Tuhanteen kertaan kaluttu aihe vai mitä. Tahtoisin kuulla sellaisilta joilla on ollut sama tilanne että miten olette päässeet siitä yli? En ole pettänyt aviomiestäni ja rakastan häntä mutta olen jo yli 3 vuotta ollut epätoivoisen rakastunut toiseen mieheen (kyllä, kahta voi rakastaa). Sekä pidän hänestä että himoitsen häntä. Miten kauan sitä oikein jaksaa turhaan unelmoida? Kai tunteet jossain vaiheessa väkisinkin kuihtuvat? (antakaa nyt edes vähän toivoa...)
rakastunut naimisissa olevaan mieheen
itsekin naimisissa
162329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pidä hauskaa, meillä on vain yksi elämä.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1996,2008
Ja AIDS'ia ei saada vaan HI-virus. Siitä kehkeytyy myöhemmin AIDS. :(
Ja sinäkin, "Laritsa M" voit sen saada! :D
Eikä voi tulla myöskään raskaaksi. Niin että kehkeytyy mitä kehkeytyy.
Mitä varten sinua pieni epätarkkuus noin vituttaa? Onko sulla HI-virus?
Laritsa M
toteutumaton unelma on paras ja maukkain. Toteutu
nut unelma on menetetty sitähän emme halua.
Joten anna unelman elää ja ruoki sitä hieman,
saat parhaan nautinnon .
pienet munat sillä kuiteskin on eikä niitäkään osaa käyttää oikein. Eli vois hieman vituttaa jos pettäisit. Lue rivien välistä: keskity yhteen ja kiellä itseltäsi kiusaukset!
Mielenrauhaani tässä vain kaipailen takaisin. En ole pettänyt enkä aio pettää. Mutta miten kauan tässä pitää kärvistellä näissä rakastumisen tunnelmissa. Ei ole sellaista itsehillintää että noin vain saisin tunteeni lopetettua. Liekö tunteiden kieltäminen edes mitenkään järkevää / terveellistä. Tunteet on eri kuin teot.
Maailma on täynnä ihania ihmisiä, miehiä ja naisia. On pitkälti sinusta itsestäsi kiinni, minkälaisen mahdollisuuden annat tunteillesi. Sun on vaan yksinkertaisesti suljettava toinen mies mielestäsi...
Mun mielestä sun kannattaa keskittyä omaan äijääsi. Tehdä sen kanssa kivoja juttuja, syventää teidän välejä. Aloittakaa jokin yhteinen uusi juttu. Menkää matkalle. Harrastakaa nykyisestä poikkeavaa seksiä. Ihan mitä tahansa, mikä on teidän juttunne.
Uskon, että se on paras konsti parantaa teidän juttua. Sillä mitä enemmän parilla on yhteisiä juttuja, sitä hitsaantuneempia ne ovat toisiinsa. Siis jos muuten kemiat natsaa.
Puhun pikkaisen omastakin kokemuksestani. Naiseni antoi itsensä himon vietäväksi, jäi kiinni ja meidän juttumme on lopullisesti ohi. Minä en yksinkertaisesti tunne sitä ihmistä enää. Naiseni tietää tehneensä elämänsä virheen ja kyselee jatkuvasti perääni. Mutta kaikki on ohi!
Ja ainoa juttu, mistä meillä kiikasti oli, että me ei annettu toisillemme aikaa riittävästi eikä tehty asioita enää yhdessä.
Meillä on kaksi pientä lasta ja yhteistä aikaa hyvin harvoin eikä mies juurikaan osoita arvostavansa mua. Siinä kai ongelman ydin. Jos joku joskus raivaa meille kahdenkeskisen illan niin se olen aina minä. Mies myös "suorittaa" seksiaktin joka kerta samalla tavalla. Minä taas tykkään vaihtelusta ja keksin usein uusia juttuja. Tuntuu vain että välittääkö ukkoni musta lainkaan kun ei halua olla kahden eikä panostaa edes seksiin. Sillä on omat harrastukset jotka vievät kaiken ajan. Mutta kyllä mäkin oon sitä mieltä että kun mies on kuitenkin perushyvä, kiltti ja rakastettava niin kantsii mun edelleen yrittää.
Mieheni on muuten kerran pettänyt minua, ihan suhteemme alussa. Annoin anteeksi enkä ole katunut. Etkö sinä voisi antaa naisellesi anteeksi? Kun kuitenkin myönnät, että naisellesi kävi noin osittain sen vuoksi että ette antaneet toisillenne aikaa.
, mutta ongelmamme ei ollut niinkään itse seksuaalinen pettäminen. Vaimoni rakastui toiseen ja "jätti" minut kakkoseksi mielessään. Teot pystyy antamaan helpommin anteeksi, tunteet ovat vaikeampi juttu. Tunsin ja tunnen itseni hylätyksi ja minun luonteelle se on vaikea paikka.
