AVOLIITTO on naurettava sana. (Onko sitä edes olemassa muissa kuin suomen kielessä?) Se on harhaajohtava, sillä eihän kyseessä ole mikään virallinen LIITTO... Se on joku Kelan keksimä termi, jonka nojalla voidaan monesti maksaa vähemmän tukia. Seurusteleva pari vain sattuu asumaan saman katon alla - lapsiakin voi olla, mutta eivät nekään korvaa virallista aviolupausta. Mielestäni vain kihloissa olevia ja yhdessä asuvia saisi nimittää avopareiksi.
Naurettava
termi
181520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
katkera?
Sana avoliitto on synonyymi sanalle yhteistalous.
Samalla tavalla se vaikuttaa tukiin, jos asut samaa kämppää samaa sukupuolta olevankin kanssa, vaikka ette avoliitossa(yhteistaloudessa) olisikaan.
"Sana avoliitto on synonyymi sanalle yhteistalous."
Avoliitolla tarkoitetaan yhteistaloutta, plus sitä että kyseisillä saman talouden henkilöillä on vieläpä suhde - mutta ei liittoa!
En oikeasti käsitä millä perusteella koko termi on tehty, "avo" ja "liitto" on naurettava yhdistelmä. Mutta se on näköjään uponnut moneen vapaamieliseen suomalaiseen, joka ärsyntyy tästä kritisoinnista, koska tietää sisimmissään että kyseessä on pelkällä sanalla leikkiminen.
Olen kyllästynyt katsomaan, kuinka ystäviäni on kusetettu vuositolkulla "avoliiton" nimissä. Käytetään hyväksi kaikki palvelut, ilman mitään velvollisuuksia, ja kun ollaan saatu riittävästi mitä on haluttu, miksi ei vaihtaa uuteen vaihtelun vuoksi?
"Olen kyllästynyt katsomaan, kuinka ystäviäni on kusetettu vuositolkulla "avoliiton" nimissä. Käytetään hyväksi kaikki palvelut, ilman mitään velvollisuuksia, ja kun ollaan saatu riittävästi mitä on haluttu, miksi ei vaihtaa uuteen vaihtelun vuoksi?"
Samoinhan se menee, vaikka solmittaisiin se virallinen avioliitto. Uuteen vaihdetaan, jos siltä tuntuu. Tulee vaan kalliimmaksi solmia avioliitto, kun erotaan kuitenkin.
"Samoinhan se menee, vaikka solmittaisiin se virallinen avioliitto. Uuteen vaihdetaan, jos siltä tuntuu. Tulee vaan kalliimmaksi solmia avioliitto, kun erotaan kuitenkin."
Olen eri mieltä. Ensinnäkin, moni on onnellisesti naimisissa. Toiseksi, avioeroon liittyy enemmän sensaatiomaisuutta ja häpeää, koska siinä on rikottu virallinen lupaus. Ja aika iso sellainen.
Tietysti on parempi että ihmiset eroavat, kuin pysyvät onnettomassa liitossa. Mutta kun toinen lähtee toimivasta liitosta paremman perään, hän joutuu myös jättämään toisen virallisesti. Tietty asian merkitys riippuu siitä, missä määrin välittää toisten suhtautumisista. Avioeroprosessin harkinta-aikana jotkut ehtivät selvittää ongelmansa, ja pysyä sittenkin yhdessä.
Avioliiton purkamisesta voi seurata jollekkin "sakko", kun joutuu maksamaan tasinkoa - mutta jos lähtevä osapuoli hyötyy myös taloudellisesti, eihän se kovin reilulta kuulosta... Mutta sitä se näköjään on, kun on luottanut toiseen. Avioliitto perustuu kokonaisvaltaiseen lupaamiseen. Kun omaisuusero on suuri avioehto kannattaa, eikä se pitäisi tehdä liitosta yhtään sen huonompaa.
