Myönnän olleeni aina epäluuloinen luonne. Luottamuskaan ei oikein aina ihmisiin ole vahvin mahdollinen. Eihän mun mielestä uskalla kehenkään luottaa ikinä 100%, etenkään miehiin.
Nykyisessä avioliitossani on jonkunasteinen ongelma tässä luottamuskysymyksessä. Mä en tosiaankaan tiedä, mitä tehdä tälle tunteelle. Mulla syttyy hyvin herkästi kipinä kyllä epäilyjen suhteen eikä sitä helpota mieheni asenne ollenkaan...must tuntuu et tarvitsen tai tarvitsemme jonkun apua tähän.
Musta tuntuu et se suurin luottamus on mennyt...
mun piti ottaa sen vuoksi tietokonekin seinästä irti, kun mieheni viihtyi ihan liian hyvin internetissä ja vieläpä lirkutteli (kuulemma vitsillä) joillekin tytöille, kertoi valheellisia asioita kuten nimenikin ihan toiseksi kuin se on. En tiedä ymmärtääkö se ikinä, miten vakavasta asiasta mulle siinä on kyse. Ei siinä auttanut juuri mitkään selitykset, olen varma et kyseessä oli jonkun sortin internet-romanssi vaikka hän sen kiistääkin. Ei auta mulle paljon selitykset et ulkkismiehet saattaa heittää i love you:ta ilman mitään merkitystä, ei mee vain läpi.
Tässä me vielä yhdessä silti ollaan, mutta ilmeisesti tästä internetistä on pakko luopua etten tuu hulluks. Ei se hirveen iso juttu ole muutoin kuin et asioita oon hoitanut netissä...miten sen saisi ettei mitään hömppää enää tämän välityksellä sais puuhailtuu? Mua ahdistaa niin vietävästi koska tulee seuraava kerta...silloin mun mitta täyttyy ja tod.näk. ero varmasti tulee. :(
Miten sais äijän ymmärtään ettei suomessa oo todellakaan oikein et mies rakkaudentunnustuksia jakelee sinne tänne. Tilanne tääl kotona on semmonen et kohta repeää jokin vielä eikä sitä sit enää voi pysäyttää mikä siitä sitten seuraakin...mä koetan miettiä et kestänkö seuraavaa kertaa vai en. Vaikeeta on...
Ennemmin sit luovun internetistä kuin annan sen mennä tässä talossa nro 1:ksi. Ei oo vaan helppoo luopua kun netti on täs 2 v. ollut.
Haluaisin uskoo niin kovasti et meidän suhde on aidolla pohjalla, mutten enää juuri niin usko. Luottamus on horjunut kerran ja ehkä ajallaan se asettuu ennalleen.
Siitä seuras se et mä pidin ton touhuja silmällä tarkemmin...mut jos ei ikinä saa puhumalla selväks tätä asiaa, ei suhteellakaan ole tulevaisuutta.
Nykyisessä avioliitossani on jonkunasteinen ongelma tässä luottamuskysymyksessä. Mä en tosiaankaan tiedä, mitä tehdä tälle tunteelle. Mulla syttyy hyvin herkästi kipinä kyllä epäilyjen suhteen eikä sitä helpota mieheni asenne ollenkaan...must tuntuu et tarvitsen tai tarvitsemme jonkun apua tähän.
Musta tuntuu et se suurin luottamus on mennyt...
mun piti ottaa sen vuoksi tietokonekin seinästä irti, kun mieheni viihtyi ihan liian hyvin internetissä ja vieläpä lirkutteli (kuulemma vitsillä) joillekin tytöille, kertoi valheellisia asioita kuten nimenikin ihan toiseksi kuin se on. En tiedä ymmärtääkö se ikinä, miten vakavasta asiasta mulle siinä on kyse. Ei siinä auttanut juuri mitkään selitykset, olen varma et kyseessä oli jonkun sortin internet-romanssi vaikka hän sen kiistääkin. Ei auta mulle paljon selitykset et ulkkismiehet saattaa heittää i love you:ta ilman mitään merkitystä, ei mee vain läpi.
