Miten teillä toimitaan parisuhteen sisällä kohdalle osuvissa sukulaisjuhlissa? Rippijuhlat sun muut "pakolliset". Minkä koet kumppanisi vastuuksi hänen sukulaistensa luona, ja mitä toisaalta itse teet oman perheesi parissa varmistaaksesi hänen viihtyvyytensä?
Ylireagoinko, jos suutun miehelle hänen sukulaistensa juhlissa siitä, että suurimman osan päivästä katselen häntä keittiön ikkunalasin läpi? Tai vaihtoehtoisesti totean näkyvillä olevan yhden ihmisen, jonka _nimen_ tiedän, samalla kun mies on äijäporukalla kellarissa nauttimassa niitä tunnelmaa vapauttavia?
Ylireagoinko, jos suutun miehelle hänen sukulaistensa juhlissa siitä, että suurimman osan päivästä katselen häntä keittiön ikkunalasin läpi? Tai vaihtoehtoisesti totean näkyvillä olevan yhden ihmisen, jonka _nimen_ tiedän, samalla kun mies on äijäporukalla kellarissa nauttimassa niitä tunnelmaa vapauttavia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sukujuhlissa on tullut oltua useammissakin, mutta en ole koskaan joutunut ajattelemaan asiaa sinun esittämältäsi kantilta...
Olen jutellut ja tehnyt tuttavuutta miehen sukulaisten kanssa omatoimisesti ja hyvin on aina mennyt. Tosin en minä pahaksi pane sitäkään jos nyt jääkin välillä yksin. Silloin voi vaan seurailla ympärillä olijoita. Ruuan tai kahvin aikana taas yleensä katson, että mennään mieheni kanssa samaan aikaan, jolloin istutaan samassa pöydässä.
Sukujuhlat nyt ovat mitä ovat, eikä niiden takia kannata stressata. Juhlia on kerran tai kaksi vuodessa, joten ne päivät kestää vaikka vähän vähemmälläkin huomiolla. Eikö vaan=)
En ole mitenkään erityisen ujo ihminen, ja osaisin kyllä keskustella itsenäisesti uusien ihmisten kanssa. Mutta tuntuu jotenkin tökeröltä tunkea seuraan josta tuntee korkeintaan näöltä muutaman ihmisen. Kun kerran poikaystävää ei näy mailla halmeilla. Eihän minua kädestä tarvitsisi taluttaa, mutta edes esitellä muutamalle ihmiselle ja "priiffata" sisään juttuihin. Vaadinko liikaa?
En koskaan kuvitellut stressaavani juhlia tai vastaavia tilanteita, olen kuitenkin melko avoin ihminen. Mutta tilanteen tekee vielä vaikeammaksi sen, että siinä missä minä olen tottunut small talkiin, poikaystävän sukulaisten luona pitäisi taitaa härski vitsailu. Ei siis ole ihan ominta minua, joten omatoiminen seuraan "tunkeminen" on vähän tahmeaa.. Huoh.
Kyllä mä suurin piirtein tiedän mitä tarkoitat... Ehkä helopointa on sitten vaan ottaa ohjat omiin käsiin. Miehet kun ei tällaisia asioita ajattele, niin eivät osaa myös toimia meidän haluamallamme tavalla. (Saatikka kun katsovat suu auki, että mistä ihmeestä me oikein hermostuimme=) Eli seuraavan kerran sanot poikaystävälle, että esittelee sinut yhdelle ihmiselle, vaikka jollekin serkulle tms. Kyselet vähän etukäteen tietoja millainen ihminen on kyseessä. Sitten on helpompi jutellakin. Ja sitten toivot, että tämä henkilö esittelisi sinut taas jollekin toiselle.
Ja jos kuitenkin löydät itsesi sieltä ikkunan toiselta puolelta tuijottamasta juhlijoita, niin keksi keksi itsellesi ihan omaa kivaa. Top 3:n kärjessä on keksiä jokaisen "luuranko kaapista", löytää sivumennen kuullut parhaimmat juorut tai jos mikään muu ei auta niin kuvitella juhlakansa pelkissä kengissä. Lapsellista ja ehkä ilkeää, mutta taatusti menee juhlat nopeammin=)
Ja kyllä ne sukulaiset alkavat vähitellen tulla tutuiksi. Kymmenen vuoden päästä et muista tällaista ongelmaa ollenkaan.
En nyt oikein ymmärrä, mitä ajat takaa. Onko sinut pistetty pakkotöihin miehesi sukulaisten juhlissa vai kiukkuatko siitä, ettet ole tutustunut miehesi sukulaisiin?