Mutta jos tarkastellaan vaikkapa sellaista tilannetta, jossa vanhempi henkilö haluaa huomattavasti nuoremman, kauniin ja edustavan puolison, joka puolestaan haluaa karismaattisen ja varakkaan puolison, niin he kumpikin tekevät omasta mielestään "järkiliiton". Ja he voivat pysyä yhdessä pariskuntana, sillä molemmat saavat sen mitä haluavat. Avioliitolla taataan oma perse, sen avulla on OIKEUKSIA. Jos toinen pettää, hän tekee aviorikoksen - seurustelusuhteessa kyse olisi pelkästä uskottomuudesta. Vaikka hyvä seurustelusuhdekin perustuu itsestään selvyytenä uskollisuuteen, pettämisen ja velvollisuuden käsitteet ovat erilaisessa asemassa.
Kuvitellaan toinen tilanne, jossa seurusteleva pari muuttaa yhteen asumaan: A on rikas talon omistaja, ja hän on B:n yksinhuoltaja. Taloon muuttava C käyttää kaikki säästönsä sistukseen. Eletään vuosia yhdessä. Sitten käy huonosti, A:lle käy onnettomuus. B on jos sen verran iso, että näyttää melko pian C:lle ovea - ei mitään oikeuksia yhteiseen kotiin! Paitsi ne kuluneet huonekalut... Vaihtoehtoisesti A löytäisi paremman kumppanin, ja potkisi itse ulos C:n. Eikä siinä auttaisi ruikuttaminen, sehän kävi helposti. Jos A:lla ja C:llä olisi yhteisiä lapsia, ne olisivat sentään joskus perijöinä, mutta toinen vanhemmista saattaisi jäädä vanhempana vaille yhteistä turvaa.
Kyllähän muissakin kielissä on olemassa ilmaisu parisuhteelle, jossa puolisot asuvat yhdessä mutta eivät ole naimisissa keskenään.
På svenska heter det samboförhållande, and in english common law marriage. Eli kyllä kyseessä on suhde/liitto muissakin kielissä :)
Avo ja liitto ovat toistensa vastakohdat joten miten se voi yleensä jotain tarkoittaa.Täysin mahdoton yhtälö ratkaistavaksi. Avosuhde olis palon parempi vaihtoehto. Avoliitto on suomenkielinen sanahirviö.
Avoliitto ei ole mikään liitto kun sillä ei ole mitään laillista merkitystä, ei perimys ja lesken eläkkeitä.
Avoliitto lasketaan kuoleman sattuessa erillis taloudeksi ja kuitenkin kela ja sossu laskee avoliiton avioliiton omaiseksi yhteis taloudeksi, kumppaneilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan.
Täähän on ihan järjetöntä...
"...ilmaisu parisuhteelle, jossa puolisot asuvat yhdessä mutta eivät ole naimisissa keskenään."
Puolisoiksi ei voi kutsua henkilöitä jotka eivät ole naimisissa.
Ruotsalainen sana "samboförhållande" ei ole sen naurettavampi kuin suomen sana "yhteistalous", ihan kelpo sana - ei johda harhaan.
Englantilaisen termin "common law marriage" alkuosa viittaa siihen, ettei kyse ole varsinaisesta virallisesta sopimuksesta. Onhan se siten selkeämpi kuin suomalainen avo-etuliite.
http://encyclopedia.thefreedictionary.com/Common law marriage
Mutta ei se pelkkä yhdessä asuminen tee kenestäkään avioparia, siitä ei pääse mihinkään.
Semantiikasta ja sanojen tulkitsemisesta voitaisiin keskustella äärettömyyksiin. Itse en ole koskaan pitänyt sanaa "avoliitto" mitenkään omituisena tai sanahirviönä, mutta suomen kieli ei olekaan äidinkieleni, saattaa johtua siitä.
Avoliittohan on yhdyssana, ja usein yhdyssanat ovat muuta kuin sanojensa summa. Avoliitto siis ei ole "avoin liitto", vaan se kuvaa yhdessä elävien, muttei naimisissa olevien, puolisoiden vakavaa suhdetta.
