Isä,tulisitpa takaisin

Osan ottoni Sinulle 10 v poika.
Voin vaan kuvitella suuren surusi ja kaipuusi.
Maailama ei ole aina oikeudenmukainen, voimia Sinulle ja toivon kaikkea hyvää.

Isäni kuoli syöpään 7-vuotta sitten, jolloin olin samanikäinen kun sinä nyt. Vaikka siitä on jo kauan, tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. Alussa asiaa on vaikea ymmärtää, mutta ajan kuluessa tilanne helpottuu.

Isäni menetyksessä pahinta on ollut sen lopullisuus. Tieto siitä, että en enää koskaa näe isääni tai kuule hänen ääntään tuntuu välillä musertavalta. Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa ja siitä on tullut osa elämääni. Vaikka isä ei ole joka päivä elämässäni, hän on silti aina minun muistoissani, ja erityisesti sydämessäni.

Olisi hyvä jos voisit puhua tunteistasi jonkun kanssa, vaikka tiedän että se on vaikeaa. Minulle asia on edelleen hyvin arka. Puhuminen helpottaa, mutta jos et pysty siihen on kirjoittaminen toinen hyvä tapa selventää ajatuksia.

Voimia elämääsi!

Terveiseni Sinulle 10 v. Liikutti ja kosketti kovasti kirjoituksesi. Sure ja muistele nyt, kun sen aika on. Ikävä ja tyhjyys varmaan on. Onko tapahtuneesta kauan? Onko sinulla muuta perhettä, niin että lähistöllä niitä, jotka surevat ja kaipaavaat samaa ihmistä, isääsi. Jos on likellä kohtalotovereita kuolemantapauksen tullessa, se tietoisuus ainakin auttaa. Vaikka yhtäaikaa itkeminen. Puhua voi, sen mukaan kun voi ja sanoja tulemaan. Ole rehellisesti oma itsesi nyt. Se, että kuvasit asian ja tuskasi niin hyvin tänne kirjoittamalla, on jo jotenkin hyväksi Sinulle. Täällä paljon väkeä, joka haluaa osallistua ja joka kokenut itse samoin. - Muistan Sinua iltarukouksessa.

otan osaa....ymmärrän sua kyllä hyvin miltä tuntuu menettää isä....olin ite 15 vuotias 3vuotta sitten kun oma isäni kuoli syöpään yllättäen..suren vieläkin..ajattelen enimmäkseen miten vaikeaa äidilläni oli kasvattaa silloin kaksi teini ikäistä tyttöä..mutta onneksi veljeni oli täysi ikäinen silloin nii hänestä oli apua...mutta tiedän kuin vaikeaa on elää ilman isää...Mutta onneksi meillä on hyvät ja ihanat muistot jäljellä...Itse tulen muistamaan kaikki kesäiset mökki- ja uimareissut mitä tehtiin perheen kanssa vielä silloin kun isäni eli..Nykyään ajattelen, että vielä palaan sinne samalle seudulle missä vietettii kesäloma päiviämme monien ihanien vuosien ajan. Mutta koita jaksaa ja muista että sulla on vielä läheisiä, jotka ovat joka hetkellä tukenasi elämäsi varrella.

Isäni löytyi eilen hukkuneena. En ole ollut puheväleissä 3 vuoteen. Oksensin kun sain kuulla siitä. En pysty sanoin kuvailemaan tunteita. En ehtinyt korjata välejä isään. Hän oli menestyvä, komea mies, kunnes viina vei hänet. Olin 7 kun isä jätti meidät heitteille. En ole täysi-ikäinen, ja olen jo kokenut niin paljon surua elämässäni, etten kestä enää. Olen köyhä, olen menettänyt paljon ystäviä, rakastan tyttöä jolta en saa vastarakkautta, tehnyt isoja vääriä ratkaisuja ja menettänyt isäni kolme kertaa - nyt lopullisesti. En voi vieläkään käsittää. Jumalaa ei ole, tai sitten hän vihaa mua syvästi. Usko elämään on loppumassa. Vatsaa kouristaa ja on ontto olo. Isä, menetin sinut jälleen.