Tässä me vielä yhdessä silti ollaan, mutta ilmeisesti tästä internetistä on pakko luopua etten tuu hulluks. Ei se hirveen iso juttu ole muutoin kuin et asioita oon hoitanut netissä...miten sen saisi ettei mitään hömppää enää tämän välityksellä sais puuhailtuu? Mua ahdistaa niin vietävästi koska tulee seuraava kerta...silloin mun mitta täyttyy ja tod.näk. ero varmasti tulee. :(
Miten sais äijän ymmärtään ettei suomessa oo todellakaan oikein et mies rakkaudentunnustuksia jakelee sinne tänne. Tilanne tääl kotona on semmonen et kohta repeää jokin vielä eikä sitä sit enää voi pysäyttää mikä siitä sitten seuraakin...mä koetan miettiä et kestänkö seuraavaa kertaa vai en. Vaikeeta on...
Ennemmin sit luovun internetistä kuin annan sen mennä tässä talossa nro 1:ksi. Ei oo vaan helppoo luopua kun netti on täs 2 v. ollut.
Haluaisin uskoo niin kovasti et meidän suhde on aidolla pohjalla, mutten enää juuri niin usko. Luottamus on horjunut kerran ja ehkä ajallaan se asettuu ennalleen.
Siitä seuras se et mä pidin ton touhuja silmällä tarkemmin...mut jos ei ikinä saa puhumalla selväks tätä asiaa, ei suhteellakaan ole tulevaisuutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No enpä voi sanoa muuta, kun että olen helvetin onnellinen siitä, että oma ukkoni rakastaa tietokonepelejä, eikä surffaile kovinkaan usein pornoa katselemassa netissä. :)
Eli naiset, jos on jotain valittamista miehen pornosivuilla pöräämisestä, niin olkaa kiitollisia jos teidänkin miehenne pelaavat, eivätkä harrasta chatteja tms. mistä vois hankkia live-kontakteja naisiin... :)
Eläköön tietsikkapelit!! :)
Sinulle aloittaja, jos olet tietokoneelle ja netille ja miehellesi yhdessä mustasukkainen, heivaa joko se kone tai sitten mies. Ei ole miehen soveliasta jaella rakkaudentunnustuksia ympäriinsä. Edes vitsinä. Jos tuntuu että hermot repee kohta ja voit tehdä jotain peruuttamatonta, niin seuraa vähän aikaa mitä miehesi oikein puuhailee netissä ja jos se on sellaista mitä et voi kestää, niin lopeta tuollainen suhde. Suoraan kun kerrotaan, että toisen toiminta loukkaa, niin pitäis sen verran olla kunnioitusta puolisoa kohtaan, että rakkautta ei muille tunnustella. Minä dumppaisin jo tuosta hyvästä, mutta olenkin melkoisen temperamenttinen ja lyhytpinnainen. Ehkä siksi että tiedän mitä pettäminen eri muodoissa on, enkä hyväksy sitä livenä kuin virtuaalisestikaan :) Jaksamisia sinulle, koitahan saada asia järjestykseen, ettet polta mielenterveyttäsi tuossa leikissä.
Teille molemmille haluaisin sanoa että kärsin itse samasta ongelmasta. MUTTA mielestäni pornolle ei kannata olla mustasukkainen, sehän ei kohdistu keneenkään erityisesti... Kokeilkaapa ihan piruuttaan itsekin katsoa joskus pornoa niin tiedätte ettei se ole niin kummallista, tiedä vaikka itsekin innostuisitte ja saisitte virikkeitä.
Noh, itse asiaan, oletko sitä mieltä että kun heivaat tietokoneen niin mustasukkaisuus katoaa? Enpä usko vaan mustasukkaisuus onmielestäni sinussa itsessäsi ei tietokoneessasi eikä miehessäsi...? Kun tietokone olisi heivattu, luulen että jokin uusi mustasukkaisuuden aihe ilmaantuu?
Itse käsittelen omaa mustasukkaisuuttanu avoimin mielin ja olen itselleni rehellinen, kuitenkin keinot ovat aika vähissä, koska itse itseään pitää tässä auttaa loppujenlopuksi. Itse olen keskustellut asiasta mieheni kanssa avoimesti mutta se auttaa vain hetkellisesti. Kuitenkin toivon että keskustelujen jälkeen tämä ns. seesteinen kausi aina pitenisi ja jonain päivänä huomaisinkin että enpäs olekaan enää mustis.