Ensirakkaus

voithan tietty tehdä poikkeuksen, mutta kyllä sen kestäminen aika eptodnäk on...

osiaan siskoni oli 12 kun alkoi nykyisen miehensä kanssa seurustelemaan,nykyään ovat yli nelikymppisiä ja edelleen onnellisia,kyllä se ensi rakkaus kestää kun ei luovuteta ensimmäisiin vastoinkäymisiin,siitähän se yleensä on kiinni kun teininä aletaan kulkemaan niin nuoren on helpompi luovuttaa kun tarpoa läpi.

tarvitaan vain rakkautta ja uskoa huomiseen ja tietysti keskustelu taitoa niin rakkaus kun rakkaus kestää,nähkää vaan vaivaa suhteen eteen niin yhdessä olette vielä 50 vuoden kuluttuakin..

Vanhempani aloittivat seurustelun kun äitini oli 14 ja isäni 16 vuotta. Ja olen aina ihaillut heidän suhdettaan, myrskyjä on kyllä välissä ollut, mutta viime vuosinakin kävelivät käsikädessä yms. Ja suhde kesti koko äitini eliniän, äidiltäni löytyi syöpä ja 4 kk eli sen jälkeen. 40 vuotta ehtivät olla yhdessä ja voi sitä isäni surua kun joutui elämänkumppanistaa luopumaan 54 vuotiaana. Tapahtumasta on kohta puolitoista vuotta ja itse kaipaan äitiäni monesti näin puolivuotiaan pojan äitinä, en siis ehtinyt kerto tulevasta perheenlisäyksestä.

Itse olin 14, mies 18 kun alettiin seurustella, ei sen kummemmin olla koskaan mietitty että kestääkö suhde vaan eletty päivä kerrallaan. Itse olen nyt 28 ja mies 32, lapsia kaksi ja onnellisia aina vaan!

johtunee siitä, että kuvitellaan, ettei suhde voi kestää mikäli ei ole "kokemusta" suhteista!

Itse tiedän useammankin ensirakkauden joka on kestänyt.. jo vuosikymmeniä!

Ja useilla ihmisillä kun on "monia suhteia" takana...eikä sekään nyt välttis ole mikään hyvä asia. Ehkä se ei kestä jos ollaan liian "täydellisyyden hakuisia"

ennen vanhaan se ensimmäinen rakkaus oli myös se viimeinen.. mummini ja pappani olivat jo kansakoulussa samalla luokalla.. naimisiin menivät ja juuri viettivät 50vuotishääpäivää. :) mutta suvussa on monia muitakin ensirakkauden kanssa naimisiin menneitä. mm. omat vanhempani. ja tätini. kyllä niitä ikuisuusliittoja vaan syntyy... nykyäänkin! itse olen tuntenut mieheni 14-vuotiaasta asti, täytettyäni 16 mentiin kihloihin, 18vuotiaina mentiin naimisiin, nyt olen 20 ja mies 21. ekan lapsen laskettu aika jouluaattona :)

miksei ensi rakkaus voisi kestää?
On eri asia rakastua ensi kertaa 16-vuotiaana kuin 25-vuotiaana..en tiedä sinun ikääsi mutta..jos on saanut kuitenkin elää ja olla ja rellestää ennen kuin ensi rakkaus todella iskee, niin miksei se kestäisi?Luulen että nämä ei kestäneet ensirakkaudet on syttyneet juuri teininä ja kestäneet parisen vuotta..kunnes toinen tai molemmat on todennut että haluavat vielä kokea kaikkea jne...näin kävi eräällä ystäväpariskunnalla...nainen oli 16 ja mies 18 kun he tapasivat ja alkoivat seurustella, nainen oli jo ollut muutaman miekkosen kanssa, bilettänyt(mitä nyt siihen 16 ikävuoteen asti kerkeää)ja mies taas..noh, kaverini oli hänen ensimmäisensä..sitä kesti juuri se pari vuotta kunnes mies halusi lähteä kokeilemaan uutta..onneksi he palasivat yhteen reilun puolen vuoden päästä..mutta siis..miksei se voisi kestää?Ai niin, vvanhempani ovat olleet yhdessä 16-vuotiaista..

