En tiedä mistä aloittaisin. Tuntuu ihan kauheelta. Sain tänään tietää, että mun miesystävä ja lapseni isä on pettänyt minua. Oon tosi poissa tolaltani. Tätä tapahtui kerran ennenkin silloin kun meillä ei ollut vielä yhteistä lasta, ja silloin asia oli jo tosi vaikea. Mutta nyt kun meillä on vielä yhteinen lapsikin, niin asia tuntuu ylitsepääsemättömältä. Ja tuntuu etten voi antaa asian mennä sormien lävitse. Mieheni kertoi pettäneensä minua noin 10 kertaa ja nyt katuu ja itkee sitä. Pahinta on se, että se oli kerran tehnyt sen meidän olohuoneessa kaikkien perhekuvien ympäröimänä, silloin kun minä ja lapsi olimme sukuloimassa. Rakastan miestäni, mutten tiedä voinko enää antaa anteeksi. Minun täytyy ajatella myös lastani. Toisaalta lapseni rakastaa isäänsä ja on aina innoissaan kun isi tulee kotiin jne. Toisaalta se, että mieheni ei arvosta näköjään pätkääkään perheelämäämme, niin antaa olettaa, että ehkä meidän vanhempina on parempi olla erossa. Nyt minulla on myös pelko siitä, että miehelläni on mennyt kondomi rikki ja olen saanut jonkun taudin.
Mieheni on nyt useaan otteeseen päivän aikana uhannut tappa itsensä, jos minä hänet jätän, ja luvannut tehdä mitä vaan jos annan hänelle anteeksi. Hän sanoi että suostuu ihan mihin tahansa terapiaan jos vaan annan anteeksi. Mutta nyt tuntuu etten pysty siihen.
Ammuin hänet nyt pois kotoa ja hän on kaverillaan yötä, en kestäisi katsella häntä. Tuntuu vaan siltä, että onko mitään järkeä enää jatkaa ja yrittää ratkoa suhdetta siihen pisteeseen, että pystyisin taas nauttimaan suhteestamme. Seksikin tuntuu nyt niin kaukaiselta. Mieheni on sanonut, että syy pettämiseen on seksi, kun hän ei ole sitä minulta saanut, on hän hakenut sitä muualta. Tuo on kuitenkin helvetin huono selitys, eikä tunnu miltään.
Tiedän että suhteessamme on myös paljon hyviä asioita, meillä on samoja harrastuksia, matkustelemme paljon ja meillä on hauskaa yhdessä. Ainut mikä on mättänyt on seksi, koska minä olen saanut vain kerran rakastellessamme orgasmin, níin mieheni luulee, että se on hänen vikansa. Vaikkei se ole, vaan vika on siinä, etten vaan pysty rentoutumaan ja olen hyvin tunneherkkä ja pidättyväinen seksin suhteen. Ja vaikka olen muuten "tiukka", niin luulen että limakalvoni eivät ole mitenkään herkät. Silti seksi tuntuu todella hyvältä, vaikken saakaan orgasmia.
Anyway, ois kiva saada esim.vertaistukea, miten muut samassa tilanteessa olleet on hoitaneet tällaiset asiat. Tiedän, että monelle pettäminen ei ole iso asia, mutta minulle se on. Ja otan sen hirveänä loukkauksena. Minua pelottaa myös se, että jos jätän mieheni hän sekoaa. Kerran kun nuorena uhkasin jättää hän löi pullolla päähän ison arven. Sitten yhden toisen kerran hän uhkasi puukko kämmenellään tappaa itsensä jos jätän hänet. Eli se on selvää, että terapiaa hän tarvitsee. Sellaista hän ei ole onneksi enää moniin vuosiin tehnyt. Mutta silti uhkailee nyt, että jos ei saa mitenkään muuten todistettua, että rakastaa minua, niin hän vaikka tappaa itsensä ja se tuntuu minusta aivan HIRVEÄLTÄ. Ahdistaa. Huomenna on työpäivä ja lapsi menossa hoitoon ja nyt tuntuu että miten jaksan töihinkään lähteä, mutta ehkä se auttaa tämän asian mielestä pois sulkemisen edes hetkeksi. Se auttaa myös, että olen lapseni kanssa kotona ja saan olla sen kanssa tällä hetkellä. Siskoni on myös tulossa tänne, niin saan hieman juttuseuraa. No mut kyllä tästä selvitään, toivon silti neuvoja mutta en missään nimessä mitään sekopäisiä kommentteja.
