsilla ole oikeus tavata isäänsä ? Odotanko ja annan ajan kulua ? Mutta lapset niin pieniä, että äkkiäkös isäänsä alkavat vierastaa (1v11kk tekee sen jo...). Ehkä olemme vaan hänen kanssaan eri vaiheessa tässä prosessissa. Minä olin se, joka lähdin. Olin vuosia valmistellut itseäni ja tätä eroa, joten ei tullut äkkiä. Nyt minulla on uusi mies. joka aivan ihana lapsille, ja exäni sanookin, että tällä uudella on nyt velvollisuus huolehtia lapsistani. En tiedä mitä teen ? Tekeekö hän vain kiusaa ? Onko muilla samaa ongelmaa ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on ero 2,5 vuoden takana, lapsi oli silloin 2-vuotias, eikä ole isäänsä nähnyt sen jälkeen. Olen kyllä yrittänyt hyvällä ja pahalla. Ei mitään. Käsittääkseni isän motiivi toiminnalleen on kosto minulle, sillä pidän isäsuhdetta tärkeänä ja halusin tapaamisia. Nyt olen todennut, että näin se nyt menee. Uusi puolisoni on ihana isä lapselle. Enemmät siinä itseäsi rikot, jos otat aiheesta suuren ongelman.
En aatellukkaa paineita siitä ottaa. En enää muuteskaa selittele sen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Hän ei kykene olemaan isä lpsilleen, ainakaan nyt, ja mä jatkan elämääni näin. Kiitos vastauksestasi :o). Kostona minäkin tätä pidän, lapsellisena sellaisena.
Miksi teit vielä lapsia hänen kanssaan vaikka olit kertomasi mukaan valmistellut eroa jo vuosia?
Pidätkö entistäsi tosiaan niin tyhmänä etteikö hän olisi huomannut jotain olevan tekeillä.
Jos minulla olisi tuommoinen vaimo niin en tosiaankaan haluaisi olla minäkään missään tekemisissä eron jälkeen.
Toivottavasti sinäkin joskus tajuat mitä on olla yksinhuoltaja neljän lapsen kanssa tämän päivän suomessa. Olet näköjään löytänyt toisen tollon joka pitää saduista ja prinsessoista. Yleensä satukin loppuu joskus ja on palattava arkeen.
Minä itse olen samassa tilanteessa, tosin minulla on vain yksi poika, 4 kk. Isä ei suostu tulla katsomaan. Koko ajan keksii ihme verukkeita ja valehtelee tekevänsä jotain muuta ja kuitenkin makaa vain kotonaan. Minä olen nyt ottanut sen asenteen että tulee katsomaan jos tulee, jos oma poika ei kiinosta, niin ei kiinnosta. Mieshän siinä menettää niin paljon. Sitten on vaan mukava ruveta pojalle selittään kun hän kasvaa että missä isi on ja miksei isi välitä...
En kyllä ymmärrä tuollaisia miehiä. Itse en pysty päiväkään olemaan erossa nuppusesta. Miten joku voi olla viikkoja??
Hänen menetyksensä...
Mun erosta on noin kolme vuotta, kolme lasta 11-14, halusin eron. Mies tapaa lapsia sen mikä lukee papereissa, ei juuri muuten, ei suostu tapaamisoikeuden laajentamiseen. Maksaa sen mikä on paperilla määrätty, ei osta lapsille mitään ylimääräistä kun kerran maksaa jo. Oi, taitaa ostaa yhden lahjan jouluksi, joskus kai synttärilahjan. Muutaman kerran erehdyin pyytämään rahaa kenkiin, polkupyöriin ja suksiin, sain nimen: rahan ahne paska. Ei tervehdi mua kun tulee vastaan, ei olla puheväleissä edes puhelimessa, ainoastaan sähköpostilla. Mulle ei saa kertoa mitä on tehty isän viikonloppuna. Exän sukulaisista kaksi puhuu mun kanssa,. Olen yrittänyt kaksi ensimmäistä vuotta hyvällä ja pahalla enään en viitsi pilata päivääni paskan takia. Ei kerta kaikkiaan kiinosta, edes lasten takia. En kerro todistuksista, en mistään iloista tapahtumista, enkä siitä että käsi on kipsattu, näkeehän se sitten kun tapaa. Tällä jutulla tarkoitan sitä että ei aina mies ymmärrä kelle se kostaa. Tiedän myös sellaisia miehiä joiden vaimo on halunnut eron ja silti ne miehet on puheväleissä exän kanssa, maksaa elatusmaksut ja ostaa vaateet ja tarvikkeet lapsille. Jotkut miehet selviää jotkut taas ei.
Minulla on hyvinkin samanlainen tilanne exäni kanssa, muutamalla poikkeuksella. Meillä hän oli se joka halusi eron, hän rakastui toiseen ja on nyt naimisissa samaisen naisen kanssa.
Meillä on kaksi lasta, he olivat neljä ja seitsemänvuotiaita eron aikaan, eli n. puolitoista vuotta sitten.
