Jos sitä ei saa mitä rakastaa,
on paras rakastaa
sitä minkä on saanut!
Allekirjoitatteko tämän vai...?
on paras rakastaa
sitä minkä on saanut!
Allekirjoitatteko tämän vai...?
Sanonta
AlmandaN
394085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ehkä allekirjoittaisin! Kaikki elämässä ei aina mene niin kuin haluaisi. Minkä on saanut ei välttämättä ole huono vaihtoehto. En itse haikaile
menneitä, muistelen kyllä ja se on siinä!
samaa mieltä ja toisaalta en. Kuitenkin pitää pyrkiä siihen että saa sen minkä haluaa, toisaalta voi käydä niin ettei saa ketään!
No kiikustuolissa istun kohtalotovereitteni kanssa kiroillen että oli se "Rannanjärvi" petollinen mies kun toisen naisen kanssa silleen meni!;D
En. Mikä voisi olla esteenä rakkaudelle? Jos todella tahtoo jotain palavasti, sen yleensä saa.
"Jos todella tahtoo jotain palavasti, sen yleensä saa."
Niin kovasti kun mäkin olisin tahtonut erään naisen kumppanikseni (HUOM! elämänkumppaniksi), en saanut. Tässä sitä kärvistellään tunteidensa kanssa ja koitetaan jotenkin sulattaa tilanne. Koitan jäädyttää sydämeni etten enää ihastuisi ja rakastuisi uudelleen. :(
Unohda että sillä vastapuolella saattaa olla sanansa sanottavana. Tosin melkein uskon että sinä kyllä saatkin sen minkä haluatkin!;D
Esteeenä rakkauden toteuttamiselle voi olla vaikkapa alkoholi...väkivaltaisuus tms. Et eipä aina voi saada sitä mitä haluaa...Kun haluais vain sen miehen, mikä oli... =(
on elämä varannut jotain nykyistä parempaa? Eli tarkoitan että irtaannut nykyisestä, löytääksesi jotain parempaa, jotain joka on arvoisesi.
Löydät jonkun paremman miehen joka ei ole väkivaltainen eikä ryypiskele jne.
Ei aina vältämättä saa sitä mitä rakastaa.
Mutta vielä pahempaa on opetella pettyneenä ja puoliväkisin rakastamaan sitä, jonka haaviin on sattunut saamaan.
Siis parempi tavoitella vaikka mitä, mutta ei tyytyä vaikka mihin...;D
"Siis parempi tavoitella vaikka mitä, mutta ei tyytyä vaikka mihin...;D"
Tuo, vaikka on hymiöllä, niin pitää ihan täysin paikkansa. Parempi tavoitella jotain jota pystyy rakastamaan vaikka sitä ei loppupeleissä saisikaan kuin tyytyä johonkin jota pitää hampaat irvessä opetella rakastamaan.
tuota yritin tarkoittaa...
Sanoit sen vain osuvammin ja paremmin.
Kiitoksia velihyvä. :)
Että taas osui ja upposi!;DD
Sano vaan että osuit ja upposit:)
tohdi sanoa mihin nimenomaan haluaisin osua ja upota...;D
Kiitos.
Tämä sinun sanojen käyttö!!! 'Parempi tavoitella vaikka mitä, muttei tyytyä vaikka mihin...'
Minä vaihdan sen 'parempi yksin kuin huonon kanssa' tähän uuteen...
Melkein voisin kyllä hyväksyä tuon alkuperäisenkin '...parasta rakastaa mitä on saanut.'
'Jos ei saa sitä mitä rakastaa' tarkoittaa, että kuvittelee rakastavansa sellaista mitä tavoittelee. Turhaan. Sitä ei saa.
Ei voi tietää mitä olisi ollut, jos saisi sen mitä kuvitteli rakastavansa.
'Parasta opetella rakastamaan sitä minkä saa'. Minullehan elämä antaa. Minä saan jotain...elämältä. Parasta on, on saada rakastaa.
tuo "parempi yksin kuin huonon kanssa" on mielestäni myös erinomaisesti sanottu.
Mieluummin optimointi- kuin tyytymisstrategia..;D
Yläasteella jo pojat kertoi, että parempi hyvä runkkaus kuin huono pano.
pitäisi parisuhdeasioissa tyytyä mihinkään. On väärin puolisoa kohtaan, jos toinen vain tyytyy hampaat irvessä häneen ja samalla tavoittelee jotakin parempaa. Mutta tuohan on kyllä hyvin yleinen miesten tyyli parisuhdemarkkinoilla. Varmaan ihan käytännöllinen ja toimii joillakin. Itse en kuitenkaan koskaan toivo törmääväni tuollaisiin miehiin.
ei mene läpi
yksin tai yhdessä, ja yhdessä vain rakkaudesta
Jos puhutaan parisuhteesta..?
En pelkää olla yksin, joten mieluummin etsin molemmin puolista rakkautta enkä "paremman puutteessa" tyytyisi tykkäämiseen.
Ja mieti olisitko itse valmis rakastamaan täysillä ja toinen tyytyisi sinuun vain siksi kun ei saa haluamaansa?
On tuokin, rakastaa täysillä ja toinen...!
Vaan kun rakastaa täysillä niin tyytyy siihen mitä saa, säälittäväähän se on! Sitä vain toivoo jos tapahtuisi ihme ja olen joskus se ykkönen eikä minun tarvitse kuunnella siitä entisestä tyttöystävästä siitä suuresta rakkaudesta!
Nyt taisi tämä poika ihastua. Mennäänkö naimisiin?
Mut silloin täytyy miettiä mitä itse todella haluaa, ja mä en ainakaan silloin halunnut olla kakkonen!!
