Mieheni on välinpitämätön "alkoholisti", itsekäs paska, joka viis veisaa perheestään, jollain omituisella tavalla kuitenkin rakastan häntä enkä pysty kuvittelemaan elämää ilman lasten isää joka halutessaan pystyy olemaan hyväkin mies, mutta viina ja kaverit on useammin mukavampaa ajanvietettä kuin lapset ja minä. Kotona ei mies oikein viihdy, ehkäpä yhden päivän viikosta malttaa kotona olla, käy toki syömässä ja nukkumassa.
Eroa olen hautonut jo pitkään, kuitenkaan pystymättä lähtemään. Kuinka se tehdään? Kuinka pärjään 1500 euron nettopalkallani lasten kanssa? Kotihan toki menee myyntiin (meillä on ihana okt)Kuinka hoidan vauva- ja esikouluikäisen lapseni, kun käyn vuorotöissä? Mies on tähän saakka hoitanut ne illat kun olen töissä. Mitäs kun esikoisella alkaa koulu? Ystäviä ja perhettä ei ole auttamassa. Mä olen ihan loppu. Ahdistaa, kun tiedän että joku tuolla jossain voisi minua ehkä rakastaa, mutta minä vain alistun elämään kulissiliitossa. Ja rohkeus ja itsetunto on täysin nollissa, kuinka me pärjätään?
Eroa olen hautonut jo pitkään, kuitenkaan pystymättä lähtemään. Kuinka se tehdään? Kuinka pärjään 1500 euron nettopalkallani lasten kanssa? Kotihan toki menee myyntiin (meillä on ihana okt)Kuinka hoidan vauva- ja esikouluikäisen lapseni, kun käyn vuorotöissä? Mies on tähän saakka hoitanut ne illat kun olen töissä. Mitäs kun esikoisella alkaa koulu? Ystäviä ja perhettä ei ole auttamassa. Mä olen ihan loppu. Ahdistaa, kun tiedän että joku tuolla jossain voisi minua ehkä rakastaa, mutta minä vain alistun elämään kulissiliitossa. Ja rohkeus ja itsetunto on täysin nollissa, kuinka me pärjätään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehen rakkaus loppui vuosi sitten, kuulin eilen, mutta toki olen tuntenut ongelmat välillä ja etäisyyden, harkinnut eroa jo pitkään. Satoja kilometrejä lähimpiin sukulaisiin. 600 euron äitiysrahalla pitäis muuttaa, hoitaa vauva, maksaa lainat ja elää itsekin. Välistä tuntuu helpottavalta, välistä haluis tehdä kaikkensa että homma toimis (mies tekee nyt päätöstä) ja välistä tuntuis ku ajais vain päin betoniseinää ni loppuis tää tuska.
mulla mies lähti kun vauva oli 7kk (nyt reilun vuoden). olin miettinyt kauan eroa, koska olin niin onneton ja hän teki asian minulle melko helpoksi. yllättävää oli se, miten paljon helpompaa minulla nyt on. ei riitoja joita lapsen pitäisi kuunnella. olen hoitovapaalla ja vaikka rahaa ei paljon tule, niin hyvin pärjätään. lapsi ei ole tekemisissä isänsä kanssa eikä isä maksa mitään. tunnen oloni niin paljon onnellisemmaksi, ettei tarvitse olla ihmisen kanssa, jonka kanssa elämä oli vaikeaa (vaikka silloin välitinkin ja halusin yrittää). tämä on ollut paras asia, minkä olen tehnyt LAPSELLENI! ei voi aina ajatella itsekkäästi ja meillä oli parasta se että ihminen joka ei oikeesti välitä, häipyy. minulta lapsi saa kuitenkin yllin kyllin rakkautta. nyt maailma avoinna, ihanaaa voin löytää jonkun kunnollisen joku päivä! tai jos en löydä, niin eipä tarvitse ainakaan olla onneton miehen takia joka ei ansaitse minua. tsemppiä teille! kyllä sitä pärjää, aivan varmasti!!!
Minäkin ajattelen samaa.
Miehessä sinänsä ei ole mitään vikaa, en vain kestä sitä miten hän haluaa kontrolloida minua.
Meillä on 2 ihanaa lasta ja ollaan oltu naimisissa nyt 13 vuotta.
Hän kuitenkin hoitaa kaikki raha asiat ja kiukuttelee viikon verran kun ostan lapsille kengät.
Raha oli tiukassa aika pitkään. Nyt ei ole ja vielä jatkaa nuukana elämisen ja minä en vain kestä tätä enää.
Lapseni tarvitsivat kengät, ostin ne ja talous ei kaatunut. Mutta vieläkin se mies siitä valittaa ja ei anna lasten käyttää niitä koska ne saattavat mennä pilalle.
Täytyy todeta, että ihmeellinen mies sulla. :( Meillä miehen kanssa tuollaiset asiat päätetään yhdessä. Jos huomaan, että lapsi tarvitsee kengät, niin mainitsen asiasta miehelle. Sitten jonain päivänä ne kengät käydään porukalla ostamassa.