Orjaksi sinun ei tarvitse ryhtyä, se on selvä. Eli jos sinua passitetaan keittiöön ja miehesi lähtee ryyppäämään, voit huomauttaa asiasta. Jos siitä joku ottaa nokkiinsa, niin sitten ottaa.
Muihin ihmisiin tutustuminen taas on asia, joka on sinusta itsestäsikin kiinni. Jos ette ole nähneet miehesi sukulaisia aikaisemmin, on hän erittäin epäkohtelias jos jättää sinut selviytymään yksin. Jos taas juhlia on ollut jo muutama, pitäisi sinulla itselläsikin olla vastuuta itsestäsi. Jos jo etukäteen tiedät, ettet viihdy juhlissa, älä mene. Voihan mies mennä yksinään.
Mies luultavasti tapaa juhlissa ihmisiä, joita näkee harvoin. Serkkujen, tätien ja setien kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia ja muistella menneitä. Koska sinä et ole ollut menneessä mukana, ei ole ihme että tunnet olosi ulkopuoliseksi. Jos taas kyseisen suvun juhlissa on perinteenä se, että miesporukka menee keskenään turinoimaan, olisi yksi nainen porukassa aikamoinen tunnelmantappaja. Ei kai niitä sukujuhlia niin monesti ole, ettetkö voisi miehellesi sallia noita turinatuokioita.
Muistutan kuitenkin siitä, ettei sinun orjaksi tarvitse ryhtyä, jos et halua.
Eli tosiaan ap:lle, olipa kumma kysymys. Sukujuhlissa ollaan niinkuin muuallakin ollaan, ihan normaalisti. Puhutaan ihmisten kanssa jne.. hassut on kuviot joillakin :)
Ei, pakkotöihin minua ei ole laitettu. Omatoimisesti jäin keittiöön auttamaan tarjoiluissa. Toisaalta kukaan ei kertaakaan edes kysynyt lähtemään välillä tutustumaan ihmisiin. Oma moka ilmeisesti kun sinne jäin.
Näissä juhlissa oli paikalla hyvin vähän ihmisiä joita tunsin entuudestaan. Joitakin tottakai, mutta kun nekin vähät juttelivat ihmisten kanssa, joista minulla ei ollut mitään havaintoa, tuntui tökeröltä itsestään työntyä sekaan. Olinko vain turhan arka?
Ja tosi on, että miestä on moni käsi repimässä sukulaistapaamisissa. Se on ymmärrettävää, enkä vaadi että mies istuisi minun kyljessäni kiinni hela tiden. En todellakaan. Vaan että edes muutamalle ihmiselle esittelisi, pyytäisi mukaan porukkaan, tai muuten vaan auttaisi alkuun. Tämä onkin ongelmakohta, onko liikaa vaadittu?
Kellarituokiohin mies totesi, että "no olisit tullu perässä". Äijäporukkaan kyselemään poikaystävää? Ei ole kuulunut tyyliin. Pitäköön turinatuokionsa, mutta onko oikein "raahata" minut paikalle ja jättää pyörimään vieraiden ihmisten sekaan? Arrg.
Kiitos joka tapauksessa vastauksesta, katsotaan mihin tämä päätyy:).
Viestisi mukaan tunnet jo muutaman miehesi sukulaisen. Kirjoitithan itsekin, että joku tuntemasi on jutellut jonkin tuntemattoman kanssa. No, siitähän se lähtee. Haluat, että sinut esiteltäisiin muutamalla mutta sinähän jo tunnet muutaman.
Eli lyhyesti sanottuna sinä oletat liikaa mieheltäsi ja hän taas ei huomioi sinua tarpeeksi.
Et voi olettaa, että miehesi kohtelee sinua kuin prinsessaa ja on koko ajan pitämässä sinua kädestä ja varmistamassa että sinulla on hauskaa. Voit varmasti itse yrittää tutustua näihin hänen sukulaisiinsa, tai tunge vaikka mukaan sinne kellariin nauttimaan niitä vapauttavia.
Toisaalta miehelläsikin pitäisi kyllä olla hiukan enemmän käytöstapoja, etenkin jos olette (kuten kuvittelisin) suht uusi pari etkä juuri tunne hänen sukulaisiaan. Mielestäni ei ole liikaa edellytetty, että oman suvun juhlissa ainakin ajoittain varmistaa, että myös toinen viihtyy, eikä vain häviä paikalta jättäen toista vieraiden ihmisten keskelle itsumaan. Tähänkin tosin vaikuttaa suuresti se, millainen suku miehellä on. Jos he ovat iloisia, avoimia jne. on heidän seurassaan todennäköisesti hauskaa ihan omillaankin, mutta jos he ovat jotain hiljaisempia jurottajia, niin silloin etenkin on melko törkeää jättää kumppani yksin näiden seuraan.
