Olen nettideittailussa "morsian valkoissa" eli kokematon. Siis ainuttakaan livetapaamista en ole vielä toistaiseksi kokenut.
Nyt kysynkin teiltä, mahdollisesti kokeneemmat kanssakirjoittajat, kuinka nopeasti tapaamiseen kannattaa suostua ?
Jotkut miehet ovat ehdottaneet tapaamista melkolailla heti eli ilman viestittelyä, sättäilyä tai puhelimessa pulisemista. Mitä nämä henkilöt mielestänne hakevat kun eivät halua tutustua ennen tapaamista ? Vai mahtavatko luottaa tapaamisen voimaan ?
Kerrottehan kokemuksistanne, varsinkin sellaisista, joissa tapaaminen on järjestetty suhteellisen vähäisen tutustumisen jälkeen.
Vai pitäisikö vaan unohtaa ihmiset, jotka eivät halua "yhtään" tutustua ennen tapaamista ?
Nyt kysynkin teiltä, mahdollisesti kokeneemmat kanssakirjoittajat, kuinka nopeasti tapaamiseen kannattaa suostua ?
Jotkut miehet ovat ehdottaneet tapaamista melkolailla heti eli ilman viestittelyä, sättäilyä tai puhelimessa pulisemista. Mitä nämä henkilöt mielestänne hakevat kun eivät halua tutustua ennen tapaamista ? Vai mahtavatko luottaa tapaamisen voimaan ?
Kerrottehan kokemuksistanne, varsinkin sellaisista, joissa tapaaminen on järjestetty suhteellisen vähäisen tutustumisen jälkeen.
Vai pitäisikö vaan unohtaa ihmiset, jotka eivät halua "yhtään" tutustua ennen tapaamista ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
että halutaan vain nähdä ihan livenä millainen ihminen on kun kuviinkaan ei voi luottaa, toisinkuin eräs palstan piikikäs pikadeittaaja väittää (hänhän valkkaakin elämänkumppaninsa pelkän kuvan ja ulkonäön perusteella). Monihan suositteleekin että nähdään melko pian ja jos molempia miellyttää niin sitten jatketaan tutustumista meilillä jne. Voi olla tollainen takana mutta mistäpä sitä ihmisten ajatuksia tietää.
Itelle on pettymyksiä tuottanut ne kenen kanssa en oo tutustunut hyvin..
Nyt oon jutellut yhen henkilön kanssa kahtena iltana mesessä ja sen lisäks vaihellu sähköposteja.. Tänä iltan juteltiin semmonen reilu kuus tuntia taotta.. Ja se tuntuu hyvältä, voin väittää et tunnen aika hyvin jo hänet:) Ja hän on onnistunut hurmaamaan miut aika pahoin, mikä on suht pelottavaa loppujen lopuks:D
hänet ja ne sun mielikuvas ja toiveesi hänen ulkoisesta olemuksesta ei vastaakaan todellisuutta? Saatat pettyä pahasti silloinkin, vaikka kyseessä olisi kuinka mukava ja symppis tyyppi tahansa. Tai sitten et pety, mikä minä olen sitä ennustamaan. Best of luck.
ei ole samainen tumma mies pääkaupunkiseudulta jonka kanssa olen myös mesessä jutellut ja vaihdellut sähköposteja.
niin pian kuin mahdollista, koska ei kuukausienkaan kirjoittelu auta tuntemaan ihmistä miehenä/naisena. Jos haluaa vain penpal-seuraa niin sitten voi kirjoitella vaikka loppuikänsä mutta jos etsii kumppania niin kemioiden kohtaaminen on tärkeintä ja sen näkee vasta tapaamisella. Jos toinen ei suostu tapaamiseen niin hänellä on yleensä jotain salattavaa, ei olekaan sellainen kuin on kertonut olevansa.
Itse olen käynyt jo useammilla treffeillä. Minulla on ollut vaatimuksena, että vaihdamme ensin valokuvia ja jos naamat miellyttävät molemmin puolin niin sitten lähden treffeille. Mitään aikarajaa minulla ei ole, treffeille voin lähteä vaikka samantien. Mielestäni ihmiseen tutustuu parhaiten kasvotusten. Puhelimessa ja netissä voi puhua mitä vaan, mutta livenä ihmisestä saa sen todellisen kuvan. Rohkeesti vaan jonnekin yleiselle paikalle kahville. Kyllä se jo ensitapaamisella selviää onko deitissä potentiaalia vai ei.
Itse olen tutustunut ensin puhelimessa tai maililla tai ihan mesessä ensin ja mahdollisimman nopeasti livenä ettei minulle jää ikävää haavekuvaa toisesta.
Kuvan olen yleensä vaihtanut ja puhunut myös puhelimessa ennen tapaamista. Ja sitten vasta olen tutustunut toiseen paremmin muilla keinoilla jos mies kiinnostaa tapaamisen jälkeen.
Kyllä sitä muutaman meilin jälkeen tietää haluaako tutustua toiseen paremmin vai ei. Tapaamallahan vasta toisen oppii tuntemaan paremmin. Pidempiaikainen meilailu menee yleensä vaan kuulumisten vaihtamiseksi. Itse oon lähtenyt live -tapaamisiin yleensä noin viikon maksimissaan kahden viikon meilailujen jälkeen.
Rohkeasti vaan treffeille ja mahdollisimman pian. Live paljastaa paljon enemmän ihmisestä kuin pelkkä jutustelu netissä,puhelimessa tai mesessä.
Itse ollessani yläasteen 9 olin atk-tunneilla paljon netissä chattailemassa. Treffeille en vielä silloin lähtenyt(ei kyllä ehdoteltukaan). Noin vuotta myöhemmin chattailin taas vaihteeksi netissä. Yksi keskustelukumppani herätti sen verran kiinostusta että sovittiin treffit julkiselle paikalle seuraavalle päivälle. Kun livenä oli tavattu, kiinostus heräsi sen verran että aloimme seurustelemaan. Suhde kesti 3,5v.
Sinkuksi jäätyäni chattailin jälleen. Sokkotreffeille lähdin silloinkin. Tapasin useita miehiä, mutta en itse halunnut aloittaa mitään juttua sillä olin lähdössä lappiin talvella töihin parix kuukaudex. Sieltä palattuani tapailin miehiä, en netin välityksellä, vaan harrastukseni kautta.
Myöhemmin keväällä 2005 eksyin jälleen chattailemaan ja sokkotreffeille. Nykyään asumme yhdessä ja olemme onnellisesti kihloissa!