Mukava mutta...

Akoilla on tapana yrittää 'säästää' miehen tunteita kertomalla tuollaista tuubaa. Lopputuloshan on vaan kahta armottomampi vitutus. Viesti on kuitenkin selvä: Et ole tarpeeksi kiinnostava, siirtyvät seuraavaan.

'No, omapahan on häpeänsä, kun eivät hyvän päälle ymmärrä :)'

Asenteesta 10+. Vielä kun lisäät 'paskan hailee' siihen eteen, niin jo rupee nettideittaaminen menemään kuin pro:lla konsanaan.

Olet törmännyt tasan samaan kuin monet muutkin, ~95% täällä olevista miehistä. 5% pelimiehet saavat 80% naisista, lopulle 20%:lle ei kelpaa yhtään mikään. Suosittelen unohtamaan koko skeidan.

Kyllä sinussa jokin on että viitsivät edes laittaa tuollaista perushuttua hylyn pehmentämiseksi. Todennäköisesti löydät seuraa netistä jos jaksat vain yrittää. Yleensähän naiset eivät viitsi mitään noinkin ystävällistä laittaa.
Miksi viitsiä välittää kohteliaisuuksista kun tietää että uutta miestä tunkee kuitenkin kokoajan apajille.

Kuulostaa tutulta, itselleni on käynyt pari kertaa noin, sillä erotuksella että viestit ovat vain loppuneet kuin seinään, ilman selityksiä. Tämä on mielestäni kaikkein vittumaisin tapa lopettaa kirjoittelu kun ei tiedä loukkasinko minä toista jotenkin vai mikä oli syynä, epäilisin kuitenkin että sieltä löytyi joku kiinnostavampi.

Olen itse naispuolinen "ex-sinkkusivulainen", joka otin juuri hiljattain oman profiilini tauolle ainakin toistaiseksi...tai kukapa tietää, vaikkapa koko loppuiäksi.

Sain todella runsaasti yhteydenottoja erilaisilta sinkkumiehiltä, niin kiinnostavilta kuin vähemmänkin kiinnostavilta. Koska olin etsimässä tietynlaista, itselleni natsaavaa ihmistä, vastailin tietysti vain niihin viesteihin, jotka herättivät minussa kiinnostusta.

Noita kiinnostavia viestejä vain sattui tulemaan jatkuvasti lisää, ja yllätyinkin siitä, kuinka mahtavia tyyppejä netissä voi tavatakaan. Jostakin päästä oli yksinkertaisesti vain pakko ruveta karsimaan, vaikka ei olisi halunnutkaan. Aika ja rahkeet eivät riitä tutustumaan kaikkiin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Laitoin viestit tilanteestani myös niille, joiden kanssa olin jo hieman ehtinyt keskustelemaan. Toivotin heille hyvää jatkoa etsintäänsä. Uusien sinkkumiesten viesteihin en enää vastaillut, vaan keskityin syvempään tutustumiseen muutaman "tärkeimmän ehdokkaan" kanssa. Tiesin, että on toki olemassa mahdollisuus, ettei kukaan heistä välttämättä olisi se oikea ihminen minulle, mutta halusin katsoa ja kokeilla, josko nettituttavuus johtaisi jopa tapaamiseen kasvotusten. Henkilökohtainen tapaaminenhan on kuitenkin aina eri asia kuin yksikään nettikeskustelu.

Kävin kolmella sinkkutreffeillä, ja jokainen kohtaaminen oli todella positiivinen yllätys. Kaksi heistä jää ehdottomasti ystäviksi elämääni. Yksi heistä sai sydämeni sykkimään, ja hänen kanssaan katsomme tilannetta hetki ja päivä kerrallaan, mitä kipinästämme seuraa, vai sammuuko se ajan myötä.

Sellaistahan elämä on. Jos laittaa profiilinsa sinkkusivuille, on se verrattavissa siihen, kuin kävelisi kadulla. Toisten ohi kuljetaan ns. huomaamatta, toiset kiinnittävät huomiota enemmän, toiset vähemmän. Jos pysähdyt keskustelemaan yhden kanssa, voi olla, että seuraavan vastaantulijan kohtaaminen viekin sydämesi.

Muutenkin sinkkusivuihin pitäisi osata asennoitua myös leikkimielisesti ja uteliaisuudella, vaikka olisikin liikkeellä tositarkoituksella. Ei voi olettaa, että ensimmäinen juttukaverisi netissä olisi sinulle juuri se oikea, vaikkei hänessä periaatteessa mitään vikaa olekaan.

Jos kahden ihmisen välillä ei synny kipinää, se ei tarkoita, että kumpikaan ihminen olisi millään tavalla huono, puutteellinen tai viallinen. Sama pätee myös siihen, että vaikka kipinä syntyisikin, voi se silti ajan myötä sammua ilman, että kumpaakaan osapuolta tarvitsisi syyllistää liian suurista vaatimuksista tai ylipäätään mistään.