Kaiken tämän lisäksi vaimoni eli järkyttävää kaksoiselämää koko kevään ja valehteli mulle koko ajan. Tuli mieleen, että koko liittomme on pelkkää kulissia hänen mielestään. Itse tein kaikkeni, että suhde onnistuu. Koin tulleeni tapahtuneen aikana todella nöyryytetyksi.
Jotenkin olen alkanut näkemään vaimoni aivan eri valossa kuin ennen. Rakastin hänessä suunnattomasti sitä, että hän oli minusta ylpeä jne. En kuitenkaan usko enää luottavan mihinkään mitä hän sanoo. Nyt hän on alkanut uudestaan kiinnostumaan minusta, kun vedän häntä kohtaan aika tunteetonta ja välinpitämätöntä linjaa. Ja nyt hän pelkää menettävänsä minut iäksi, olin siis kevään/kesän ajan ikäänkuin varamies hänelle.
Tuntuu vielä, että hän piti tekojaan täysin oikeutettuina eikä todellisuudessa kadu mitään. En usko, että voin elää sellaisen ihmisen kanssa. Vaikka sitä haluaisinkin...
onnistua, koska haluat ja vaimosi on sinusta kiinnostunut uudestaan, töitä ja anteeksipyytämistä ja anteeksiantoa, rukouskin auttaa.
Jos uskottomuus on selvinnyt sinulle vastikään niinkuin ymmärsin niin ei ihme että olet pois tolaltasi ja vihainen. Kuka tahansa olisi. Ei heti voi antaa anteeksi. Älä kuitenkaan polta kaikkia siltoja takanasi. Ehkä jokusen kuukauden kuluttua tuntuu jo erilaiselta? En osaa edes kuvitella miten pahalta sinusta tuntuu, enkä myöskään tiedä onko vaimosi anteeksiannon arvoinen, mutta jos rakastat häntä niin toivon että "armahdat" sekä itseäsi ja häntä ja jonain päivänä pystyt antamaan anteeksi ja jatkamaan suhdetta puhtaalta pöydältä.
Ihan normaalia, päiväunelmat on eri juttu kuin arki. saa nähdä uniakin...ihan vapaasti
Samanlainen tilanne, mutta enpä tiedä olenko rakastunut, tunnen vain mieletöntä himoa tätä toista miestä kohtaan. Ei siinä kyllä rakkauden kanssa ole mitään tekemistä:-)Tunnetta on kyllä kestänyt jo parikin vuotta....ja taitaa se olla molemminpuoleista.
Tjaah, itse olen kyllä nauttinut tilanteesta, välillä ihan sadistisesta kiusauksesta ottaa toisesta kiinni ja raahata pusikkoon...mutta silti olen pitänyt näppini irti tästä toisesta miehestä.
Annan vain ajatusten elää ja nautin niistä fiiliksistä. En kuitenkaan halua riistää lapsiltani perhettä. Sillä se olisi seurausta jos menisin ja pettäisin. En voisi sen jälkeen katsoa itseäni peiliin.
Älä pilaa elämääsi. Nauti tunteista ja mieti mitä menettäisit jos antaisit itsesi elää tunteidesi mukaan. Onko se enemmän kuin mitä saisit? Mietipä sitä....Tsemppiä! Tiedän mitä se on kun toinen pyörii mielessä koko ajan. Keksi jotain tekemistä, sijaistouhua, niin se tunne vähän hälvenee:-)
oli toi edellinen kirjoitus... Tosin "suhde" loppui jo aikoja sitten, mutta yhä vaan hän on ajatuksissani...
Tää ehkä kuuluis paremminki tonne työpaikkasuhteiden puolelle, mutta kirjoituksesi oli kuitenkin sen verran osuva, että pakko vastata. Itse olen myös rakastunut naimisissa olevaan työkaveriini, itse olen myös naimisissa ja molemmilla lapsia. tunnetta on nyt kestänyt puolitoista pitkää vuotta, eikä loppua näy. Myös minulla on kunnollinen ja kiltti perusmies, mutta ongelma juuri sama kuin teidän parisuhteessa. Työkaverini on tietoinen tunteistani ja itse hän keikkuu tunteineen puolelta toiselle, eikä itsekkään tiedä mitä elämältään haluaa. Tunteilleen ei mitään voi, vaikka raskasta on rakastaa kahta miestä...
Sama tilanne täällä,molemmat ollaan naimisissa,mulla hyvä mies enkä koskaan ole pettänyt(aviossa pian 20 v ) Nyt vaan töissä kolahti ! Jatkunut usean kuukauden,ja suutelua ja sellasta pidemmälle ei olla menty-vielä-haluja olisi kyllä...molemmin puolin.Vaan kiinnijäämisen pelko estää varmaan "siirtymästä vakavammalle tasolle" vai onko se omatunto joka siellä kuiskii,sittenkin.On vaan niin ihanaa huumaantua toisen kosketuksesta ja kun toinen reagoi samoin.Kyse on kuitenkin ainoastaan seksistä,no ehkä ihastumisesta,rakkaudesta on turhaa puhua.Miksen vaan voi unohtaa?