Viittaan tässä tuohon edelliseen keskusteluun koventuneista vaatimuksista työn saamisessa.
Myönnän, että minun on helppo kommentoida, koska olen kai sopivan ikäinen ja korkeakoulutasoinen tutkintokin löytyy.
Kuitenkin lukiessani palstaa, en voi olla törmäämättä ajatukseen, että ehkä vika onkin jossakin muussa kuin ikä- koulutus, kielitaitokuopassa tms... Moni kirjoittajista on omasta mielestään liian vanha, liian nuori, liian osaava ja koulutettu tai osaamaton ja kouluttamaton jne. Toinen ilmiö: … ja sitten vielä pitäisi kieliäkin opetella, tai käydä moneen kertaan haastatteluissa, ja perään "mä en ainakaan ala"-vuodatus.
Työnsaanti on helpompaa, jos
- on realistinen käsitys siitä mitä osaa ja mitä pitää opetella, jotta työtehtävistä suoriutuu
- on valmis venymään ja oppimaan asioita joita ei edellisessä työpaikassa vaadittu tai koulussa opetettu.
- osaa kommunikoida em. asiat haastattelussa.
Nykyinen työnantajani rekrytoi niin kokeneita uraohjuksia kuin suoraan koulunpenkiltä tuleviakin. Olen ollut jonkun verran mukana päätöksenteossa koskien sitä kuka hakijoista valitaan, eikä koskaan esteenä ole ollut korkea ikä tai vastaavasti kokemattomuus, asenne tai erilaiset käsitykset työn vaatimuksista, omasta osaamisesta ja/tai alkupalkasta sitäkin useammin.
Menestyvien firmojen pitää pystyä katsomaan rekrytointipäätöksissä useamman vuoden päähän. Olen jutellut myös muiden yritysten rekrytointi-ihmisten kanssa (mm. töitä hakiessani). Viesti on ollut aina sama; rekrytoinnin ei odoteta tuottavan talolle heti ensimmäisenä päivänä vaan jopa vuoden päästä tietysti alasta/työtehtävistä riippuen. Vuosi on aika pitkä aika opetella käyttämään uusia ohjelmia, ja hankkia kielitaitoa. Ainoan selvän hakijaprofiilin miinuksen näenkin henkilökohtaisesti sitä ensimmäistä työpaikkaa hakevan CV:ssä. Jotta olisin valmis satsaamaan uuteen työntekijään pitkäjänteisesti, odottaisin häneltä myös sitoutuvaa asennetta tähän yhteiseen kehittymiseen. Ei kannata satsata työntekijään, joka ehkä haluaakin vaihtaa työpaikkaa paremman aseman tai palkan perässä heti tilaisuuden tullen. Ja se oli ainakin tilanne itseni kohdalla, kun hain ensimmäisiä oman alani töitä. Kannattaa valmistautua keskustelemaan tästäkin asiasta kun menee haastatteluun.
Pitkäsanaisen viestini pointti ei ole ” nöyryyttä työnhakuun” vaan se, että työnhakija on harvoin työmarkkinoilla ”valmis tuote”, eikä sen yleensä odotetakaan olevan. Yleensä kai otetaan se, jonka uskotaan nopeimmin omaksuvan uuden roolinsa tai se josta uskotaan pidemmän ajan kuluessa tulevan paras ko hommaa hoitamaan.
Myönnän, että minun on helppo kommentoida, koska olen kai sopivan ikäinen ja korkeakoulutasoinen tutkintokin löytyy.
Kuitenkin lukiessani palstaa, en voi olla törmäämättä ajatukseen, että ehkä vika onkin jossakin muussa kuin ikä- koulutus, kielitaitokuopassa tms... Moni kirjoittajista on omasta mielestään liian vanha, liian nuori, liian osaava ja koulutettu tai osaamaton ja kouluttamaton jne. Toinen ilmiö: … ja sitten vielä pitäisi kieliäkin opetella, tai käydä moneen kertaan haastatteluissa, ja perään "mä en ainakaan ala"-vuodatus.
Työnsaanti on helpompaa, jos
- on realistinen käsitys siitä mitä osaa ja mitä pitää opetella, jotta työtehtävistä suoriutuu
- on valmis venymään ja oppimaan asioita joita ei edellisessä työpaikassa vaadittu tai koulussa opetettu.
- osaa kommunikoida em. asiat haastattelussa.
Nykyinen työnantajani rekrytoi niin kokeneita uraohjuksia kuin suoraan koulunpenkiltä tuleviakin. Olen ollut jonkun verran mukana päätöksenteossa koskien sitä kuka hakijoista valitaan, eikä koskaan esteenä ole ollut korkea ikä tai vastaavasti kokemattomuus, asenne tai erilaiset käsitykset työn vaatimuksista, omasta osaamisesta ja/tai alkupalkasta sitäkin useammin.
Menestyvien firmojen pitää pystyä katsomaan rekrytointipäätöksissä useamman vuoden päähän. Olen jutellut myös muiden yritysten rekrytointi-ihmisten kanssa (mm. töitä hakiessani). Viesti on ollut aina sama; rekrytoinnin ei odoteta tuottavan talolle heti ensimmäisenä päivänä vaan jopa vuoden päästä tietysti alasta/työtehtävistä riippuen. Vuosi on aika pitkä aika opetella käyttämään uusia ohjelmia, ja hankkia kielitaitoa. Ainoan selvän hakijaprofiilin miinuksen näenkin henkilökohtaisesti sitä ensimmäistä työpaikkaa hakevan CV:ssä. Jotta olisin valmis satsaamaan uuteen työntekijään pitkäjänteisesti, odottaisin häneltä myös sitoutuvaa asennetta tähän yhteiseen kehittymiseen. Ei kannata satsata työntekijään, joka ehkä haluaakin vaihtaa työpaikkaa paremman aseman tai palkan perässä heti tilaisuuden tullen. Ja se oli ainakin tilanne itseni kohdalla, kun hain ensimmäisiä oman alani töitä. Kannattaa valmistautua keskustelemaan tästäkin asiasta kun menee haastatteluun.