Eli harva varmaan pysyy uskollisena jos on ollut vain yhden kanssa.. Itse en ainakaan pystyisi jatkamaan suhdetta jos toinen olisi pettänyt ja meille molemmille ainakin on ollut selvää, että haluaa kokea muutakin kuin yhtä. Onneksi ennen littoamme, sillä nyt tietää mitä omassa on ja sitä osaa arvostaa niin, ettei muita tarvitse edes vilkuilla.

voi se kestää, mutta vaatii enemmän tietoista työtä kuin aikuisempana alkanut suhde sillä ensirakkaushan on useimmiten ns teinirakkautta. Kun ikää tulee lisää niin ihmiset muuttuu ja siinä vaiheessa halu ja tahto olla yhdessä ovat isommassa roolissa kuin rakkaus. Mikään suhde ei oikestaan toimi loputtomiin jos siinä ei jousteta ja sopeuduta..

Meillä siis menossa kolmas vuosikymmen vaikka ihan alussa. Välillä voisi lähteä litomaan ja ukon voisi heittää pihalle, mutta parempaakaan ei ole tarjolla eikä sitä oikein kaipaakkaan.

Tuttavissa juuri on menossa erobuumi joista suuri osa on noita ensirakkauksia. Osalla ilmiselvästi on tilanne jossa ei nykyinen elämä tyydytä ja eron koetaan parantavan elämän laatua joiltakin osin. Saas nähdä kuinka käy.. Lopullisia päätöksiä ei kannattaisi tehdä suin päin vaan vielä tovi harkita ja miettiä vaihtoehtoja vaikka toisaalta miksi kituuttaa jos ei suju?

silloin vanhoina hyvinä aikoina ehkä mut tuskin monen ensi rakkaus enää kestää. Itse olen nyt 25-vuotias ja menin naimisiin itseäni vuotta vanhemman miehen kanssa kolem vuotta sitten. Olin varma että lopun elämäämme ollaan yhdessä ja mies siis oli ensimmäinen kunnon poikaystäväni. No kaksi vuotta sitten meille syntyi lapsi ja sen jälkeen parisuhde romuttui. Nyt on toinen lapsi tulossa (on jo ihme että olen edes rakaana kun seksiäkään ei olla montaa kertaa harrastettu esikoisen syntymän jälkeen) ja tulostin jo avioeropaperit netistä.
Tiedän että tuntuu inhottavalta jos lähipiiri ei usko suhteen kestävän kun itse ajattelee että ei meille käy niin niinkuin toisille ja kyllä meidän suhde kestää kaiken mutta sanoisin että lähipiirisi puheissa on perää.

No sitä en tiedä kuinka monen on kestänyt, mutta mun ei ainakaan.
Olin 15 kun alettiin ja yhessä oltiin 7 vuotta, loppuajasta oltiin ihan kavereita vaan, toisaalta harmittaa ja ero oli tosi vaikea. Mutta minkäs teet kun ex rakastu toiseen naiseen..

Itse seurustelen ja asun yhdessä ensirakkauteni kanssa. Itse olen 22 ja mies on 29 vuotta. Eroavaisuus tässä on se että olmme olleet yhdessä neljä vuotta, eli rakastuin ensimmäistä kertää vasta 18 vuotiaana.. eli pahin teini aika oli jo ohi. Miesystäväni seurusteli vakavasti (kihloissa, yhteinen oma asunto), silloin kun tapasin hänet, eli olin se toinen nainen reilun vuoden ajan. Siinä vaiheessa monet, ystäväni, perheeni eivät uskoneet suhteeseemme, ja kertoivat sen minullekin. Päätin kuitenkin olla välittämättä muitten mielipiteistä ja sainkin miehen lopulta kokonaan itselleni. Nyt olemme onnellisesti yhdessä ja koitamme tehdä lasta. Kuitenkin minua pelottaa juuri se että väitetään, ettei ensirakkaus kestä.. vaikka nyt ainakin rakastan Häntä koko sydämmestäni.
Joskus minua on huvittanut, kun miesystäväni on arvostellut parhaan ystäväni, teinirakkaudesta alkanutta suhdetta.. juuri sanoin ettei ensirakkaus kestä, Hän ei ole tainnut ymmärtää, että hän on itse todellinen ensirakkaiteni..