Avoliitto on vain sana, en usko, että he jotka asuvat puolisonsa kanssa avoliitossa ovat yhtään sen vähemmän sitoutuneita, vaikka he eivät ole ostaneet vokaalin ja muuttaneet suhteensa avoliitosta avIoliittoon. Sanat ovat vain sanoja, ja pyrkivät parhaansa mukaan vain kuvaamaan todellisuutta, eivät määrittelemään sitä.
Ei kait kukaan ole väittänyt, että pelkällä yhteenmuuttamisella voisi mennä naimisiin tai perustaa avioliiton.
Kuten jo tuossa aiemmin sanoin, suomi ei ole äidinkieleni ja ehkä sen takia en ole koskaan ajatellut sanaa "avoliittoa" sen kummemmin. Semanttisestihan sana kuvaa jotain ihan muuta kuin sanat avo liitto tekee, eikö vain? Sanan merkitys se tärkein on, ei se, mitä sen yhdysosat erikseen merkitsevät.
Miksi en voisi kutsua pitkäaikaista miesystävääni, avomiestäni, puolisokseni? Jopa sanakirjasta löytyy sana "avopuoliso", mikä ilmeisesti sinun mielestäsi on mahdoton ilmaisu. Nykyään, kun harva kiirehtii naimisiin vaan elävät jopa 10 vuotta yhdessä ilman sitä vokaalin ja sormuksen ostamista, eikö kielenkin olisi syytä kehittyä? Miksi ylipäätään täytyy erotella, onko pariskunta naimisissa vai ei, sillä eihän sanat muuta tilannetta mihinkään. Naimattomatkin voivat olla ihan yhtä vakavissaan, rakastuneita ja omistautuneita toisilleen kuin naimisissa olevat. Myös naimattomat voivat tuntea yhteenkuuluvuutta, että he ovat kaksi puolta ja kaksi osaa yhteistä kokonaisuutta. Eikö sana "puoliso" silloin kuvaa tilannetta oikeinkin hyvin?
Avoliiton yleisin englanninnus on:
cohabitation
Verbi, eli asua avoliitossa, taas on englanniksi:
cohabit
Eli, "co" tarkoittaa yhdessä, ja "habitation" tarkoittaa asumista.
Eli ei kylläkään kyseessä ole liitto muissakin kielissä.
Naimisissa olohan on pelkkä paperi jossa saa edut jos kumppani kuolee. Pelkkien etujen takiahan sitä naimisiin mennään, ei muiden. Todellinen rakkaus tulee vasta monien vuosien jälkeen suhteeseen tai sitten ei. Avioliitto suhteen alkuvaiheessa on ihan venäläistä rulettia, "tullakko vai eikö".
Avioliittoon mennään yleensä taloudellisten seikkojen takia enimmäkseen ja suurimmaksi osaksi, kukaan ei mene avioliittoon rakkauden takia vaikka sitä väittääkin. En ole nähnyt yhtäkään rakkaus avioliittoa, jossa pari olisi ollut yli alkuhuuman ja siltikin vielä ollut rakastunut toisiinsa.
Puolet naimisiin menneet eroo lapsen ollessa kaksi vuotta ja loputkin lapsen ollessa alle kouluikäinen.
Naimattomathan ovatkin yleensä kaikkein sitoutuneimpia toisiinsa mutta sitä pidetä minään kun "paperia" ei ole. Tällainen "paperiton" suhde on paljon parempi kuin "paperila" vahvistettu. Tämä sairas yhteiskunta kun vaatii suhteen vahvistaan paperilla valitettavasti niin on aika vähissä keinot sen jälkeen jos kumppani kuolee ja on koko elämänsä elänyt sitä kumppaniaan varten.
Sukulaiset eivät muista mitään pitkää rakkaus suhdetta silloin kun on raha kysymyksessä. Tuhkatkin viedään pesästä ja kaikki yhteiset valokuvatkin, johan se tuli joskus karpon ohjelmassa ilmi.
"Naimattomatkin voivat olla ihan yhtä vakavissaan, rakastuneita ja omistautuneita toisilleen kuin naimisissa olevat. Myös naimattomat voivat tuntea yhteenkuuluvuutta, että he ovat kaksi puolta ja kaksi osaa yhteistä kokonaisuutta."
