Lapsuudestani saakka kaksi serkkuani ovat potkineet minua päähän eri tavoin.
Mollaamista,kiristämistä,uhkailua,haukkumista ja kaikki ikävät hommat teetettiin minulla.Minua oli helppo potkia päähän,koska näin saatiin minut akistettua ja tuhottua itsetuntoni.
Äitiäni jaksettiin mollata alkoholismin takia ja jotenkin he pitivät oikeutettuna toimiaan.
"Koulumenestykseni"oli jatkuvan pilkan-aihe avoimesti suvussa ja lausahdukset:ei susta tule muuta kuin paskahommien tekijä,ja sä olet huonompi kuin me muut,olivat tuttuakin tutumpia melkein päivittäin.Syynä se,että olin tädilläni hoidossa.
Toisen serkkuni raivareita pelkäsi koko naapurusto,vaikka hän oli lapsi.
Tein vuosikausia töitä itsetuntoni eteen ja siihen minut kannusti mummoni sisko,joka oli elämäni valo.Hän ei koskaan sanonut minulle mitään rumaa,vaan kannusti lempeästi eteenpäin.
Viisi vuotta sitten sain vihdoin tarpeeksi serkuistani,kun he tlivat katsomaan nuorinta lastani ensimmäisen kerran ja olisivat myyneet minulle heidän vuoden vanhat matot,vaikka olimme juuri ostaneet uudet.Silloin sain tarpeekseni ja päätin,että sopivan hetken tullessa maksan velkani takaisin kunhan vain pääsisin heistä eroon.
Sopiva hetki tuli kaupassa,kun näin serkkuni parhaan kaverin.Tiesin hänet myös lapsesta saakka tunteneena,että hänellä ei pysy mikään tieto itsellään.Kerroin "muutamia"faktoja serkkujeni perheestä ja homma oli sillä selvä.Sain kiukkusen puhelun serkultani,joka valitti,että heiltä menee nyt maine.Sanoin vain,että nyt tiedät,miltä tuntuu päähän potkitusta.
Eihän tuo nyt ihan kauniisti ollut,mutta ainoa keino päästä heistä eroon.
Viimeiset viisi vuotta ovat ollet erittäin hyvät ja helpommat hengittää,kun he eivät käy minua arvostelemassa jatkuvasti.
Enkä muuten tee "paskatöitä",vaan toimin luovassa ammatissa ja töitä on kiitettävästi,toisin kuin serkuillani.
Kiitos,että sain avautua.Koittakaa saada joku tolkku tästä kirjoituksesta.
Mollaamista,kiristämistä,uhkailua,haukkumista ja kaikki ikävät hommat teetettiin minulla.Minua oli helppo potkia päähän,koska näin saatiin minut akistettua ja tuhottua itsetuntoni.
Äitiäni jaksettiin mollata alkoholismin takia ja jotenkin he pitivät oikeutettuna toimiaan.
"Koulumenestykseni"oli jatkuvan pilkan-aihe avoimesti suvussa ja lausahdukset:ei susta tule muuta kuin paskahommien tekijä,ja sä olet huonompi kuin me muut,olivat tuttuakin tutumpia melkein päivittäin.Syynä se,että olin tädilläni hoidossa.
Toisen serkkuni raivareita pelkäsi koko naapurusto,vaikka hän oli lapsi.
Tein vuosikausia töitä itsetuntoni eteen ja siihen minut kannusti mummoni sisko,joka oli elämäni valo.Hän ei koskaan sanonut minulle mitään rumaa,vaan kannusti lempeästi eteenpäin.
Viisi vuotta sitten sain vihdoin tarpeeksi serkuistani,kun he tlivat katsomaan nuorinta lastani ensimmäisen kerran ja olisivat myyneet minulle heidän vuoden vanhat matot,vaikka olimme juuri ostaneet uudet.Silloin sain tarpeekseni ja päätin,että sopivan hetken tullessa maksan velkani takaisin kunhan vain pääsisin heistä eroon.
Sopiva hetki tuli kaupassa,kun näin serkkuni parhaan kaverin.Tiesin hänet myös lapsesta saakka tunteneena,että hänellä ei pysy mikään tieto itsellään.Kerroin "muutamia"faktoja serkkujeni perheestä ja homma oli sillä selvä.Sain kiukkusen puhelun serkultani,joka valitti,että heiltä menee nyt maine.Sanoin vain,että nyt tiedät,miltä tuntuu päähän potkitusta.
Eihän tuo nyt ihan kauniisti ollut,mutta ainoa keino päästä heistä eroon.
Viimeiset viisi vuotta ovat ollet erittäin hyvät ja helpommat hengittää,kun he eivät käy minua arvostelemassa jatkuvasti.
Enkä muuten tee "paskatöitä",vaan toimin luovassa ammatissa ja töitä on kiitettävästi,toisin kuin serkuillani.
Kiitos,että sain avautua.Koittakaa saada joku tolkku tästä kirjoituksesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitkä ovat paskahommia? Kaikki työt ovat yhtä hyviä ja minusta esim. siivoojia pitäisi arvostaa enemmän. Heidän työnsä on raskasta ja kovaa. Samoin paskakuskit, rekkakuskit ja kaikki muut joiden työ on nyky-yhteiskunnassa aliarvostettua.
Olet aivan oikeassa,ei ole paskahommia.