Mun mielestä rakkaus menettää arvonsa, jos siihen ei saa vastarakkautta. Se tekee katkeraksi, vihaiseksi ja epätoivoiseksi, enkä mä ainakaan halunut tulla sellaiseksi. Eikä se ainakaan toisen rakkautta lisänny, ja itsekin alkoi inhota itseään ja kerjäämistään.
Parempi silloin on miettiä onko se kummankaan kannalta sen arvoista...
Puolihyvä on myös puolihuono. Käskystä ei rakastaminenkaan onnistu. Jäähän haaveet jäljelle, jos ei saa mitä haluaa.
Ihmeitä odotellessa.
"on paras rakastaa sitä minkä on saanut"
Kuvitteleeko joku pystyvänsä oikeasti rakastamaan vastoin tunteitaan?
Aina oon ollu sitä mieltä, ettei saa tyytyä. Enkä mä tosissaan edes usko, että itteensä vois pakottaa rakastamaan. Kiintymys voi kyllä kasvaa ja kehittyä ihmisten välillä, mut ihan vaan päättämällä ei voi rakastaa.
Ja tässä on aiemmassa kommentissa mainittu, että parempi yksin, ku huonossa seurassa, tai ainakin jokseenkin noin joku sanoi. Ja siis sen mä allekirjotan kynä suhisten :) Jos ihminen on niin kipeesti seuran ja kumppanin tarpeessa, että on valmis tyytymään ihan mihin tahansa, niin en usko että siinä loppujen lopuks se suhde auttaa. Siinä pitäis suorittaa jonku asteista itsetutkiskelua ainaki sen verran, että tajuaa ettei se peilistä kuikuileva tyyppi olekaan ihan toivoton tapaus :)
jollain toisella elämänalueella (eri sanamuodoin tietenkin), mutta rakkauden ollessa kyseessä johonkin "tyytyminen" tekee melko nopeasti onnettomaksi ja katkeraksi. En siis allekirjoita.
terveisin nimim. "rajallisesti elämänkokemusta, luulee silti olevansa fiksu"
Ajatella että olet suhteessa ja rakastut toiseen ja et saa vastarakkautta, onko silloin oikein tyytyä siihen mitä on saanut! Monimutkaista mutta kellä kyky lukea rivien välistä saattavat ymmärtää mitä tarkoitan!;D
...lukea rivinvälejä, luulisin.
Hmmm. Menee moraalikysymysten puolelle, melkeinpä...
Jos on suhteeseen jonkun kanssa ryhtynyt, voisi olettaa että on ainakin jossain vaiheessa ajatellut saaneensa sen parhaan ja rakkaimman. Kaipa niitä ihastumisia/rakastumisia saattaa suhteessa elävällekin sattua, ehkä silloin on "onni onnettomuudessa" ettei saa kolmannelta osapuolelta sitä vastarakkautta. Parhaassa tapauksessa huomaa, ettei joudu "tyytymään" mihinkään, vaikka sen kumppaninsa kainaloon jäisikin.
Kehno vastaus. Ei ole sitä elämänkokemusta.
Vähättelit vastaustasi? Minulle ainakin aukeni vastauksestasi jotain tärkeää, en nyt sano mitä mutta...Kiitos!
olen miltei samaa mieltä. Mut lisäisin, että mikäli vastaava tilanne tulee kohdalle, niin kannattaa sitä joka tapauksessa tarkastella tosiaan sitä nykyistä elämäntilannetta. Mahdollisesti suhde on kaavoihin kangistunut tai pahimmillaan pelkkä tapa. Sit voi miettiä, että kannattaako suhteeseen jäädä tai pitäiskö sen eteen nähdä hiukan vaivaa, että sais palautettua ainakin osan siitä kipinästä, mikä siinä joskus oli. Joskus sitä alitajusesti hakee jotain ulkopuolista jännitystä ja oikein etsii ihastumisia ja sitä "huumaavaa" tunnetta.
Tulikohan tuo liian sekavasti..?
Hyviä näkökulmia. Lisäisin vielä sen verran, että jos tulee siihen tulokseen, ettei suhteeseen kannata jäädä, niin toivottavasti löytyy sen verran selkärankaa/rohkeutta/kunnioitusta toista kohtaan, että hoitaa reilusti päätökseen sen vanhan suhteen ennen kuin ryhtyy uuteen.
^^^perhanan pitkä lause :/^^^
Ja minun yksinkertaisuuttani! Suotta olen roponi psykologian kirjoihin laittanut kun vastaukset, parhaat sellaiset näköjään saisi suomi24:lta! Että oon...!;D
herjaa.
Aina luulee että herjaan, pois se minusta! Olen luonteeltani sellainen etten suutu kenellekkään mutta jostain syystä minuun suututaan! Että hävettää!
Olin muuten ihan tosissani, usko nyt!!!
No mulla on vähän omituinen huumorintaju. En siis suuttunut :)
Tämä on vaan sellainen aihe, että on helppo sormi pystyssä paasata siitä miten pitäisi tehdä ja toimia, mutta käytännössä asiat ei olekaan niin joko/tai eli mustavalkoisia.
Enpä todellakaan allekirjoita ainakaan vielä. Vaikka tämä sinkkuus välillä saakin mielen aika katkeraksi niin vielä en ole niin epätoivoinen että alkaisin "pakkorakastamaan" sitä mitä saan. Sen verta vielä ylpeyttä on että jos en saa sitä ketä rakastan niin... no, onhan minulla terveet kädet jotka rakastavat minua ;)
kanssa, parempi olla sinkku kuin surkeassa suhteessa
Itse en ainakaan allekirjoita. Tuo vaikuttaa enemmänkin luovuttamiselta ja ajatukselta "en halua jäädä yksinkään joten otanpa nyt tuon tuosta" -tyyliin.