Luettuani viestisi, jäin suuresti ihmettelemään, millaisella asenteella mahdat olla liikkeellä sinkkusivuilla. Et hyväksy sitä, että keskustelut lopetetaan kuin seinään, ilman minkäänlaista viestiä. Et hyväksy kohteliata hyvästejä. Mitä sinä sitten omilta sinkkunaisehdokkailtasi vaadit? Ethän pysty edes itsekään tietämään, millainen olisi ensitapaamisenne, puhumattakaan siitä, tuntisitko minkäänlaista kipinää häntä kohtaan. Pitäisikö siis heti ensimmäisen sinkkkusivuilla kohtaamasi naistuttavuuden langeta ns. jalkojesi juureen, koska olet itse niin täydellinen?

Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan.

"Onko todellakin niin, että
”ihmissuhdemarkkinoilla” vallitsee niin kova kilpailu, että aina vain etsitään parempaa ja parempaa, vai mistä on kysymys?"

Juuri siitä on kysymys. Ja siksi on niin paljon niitäkin ihmisiä, jotka jättävät verkkonsa veteen vaikka yksi saalis olisi jo koukussa. Kas kun seuraava hauki voi olla paljon parempi.

En ole kyyninen enkä katkera, olen itse nainen ja olen ehtinyt kokeilla nettitreffailua jo vuosikausia. Ainoa suhde mikä minulla tässä välillä on ollut, syntyi muuta kuin netin kautta, kaikki muut ovat olleet floppeja. Jos itse olen ihastunut nettituttuun niin hän on minut huonoksi todennut ja dumpannut, ja jos toinen on ihastunut niin minulla ei ole iskenyt kipinää.

Tuo "hätävarana" pitäminen on todella itsekästä ja typerää. Nuo muutkin selitykset ovat niin loppuun käytettyjä että ihmettelen miksi kukaan yleensä seuraa hakee jos se ei oikeasti kuitenkaan kiinnosta! Ehkäpä tässä uudessa mutta vielä pienessä palvelussa olisi parempi onni http://otamut.org/

Mitenköhän sitten pitäisi toimia, jos toinen ei kiinnosta? Valitat siitä, miten jotkut naiset vain lopettavat kirjoittelun ilman mitään syytä. Toisaalta valitat myös siitä, jos naiset yrittävät kohteliaasti selittää, miksi eivät halua tutustua. Mitä oikein pitäisi sanoa? Taidat itse vain olla niin herkkänahkainen, ettet kestä pakkeja, vaikka niiden antaja olisi miten hienotunteinen tahansa.

Onhan se toki vähän ihmeellistä, että joku pitää profiilia netissä, jos ei kerran halua tutustua kehenkään netin kautta. Mutta eipä ketään voida treffeille velvoittaakaan. On hyväksyttävä se, että kaikki eivät ehkä etsi niin epätoivoisesti seuraa. Ihmisillä voi olla elämässään muutakin tekemistä kuin käydä treffeillä epäkiinnostavien ja yhdentekevien nettituttujen kanssa. Jos toinen ei vaikuta yhtään kiinnostavalta, miksi haaskata aikaa, sen enempää omaansa kuin sen toisenkaan?

En ymmärrä, miksi viestittelyn lopettamista pitäisi juhlistaa jollain erityisen mieleenpainuvalla tavalla. Sehän on vain viestittelyä eikä mikään eläkkeellejäänti! Kun vanhat koulukaverit eivät enää joka päivä soitellee, rupesitko tivaamaan selitystä? Et myöskään itse ole koskaan vaan jättänyt pitämättä yhteyttä, koska ei kiinnosta/ole aikaa?

Toiseksi suomalaiset ovat aivan säälittäviä suoruuden vaatimuksessaan. Pitäisikö tosiaan sanoa, että olet helvetin tylsä, ruma, olen tavannut kymmenen kiinnostavampaa...MITÄ? Fraasit ovat toki vain fraaseja, mutta niiden on TARKOITUSKIN olla vain hienovaraisia viittäuksia siihen, että et kiinnosta. Asia tulee ymmärretyksi, mutta kukaan ei loukkaannu. Käykää nyt pliis jossain vähän kauempana kuin Tallinnassa, niin opitte saatana vähän käytöstapoja.

Ja vielä: huomiotalousmarkkinat ovat armottomat. Ehkä olet näinä aikoina hakenut työtä ja huomannut, että se voi olla vaikeaa, kun hakijoita on muutama sata kilpailemassa. Suhteilun kanssa on aivan samoin. Sopivat ominaisuudet, sopiva ajankohta ja sattuma...sääntöjä ei ole, mutta kuhina on kova joka puolella. Tässä pelissä ei auta ottaa itseensä tai lopettaa leikkiä kesken. Jos mielii voittaa, on vain yritettävä.

Tsemppiä siis alkup. kirjoittajalle, vaikutat fiksulta tyypiltä kuitenkin.

Samanlaisia kokemuksia, mutta olen nainen. Samaa ikäluokkaa.