Sovimme lastenvalvojan luona suullisesti, että hän osallistuu lasten suurempiin menoihin. Eipä ole osallistunut, haistattelut vain suunnilleen saan, jos kehtaan kysyä asiaa, sillä maksaahan hän elatusmaksut aina ajallaan! Samoin hän suostui siihen, että voin vaihtaa lasten sukunimet minun tyttönimeksi samalla, kun vaihdan sen myös itselleni takaisin ja nyt hän sitten asiasta kysyessäni ilmoitti, ettei todellakaan anna lupaa vaihtaa lasten sukunimeä...
Kaikki kommunikointi tapahtuu tekstiviestien välityksellä, olen kyllä yrittänyt saada häntä kiinnostumaan lasten asioista, mutta silloin saan suunnilleen lähestymiskieltouhkauksia, koska häiritsen heidän elämäänsä. Koetin aikani, nyt olen jo luovuttanut. Mies ei tiedä mitään lasten elämästä, hän näkee heitä täsmälleen joka toinen viikonloppu 48:n tunnin ajan, ei soita eikä kysele mitään muina aikoina.
Mies on ilmeisen tyytyväinen nykytilanteeseen, lapset eivät häiritse hänen uutta elämäänsä ja rahakin riittää mukavasti varakkaiden asuma-alueella asumiseen, kun ei tarvitse lasten vuoksi ikinä varautua yllättäviin menoeriin, joita ennakoiden minä taas yritän säästää "hätävararahaa" tilille.
Kun lapset sairastuvat, minä jään heitä kotiin hoitamaan, ei exäni, eihän se hänen hommiinsa kuulu. Käyn vanhempainilloissa, koulun juhlissa jne.
Vien heidät tarvittaessa lääkäriin bussilla, tai viimeksi sairaalaan taksilla, sillä exältäni on turha odottaa kyytiä.
Ja huom! Meillä on yhteishuoltajuus! Miksi ihmeessä minusta siis tuntuu siltä, kuin olisin yksinhuoltaja..?
Ei osallistu ei exä mihinkään. Vanhimman silmälasit, nuorimmat lääkekulut tms. saan maksaa omasta pussista : sanoo, että se on se elatusmaksu, jonka maksaa, onhan hänelläkin oma elämä. Asunto pitää olla hyvin varusteltu ja parisängynkin halusi, kun ei sitä voi uutta naista lattialle tai pieneen sänkyyn majoittaa. Rahaa ei todellakaan ole liikaa, mutta tarkkaan laskemalla selvitään. En mahda pahalle mielelle mitään, olen niin voimaton. Ja onhan rahaa tärkeämpi rakkaus ja yhteinen aika, jonka saan olla lasteni kanssa. Olinhan pikku piika sen kaikki 10 v hänen kanssaan....Jokainen silti vastaa omasta onnestaan itse, olisinhan voinut lähteä jo aiemmin, en vain pystynyt siihen, tiedä sitten miksi, se onkin jo toinen asia.
Meilläkin on yhteishuoltajuus, vaikka ei pystytä kommunikoimaan nokakkain. Olen jutellut lastenvalvojan kanssa asiasta ja hakenut yksihuoltajuutta, asia ei ole kahdessa kuukaudessa edennyt mihinkään, koska muut asia ovat valvojalla tärkeämpiä, mikä on kyllä varmasti totta. Suullisesti mekin sovittiin suurempien ostojen jakamisesta, tyhmä kun olin luotin siihen että mies pysyy sanojensa takana. Mulla ei edes ole exän puhelinnumeroa koska en todellakaan soita hänelle enkä laita tekstaria, se kun ei vastaa mihinkään typeriin viesteihin, näin itse ilmoitti. Todella reteesti elää myös exäni, rahaa riittää kaikkiin omiin kalliisiin menoihin mm. kaksi osake-asuntoa, kilpapyörä, ym muuta, harrastus matkat ympäri suomea. Onneksi itselläni on hyvä työpaikka joten aivan persaukinen en ole, mutta itselleni ei ole varaa ostaa vaatteita, lapset ovat etusijalla.
Mies kertoi viime kesänä nuorimman ollessa 1½ vuotta, että oikeastaan ei olisi halunnut yhtään lasta. Hän lupasi ja lupasi muuttua. Uskoin tyhmänä unelmiin, joita ei ollut. Musta vika ei pelkästään minussa eikä exässä. En ota koko syytä omaan niskaani. Tunnen lievästi sanottuna tulleeni huijatuksi. No, oppia ikä kaikki. En tee samaa virhettä toista kertaa : hän sanoi, että ei halua muuttua, eikä mulla hänen muuttamiseen olekkaan oikeuksia. Voin muuttaa vain itseäni ja se ei riitä jos vain toinen tulee puolitiehen. Hän lisäksi sanoi elokuussa, että ei ole vielä nähnyt kaikkia naisia, jotka voisivat olla hänelle sopivampi. Eikä ole rakastanut minua aikoihin. Hän siis suoraan sanottuna valehteli minulle. No, se siitä. Oli aiheen vierestä, mutta sanoin silti.
Olen pahoillani puolestasi. Mulle on käynyt aivan samanlailla, että pelkkää valhetta koko liitto exän kanssa oli.