Heidän mielestään näitä ovat juuri siivoojat,tarjoilijat,kaupankassat,rakennusala jne.
Tästä vain on tullut muun suvun sanonta,jota en tuohon tajunnut laittaa.
Heidän egonsa ei siedä mitään tällaisia töitä ja niinpä he ovat kumpikin nyt työttömänä.
Itse olen sitä mieltä,että kaikki työ on arvokasta,kunhan se on rehellistä.
Anteeksi huono ilmaisu.
"Heidän egonsa ei siedä mitään tällaisia töitä ja niinpä he ovat kumpikin nyt työttömänä."
Eikös tässä ole oiva tilaisuus "ampua" täyslaidallinen takaisin. Sinä sentään käyt töissä ja serkkusi lorvivat työttöminä yhteiskunnan elätettävinä, loisia suorastaan....
Itsellänikin on kauheat serkut tai no yks niistä 10 on kauhea. Se repii hiuksista, potkii, raapii, varastaa tavaroitani yms.
Se menee jo toiselle luokalle eikä osaa käyttäytyä!!!!
Se tekee nämä kaikki myös se sisarilleen. Onneksi ei asuta lähellä niitä, eikä olla sen kummemmin oltu tekemisissä niitten kanssa...
sairaita serkkuja. Menisivät hoitoon.
on käynyt tuuri
Serkkuni ovat ihania
Olen heidän kanssaan paljon tekemisissä
Ja he ovat tosi mukavia
Minulla oli lapsuudessani sama kohtalo kuin alkup. viestin kirjoittajalla. Olin alati sukulaisissa hoidossa ja nehän tietysti kyllästyivät siihen, että minut piti syöttää, juottaa, kouluttaa ym. tehdä vanhemmilleni kuuluvia asioita. Kun tulin teini-ikäiseksi, alkoi vihjailu, ettei minusta tule ns. "kunnon kansalaista". Kuulemma liikuin epämääräisissä piireissä. Epämääräiset piirit olivat kuitenkin luokkatovereita tai muita kavereita, jotka pyysivät minut mukaan erilaisiin harrastuksiin. Kiitos siitä kuuluu heille. Molemmat vanhempani ovat keskenkasvuisia, lapsellisia, kehittymättömiä, vastuuntunnottomia, alkoholin suurkuluttajia ja kaikkinensa soveltumattomia kenenkään lapsen kasvattajaksi tai minkäänlaisen vastuun kantajaksi. Sukulaiset luonnollisesti ajattelivat, ettei omena kauas puusta putoa ja tulevaisuuteni tulee olemaan vaikkapa narkkarina luuhastelua.
Toisin on käynyt. Elämäni on hyvin ja olen ainut hirviösvussani akateemisesti koulutettu henkilö.He saattavat sen tietää mutta en ole varma. Minun aikoinaan veikattiin korkeintaan onnistuvan siivojan ammatissa. Talouteni on kunnossa, alkoholia ei kulu, enkä edes ole koskaan kokeillut huumeita vaikka minun väitettiin olevan narkomaani. Koko lapsuuteni ajan sukulaiseni todellakin kiusasivat ja härnäsivät minua ja itku kurkussa kuuntelin solvauksia uskaltamatta väittää vastaan. Esim. aitini siskolla jouduin olemaan usein viikonloppuja ja hänen tyttärensä (serkkuni) jaksoi toden totta nöyryyttää, alistaa ja solvata minua. Kun pääsin ripille, sen jälkeen minä en ole ollut yhteydessä kehenkään sukulaiseeni. Ei ole ollut tarvetta eikä todellakaan halua. Joskus 10 v sitten tätini soitti minulle ilmoittaakseen ja kauhistellessaan äitini törttöilyistä lääke-viina tokkuraisena mutta siinä onkin kaikki yhteydenpito ollut. Jos serkkuni tulee vastaan kadulla, hän ei tervedi, katso eli olen tuntematon henkilö hänelle. Tunnistamisen puutteesta ei ole kyse. Nyt kun aikaa on vierähtänyt olen ajatellut hieman näpäyttää sukulaisiani. Tiedän em. serkkuni tehneen vakavia rikkeitä työssään, joten ajattelin ilmiantaa ne. Samoin tädilläni ja hänen miehellään on pari suunnattoman suurta salaisuutta varjeltavanaan kulissien ylläpitämiseksi, joten voin paljastaa ne oikealle taholle.
Ne, jotka kiusaavat, mitätöivät, alistavat tai tekevät mitä tahansa toisen mielenterveyden murtamiseksi, eivätkö he tule ajatelleeksi, että nämä kiusaamiset saatetaan heille kostaa tulevaisuudessa tavalla tai toisella. Itse en ottaisi sitä riskiä koskaan, että joku loukkaamani henkilö kävelisi vastaan ja esim. fyysisesti vahingoittaisi minua, koska joskus olen häntä verisesti nöyryyttänyt tavalla tai toisella. Ihmetyttää, koska kiusaaminen on todella lyhytnäköistä toimintaa eikä sillä todellakaan saavuteta yhtään mitään hyötyä.
Olen tänä kesänä pannut välit poikki "hirviösukuuni". Tuskinpa kadun. Ainakaan tähän asti he eivät ole tuottaneet minulle mitään iloa, pelkkää murhetta vain.