Mieheni on nyt useaan otteeseen päivän aikana uhannut tappa itsensä, jos minä hänet jätän, ja luvannut tehdä mitä vaan jos annan hänelle anteeksi. Hän sanoi että suostuu ihan mihin tahansa terapiaan jos vaan annan anteeksi. Mutta nyt tuntuu etten pysty siihen.
Ammuin hänet nyt pois kotoa ja hän on kaverillaan yötä, en kestäisi katsella häntä. Tuntuu vaan siltä, että onko mitään järkeä enää jatkaa ja yrittää ratkoa suhdetta siihen pisteeseen, että pystyisin taas nauttimaan suhteestamme. Seksikin tuntuu nyt niin kaukaiselta. Mieheni on sanonut, että syy pettämiseen on seksi, kun hän ei ole sitä minulta saanut, on hän hakenut sitä muualta. Tuo on kuitenkin helvetin huono selitys, eikä tunnu miltään.
Tiedän että suhteessamme on myös paljon hyviä asioita, meillä on samoja harrastuksia, matkustelemme paljon ja meillä on hauskaa yhdessä. Ainut mikä on mättänyt on seksi, koska minä olen saanut vain kerran rakastellessamme orgasmin, níin mieheni luulee, että se on hänen vikansa. Vaikkei se ole, vaan vika on siinä, etten vaan pysty rentoutumaan ja olen hyvin tunneherkkä ja pidättyväinen seksin suhteen. Ja vaikka olen muuten "tiukka", niin luulen että limakalvoni eivät ole mitenkään herkät. Silti seksi tuntuu todella hyvältä, vaikken saakaan orgasmia.
Anyway, ois kiva saada esim.vertaistukea, miten muut samassa tilanteessa olleet on hoitaneet tällaiset asiat. Tiedän, että monelle pettäminen ei ole iso asia, mutta minulle se on. Ja otan sen hirveänä loukkauksena. Minua pelottaa myös se, että jos jätän mieheni hän sekoaa. Kerran kun nuorena uhkasin jättää hän löi pullolla päähän ison arven. Sitten yhden toisen kerran hän uhkasi puukko kämmenellään tappaa itsensä jos jätän hänet. Eli se on selvää, että terapiaa hän tarvitsee. Sellaista hän ei ole onneksi enää moniin vuosiin tehnyt. Mutta silti uhkailee nyt, että jos ei saa mitenkään muuten todistettua, että rakastaa minua, niin hän vaikka tappaa itsensä ja se tuntuu minusta aivan HIRVEÄLTÄ. Ahdistaa. Huomenna on työpäivä ja lapsi menossa hoitoon ja nyt tuntuu että miten jaksan töihinkään lähteä, mutta ehkä se auttaa tämän asian mielestä pois sulkemisen edes hetkeksi. Se auttaa myös, että olen lapseni kanssa kotona ja saan olla sen kanssa tällä hetkellä. Siskoni on myös tulossa tänne, niin saan hieman juttuseuraa. No mut kyllä tästä selvitään, toivon silti neuvoja mutta en missään nimessä mitään sekopäisiä kommentteja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yritä nukkua, jos voit, ensi yönä jonkin verran.Vie lapsesi normaalisti hoitoon.Pyydä apua huomenna paikkakuntasi terveyskeskuksesta kriisin käsittelyä varten, tarvitset sitä itse ja ennenkaikkea miehesi itsemurhauhkailuineen ,nopeasti.Pettäminen omassa kodissa on todella syvältä loukkaavaa, en pysty tajuamaan ihmisiä, jotka tulevat toisen kotiin tätä tekemään.
Mun sisko tuli kotiin, mutten siltikään ole pystyny kertomaan päivän tapahtumista. Uskon kyllä että saan nukuttua, mutta asia vaivaa tosi paljon. Nyt vaan tuntuu kauheelta. En tiedä oisko mulle kriisikeskus hyvä, luulen et paremminkin miehelleni terapia. Tai sit parisuhdeterapia. Tuntuu vaan siltä, et miten pystyn enää luottaa häneen.