Varmasti mahdollista. Siitä huolimatta: minun kritiikkini kohdistuu ennen kaikkea suhdetta vastaavan sanan osaan "liitto", koska en voi mieltää sitä muuksi kuin kirjalliseksi sopimukseksi. Suhdetyypille ei vain ole keksitty kovin osuvaa sanaa.
"...Eikö sana "puoliso" silloin kuvaa tilannetta oikeinkin hyvin?"
Koska sana "puoliso" viittaa avioliittoon, on harhaanjohtavaa puhua siitä ilman avioliittoa. Vaikka käytännössä ei olisikaan olennaista eroa suhteen laadussa - oli aviolupausta tehty tai ei - puolisosta puhuminen viittaa oikeaoppisesti aviolupauksen tehneeseen henkilöön. "Avopuoliso" on siinä mielessä yhtä turha sana kuin "avoliittokin", joskaan ei kuulosta niin pahalta.
"Nykyään, kun harva kiirehtii naimisiin vaan elävät jopa 10 vuotta yhdessä ilman sitä vokaalin ja sormuksen ostamista, eikö kielenkin olisi syytä kehittyä?"
Olisi, mutta keksisivät loogisempia sanoja.
Jonkun mielestä 10 vuotta yhdessä asumista menee jo jahkailun/aikaansaamattomuuden/pelkuruuden puolelle. Oli hölmöä tai ei, siinä puuttuu tietynlainen status yhteiskunnan silmissä, kun on tyytynyt olemaan vain suhteessa kelpaamatta rouvaksi tai herraksi... Ihmiset vain on sellaisia, että näkevät asian siten.
Sormuksen (ja vokaalin )ostaminen on pelkkä symboli, muistutukseksi itselle ja tiedoksi muille. Se on symboli kuten valokuva lompakossa tai ikoni; ei palvota varsinaista kuvaa, vaan sitä mitä se edustaa omassa arvomaailmassa.
"Miksi ylipäätään täytyy erotella, onko pariskunta naimisissa vai ei, sillä eihän sanat muuta tilannetta mihinkään."
Eivät sanat, mutta teot. Kun toinen otetaan puolisoksi, se on kunnioittava käytännön teko ja tunnustus. Avioliitto on havaittu tällä planeetalla järkeväksi teoksi enemmistön kannalta, joten poikkeuksia jaksetaan aina kummastella. "Avoliitossa" elävät joutuvat kaiketi kohtaamaan välillä päivitteleviä ihmisiä, jotka eivät käsitä moista "kevytmielisyyttä", vaikka asia ei heille kuulu tippaakaan.
Itse olen 29-vuotias nainen, ja olen kohdannut monesti matkustaessani vieraiden ihmisten kyselyjä, miksi en ole vielä naimisissa? Mitä ihmettä odotan!? Tätä menoa jään vanhaksipiiaksi tai pelkäksi heilaksi loppuiäkseni, voi mikä kohtalo... Hassua, mutta niin ihmiset ajattelevat.
...tuohan vastaa sanaa "yhteistalous", mutta suomeksi siitä ei taida saada millään ilveellä uskottavaa verbiä.
Keksi parempi, kun olet niin fiksun oloinen.
Viestissäsi oli järkeä, kunnes totesit että "vain kihloissa olevia ja yhdessä asuvia saisi nimittää avopareiksi". Mikäs hiton ajatus tuossa on? Ei se sana siitä sen järkevämmäksi muutu, eikä kihlaus ole mitään sen virallisempaa kuin yhdessä asuminenkaan. Kihlauksella ei ole mitään tekemista avoliiton / yhteistalouden kanssa.
Huomasin tuon heti sen jälkeen, kun olin lähettänyt viestini! En edes kehdannut korjata sitä... :] Olen täysin samaa mieltä sinun kommenttisi kanssa.
Yhtä turhaa sanoa "avopuoliso", "avopari" tai "avokumppani". Miksei puhuta vain "mies-" tai "naisystävästä"?? Osoitteesta viis!