Kerro ihmeessä kumppanillesi miten tylsää sinusta on jäädä yksin näiden sukulaisten joukkoon, ja jos miehesi jatkossakin vain viettää aikansa kellarissa, niin jää ihmeessä suosiolla kotiin ja pois juhlista. Ihan turha lähteä jonnekin juhliin istumaan ja itseään kiusaamaan ihan vain sen tähden, että näin oletetaan tekevän. Keksi vaikka joku tekosyy, jos et kehtaa suoraan kieltäytyä.
Kyllä sinunkin pitää osata ottaa kontaktia kumppanin sukulaisiin.
Älä syytä kumppania siitä että itse olet sosiaalisesti kykenemätön.
Otan kyllä kontaktia sukulaisiin. En suinkaan ollut tuppisuuna koko ruljanssin läpi. Mutta mihin rajaan asti on minun hommani tunkea seuraan?
Enkä ole sosiaalisesti kykenemätön. Tämäkö oli päätelmäsi sen perusteella, että koen poikaystäväni käyttäytyneen epäkohteliaasti kun esittelysaldoksi kertyi 0?
Paikalla oli myös toisen sukusuunnan ihmisiä, joita poikaystäväni ei tuntenut kuin korkeintaan näöltä. Kysyin, tuliko kertaakaan mieleen mennä näiden ihmisten pöytään, tutustumaan uusiin ihmisiin. Ihan niinkuin minun olisi pitänyt toimia. Ei tullut. Mikähän siinä on?
"Kysyin, tuliko kertaakaan mieleen mennä näiden ihmisten pöytään, tutustumaan uusiin ihmisiin. Ihan niinkuin minun olisi pitänyt toimia. Ei tullut. Mikähän siinä on?"
Siinä on se, että mies jo tunsi riittävästi ihmisiä, joten hänen ei tarvinnut tutustua uusiin. Jos sinusta tuntuu, että sinun pitää tutustua uusiin ihmisiin, sinun on tehtävä se itse.
Sinähän sen sanoit. Mies tunsi jo riittävästi ihmisiä. Hänelle juhlissa oleminen oli luontevaa ja vaivatonta, sillä suurin osa porukasta oli tuttuja, hieman pienempi osa todella läheisiä sellaisia. Mutta eikö uusiin ihmisiin tutustuminen pitäisi tämän keskustelun pohjalta olla kertakaikkisen helppo tapahtuma, jokaiselle luontevaa toimintaa? MIKSI EI sitten puoliskoni (tai yleensäkään suurin osa tämän maan populasta) tunkenut itseään niiden vielä hänelle vieraiden ihmisten sekaan? Sukulaisia hänellekin avioliiton kautta, joten eikö se olisi kohteliasta, ja ilmeisesti monen teidän mielestä odotettavaa toimintaa?
Koska se on aina(?) vaikeaa, ja miehelle oli helpompi reitti käytössä. Minulle sitä reittiä ei ollut tarjolla, vaan olin vieraiden ihmisten seassa vain ja ainoastaan poikaystäväni takia. Ihmisten, joiden huumorintaju ja elämäntyyli ovat aivan toisenlaisia kuin minun. Tutustun kyllä näihin ihmisiin mielelläni, mutta edelleen uskon voivani tiettyyn rajaan asti vaatia poikaystävältäni apua tehtävässäni. I'm sorry.
Kerro ihmeessä, mikä on sinun aloitusrepliikkisi vieraiden ihmisten pöytään siirtyessäsi? Ehkä vinkin avulla löydän samalle sosiaalisuuden tasolle kuin sinä. Olisimme varmaan ainoat Suomessa.