Pitkäsanaisen viestini pointti ei ole ” nöyryyttä työnhakuun” vaan se, että työnhakija on harvoin työmarkkinoilla ”valmis tuote”, eikä sen yleensä odotetakaan olevan. Yleensä kai otetaan se, jonka uskotaan nopeimmin omaksuvan uuden roolinsa tai se josta uskotaan pidemmän ajan kuluessa tulevan paras ko hommaa hoitamaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on vain ollut paska tuuri. Itsepä kirjoitit syyt, minulla ja sadoilla muilla on pelkkiä pätkiä - kun tukikelpoisuus/harjoitteluaika loppuu, otetaan toinen.
Mutta olen erimieltä, esim. olin valtiolla,jossa oli 20 vuotta samassa työssä olleita. Osaaminen, varsinkin tietotekninen, oli valovuoden jäljessä omastani, jopa päälliköitä neuvoin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000020&posting=22000000018458156
Tähänpä juuri viittasinkin, kuten varmaan viestistäni luit =)
"Jotta olisin valmis satsaamaan uuteen työntekijään pitkäjänteisesti, odottaisin häneltä myös sitoutuvaa asennetta tähän yhteiseen kehittymiseen. Ei kannata satsata työntekijään, joka ehkä haluaakin vaihtaa työpaikkaa paremman aseman tai palkan perässä heti tilaisuuden tullen."
Sinun kannaltasi valitettavasti maailma on muuttunut, työvoimapula pukkaa kovaa vauhtia päälle ja jatkuvat yt-neuvottelut riivaa työmarkkinoita.
Miten ihmeessä kukaan tervejärkinen työntekijä voi sitoutua enää yhtään mihinkään, kun yritykset eivät sitoudu tekijöihin vaan järjestävät yt-neuvotteluja.
Jos yritys haluaa tuloksen notkahduksen takia heittää väkeä pihalle, niin samanlainen tuloksen notkahdukseen verrattava ilmiö työntekijällä on kun se huomaa että muualta saa parempaa liksaa. Ja ei kun menoks uuteen paikkaan.
Nyt kun työvoimapula pukkaa päälle, ei enää saa sitoutunuttakaan väkeä, kun ei meinaa saada muutakaan väkeä.
"Sinun kannaltasi valitettavasti maailma on muuttunut, työvoimapula pukkaa kovaa vauhtia päälle ja jatkuvat yt-neuvottelut riivaa työmarkkinoita."
Töissähän se minäkin olen. Ymmärrän kyllä, miltä yt tuntuu, edellisessä työpaikassa tuli koettua ne parikin kertaa. Ei tarkoita kuitenkaan sitä, että perusasiat olisivat mihinkään muuttuneeet. Väitän, että sellaiseen työvoimaan ollaan lähes firmassa kuin firmassa valmiita satsaamaan, joka nähdään yrityksen kannalta arvokkaaksi pidemmällä aikajänteellä.
"Miten ihmeessä kukaan tervejärkinen työntekijä voi sitoutua enää yhtään mihinkään, kun yritykset eivät sitoudu tekijöihin vaan järjestävät yt-neuvotteluja."
- Sitä sopii miettiä. Yksi osastonjohtaja kertoi kerran näkemyksenään, että yt:t on heillä säännöllinen tapa siivota edellisten vuosien virherekrytointeja ja muita "mä en ainakaan rupee"-änkyröitä. Uskoisin näin olevan useammissakin firmoissa. Jos ei ole valmis kehittämään itseään ja yritystään jatkuvasti ja muuttumaan maailman mukana päätyy helposti yteiden ykkössijoille. Niinkuin kirjoitit, maailma on muuttunut. Ja muuttuu kiihtyvällä vauhdilla.
"Jos yritys haluaa tuloksen notkahduksen takia heittää väkeä pihalle, niin samanlainen tuloksen notkahdukseen verrattava ilmiö työntekijällä on kun se huomaa että muualta saa parempaa liksaa. Ja ei kun menoks uuteen paikkaan. "
- Valitettavan usein näin on.
"Nyt kun työvoimapula pukkaa päälle, ei enää saa sitoutunuttakaan väkeä, kun ei meinaa saada muutakaan väkeä."
- Vaikea uskoa tuohon vaikka joillain erityisaloilla noin voi ollakin. Suomi on täynnä
hyvinkoulutettuja uranälkäisiä ihmisiä jotka haluavat parempaa työnsä vastineeksi.
Paljon puhut asiaa ja voisin lisätä tuohon vielä paljon omasta, joidenkin mielestä uskomattomasta, urakehityksestä, mutta kukapa sitä täällä uskoisi.
Taitaa suurin osa näistä keskustelijoista olla itsesäälissä kieriskelijöitä, joista ei ihan heti työntekijää saa edes varastohommiin.. siivojista puhumattakaan (yllättävän vaativa homma sekin).