Sit mietin sitä mitä traumoja riita jätti lapseeni, koska hän kuuli kaiken. On kyllä vielä sen verran nuori ettei ymmärrä kaikkea. Onneksi. Nyt on vaan sellainen olo että haluan haukkua miestäni ja lähettelenkin hänelle kokoajan viestejä, kuten "sika" ym.Ja olen haukkunut häntä sen minkä ehdin, kuten susta ei ole mihinkään, en arvosta sua tippaakaan jne. Ja mua kuvottaa se tosiasia, että ihmiset ei piittaa yhtään rikkooko ne jonkun perherauhan, vaan tosta noin vaan lähtee humalaisen miehen kanssa sen asuntoon jossa on miehen lapsen ja naisen kuvia siellä täällä. Tiedän että mieheni rakastaa mua ja katuu tekojaan, mutta arvostan itseäni sen verran paljon, etten haluaisi unohtaa asiaa tosta noin vaan. Mieheni on todella hyvännäköinen ja kun ollaan esim.baarissa, kaikki naiset tulee kokoajan vokottelee sitä. Mutta myös mulla on paljon aina ottajia ja mieheni on siitä todella mustasukkainen. Ihmettelinkin joskus kun hän tuli aina niin pienestä sairaan mustasukkaiseksi, niin juolahti aina silloin mieleen, että ehkä hän itse pettää, kun on kerta musta noin mustankipeä. Yleensä se, jos toisesta luulee jotain, niin silloin itse on yleensä se pettäjä.
Silloin nuorempana mulle oli tosi tärkeää esim.miehen ulkonäkö, mut nykyään sil ei ole enää mitään väliä, välillä se on pikemminkin haitaksi, kun tiedän sen, että baarissa kaikki on mun miestä yrittämässä iskee. Haluisin vaan tasapainoisen perhe-elämän ja hyvän parisuhteen. Tänään on tuntunu pari kertaa että olis hyvä jos ihan kaikkea ei aina saisi tietää. Tietämättömyys on joissakin tapauksissa parempi vaihtoehto.
..kanssa oli vastaavanlainen tilanne noin puolitoista vuotta sitten. Minä samoin pyysin miestäni poistumaan kodistamme, sain rauhassa ajatella asioita kuten myös mieheni.
Sinun kannattaa rauhassa miettiä suhdettanne ja mitä tunnet oikeasti miestäsi kohtaan. Elä tee mitään lopullisia päätöksiä vielä, anna itsellesi aikaa rauhoittua.
Aamulla viet lapsesi tarhaan ja otat sairaslomaa, töihin tuskin kannattaa mennä.
Yrittäkää miehesi kanssa puhua pettämisestä, suhteestanne ja ennenkaikkea siitä mitä tunnette. Se on vaikeaa, kertoa toiselle kaikki nekin tunteet mitkä ovat olleet toiselta piilossa toisinsanoen avatkaa mielenne ja sydämenne toiselle.
Me puhumme vieläkin vaikka aikaa tapahtuneesta on kulunut. Pettäminen tulee olemaan mielessäsi vielä pitkään, mutta siitäkin pääsee yli ajan kanssa.
Sitten kun olette saaneet rauhassa puhua ja käydä asioita läpi, sitten on niiden päätösten aika. Päätöksiä älkää tehkö hätiköiden.
Minun mielestäni "vain lapsen takia", jos välillänne ei enään mitään muuta ole ,ei kannata jatkaa liitoa, mutta se onkin vain minun mielipiteeni.
Et kertonut kuinka vanha lapsenne on. Lapselle kannattaa rehellisesti (syyttämättä kumpaakaan vanhemmista) kertoa missä mennään, kun olette päätöksen tehneet. Ei varmaan kannata aiwan kaikkea kertoa, mutta selittää riidat ym. Jos lapsi on tarpeeksi vanha ymmärtämään. En usko että lapsellenne mitään traumaa tapahtuneesta jäisi.
Jaksamisia.