No täytyy tässä kyllä ihmetellä suuresti edellisten kommentoijien juttuja, siis ihan paukapäitä koko sakki.. Huoh, eiköhän ole aika selvää ettei tämä aloittaja tosiaan ole mikään prinsessa vaan kyselee lähinnä missä miehen alkeelliset käytöstavat luuraavat? Kyllä se nyt on todellakin kohteliaista ja odotettuakin, että kun on tuore pari ja mennään jommankumman sukujuhliin niin kyllä siellä esitellään se vieraampi puoliso ihmisille, ettei tartte vieraiden joukossa luuhata. Ihan käsittämätöntä syyllistää ap:tä siitä, että odottaa miehensä esittelevän parille sukulaiselle itsensä jotta pääsee jutuissa alkuun. Kyllä kaikki meistä tietää miten vaikeaa on mennä vieraana ihmisenä sukujuhliin, joissa tuntee parhaimmillaan/pahimmillaan juuri sen oman puolison. Asiaa ei varmastikaan auta, jos sukulaiset ovat itse sen verran moukkia, etteivät tule esittäytymään ja helpota uuden tulokkaan oloa. En hirveän montaa suomalaista tunne, joka lähtisi suin päin juhlissa tutustumaan ventovieraisiin ihmisiin vaikkei ketään tuntisi, kyllä siinä odotusarvona on että joku esittelee ja tekee homman helpommaksi. Että näin, ap:lle sanon ettet tosiaan kilahtanut turhasta jos äijä jättää sinut keittiöön tiskailemaan ja menee itse kellariin soppaa vetämään. Tee sinä seuraavan kerran oman puoles sukujuhlissa noin, jätä äijä seisoskelemaan ison sukulaisjoukon keskelle esittelemättä häntä kenelleen ja lähde serkkutyttöjen kanssa kihertelemään kellariin meikeistä tms. Eiköhän ukko opi läksynsä aika pikaiseen ;)
Mielipiteesi oikeusarvosta en tiedä, mutta ainakin se on sama kuin minun, ja oli mukava lukea kannustavaakin kommenttia välillä. Kiitos siitä:).
Jotta en antaisi aivan väärää kuvaa tilanteesta, selvitän, että olemme seurustelleet jo jonkin aikaa, ja olen kyllä miehen sukulaisiinkin tutustunut. MUTTA, näissä nimenomaisissa juhlissa ei näitä tuttuja ollut. Tai jos oli, suurin osa oli kellarissa ryyppäämässä. Ehkä minun sitten olisi pitänyt tunkea itsekseni sinne sekaan, en vain silti haluaisi, että ainut tapa nähdä poikaystävää on juosta sinne kaljoittelevan äijäporukan sekaan kyselemään. Tekisivätkö muut näin?
Toisaalta, enpä muista monenkaan (jos yhdenkään) sukulaisen aloittaneen keskustelua minun kanssani, eikä kukaan kysynyt välillä kahvinkeitosta seurustelemaan vieraiden kanssa. Ehkä kaikkia hämäsi se, että minunhan pitäisi jo tuntea sukua. Nämä olivat vain se vieraampi osa. Varmasti vikaa minussakin, kai sitten vain pitäisi olla räväkämpi, mutta mielestäni poikaystäväni kohteliaisuussäännöt ovat silti hieman hukassa.
Ja kyllä, koston ajatus kävi mielessä:). Ei kai sitä tosissaan voi suunnitella, mutta jos tilaisuus on tarpeeksi ilmeinen...who knows, kumpi olkapää voittaa..:P
Jos juhlat ovat ensimmäiset eikä siellä ole ketään tuttua, on selvää että miehen pitää auttaa tutustumisessa. Nyt ap kuitenkin selvästi kertoi, että tunsi jo muutaman ihmisen, muttei mennyt juttelemaan koska nämä juttelivat tuntemattomien kanssa. Paska homma, mutta sitä sattuu ja tulee sattumaan tulevaisuudessakin. Minä olen käynyt vaimoni suvun juhlissa vajaa kymmenen kertaa. Tunnen siis hänen sukuaan jo aika hyvin. Siitä huolimatta viimeksi juhlissa oli minulle tuntemattomia ihmisiä, serkkuja jotka eivät olleet olleet aikaisemmissa juhlissa.
Ap on itse kertonut, että tuntee jo jonkun sukulaisista. Siitä se lähtee. Ei voida olettaa, että mies pitää kädestä kiinni juhlasta toiseen. Takanahan on jo parit juhlat, joissa ap on oppinut tuntemaan ihmisiä. Silloin viihtyminen alkaa olla jo itsestäkin kiinni.
Eikö kukaan näistä miehesi sukulaisista tullut esittelemään itseään sinulle? Jos ei niin on varsin kummallista. Itse muistan ensimmäisen sukujuhlan minne vein naiseni, eikä minun tarvinnut esitellä häntä kellekään kun muut tulivat puhumaan ja juttelemaan ihan omasta tahdostaan. Jokainen tietysti tyylillään. Oletko pohjanmaalta? ;)
Enpä malttanut lukea edellistä viestiäsi.