Uutta näkökulmaa ja neuvoja tarvittaisiin. Parisuhde on täysin solmussa. Kuilu meidän välillä vain kasvaa kasvamistaan, eikä sitä kohta voi kuroa enää umpeen. Mitä tehdä enää? Kaikki alkoi siitä, kun kehtasin näyttää hapanta naamaa seksin jälkeen. Äijä teki pikatemput jättäen mut ilman. Tätä samaa oli jo muutaman kerran tapahtunut, mutta niistä selvitty ilman ongelmia. Seksi on ollut tyydyttävää ja jokapäiväistä, mutta sillä kertaa vain kävi nyppimään suoraan asiaan meno ilman minun huomioimista. Jäin siis ilman tyydytystä. Huomautin asiasta ettei tuollainen ole kovin kivaa, varsinkin kun siitä oli tulossa hänelle uusi tapa. Asiasta juteltiin ja asiasta sovittiin. Niin ainakin luulin. Tämän jälkeen seksi loppu kuin seinään. Onkos se niin että naisen tyydytyksestä viis? Ja kun kehtaan asiasta ääneen puhua ja vaatia myös itseni huomioimista, seksiä ruvetaan panttamaan? Teinkö muka väärin?? Asiasta kuitenkin keskusteltiin täysin syyllistämättä ketään. Ilmeisesti herralle tuli asiasta suorituspaineta, mutta niistä ei näköjään voi keskustella. Myös kaikki läheisyys loppui. Äijä tulee kotiin ja menee räpläämään koneettaan. Tapahtumaa ennen kyllä tuli iloisesti kotiin ja pusi hali ja juttelua ja yhteistä tekemistä jne ennen sitä koneen räpläämistä. Ymmärrän kyllä että arki tuli suhteeseen, mutta haloo.. ihan selvästi ko. tapahtuman jälkeen.
Jossain vaiheessa kysäisin mikä mättää, mikä on saanut hänet muuttumaan. Vastaukseksi tuli mutinaa että kaikki on ihan ok, työstressiä jne... Aikaisemmin kun hänellä on ollut huolia ja murheita, häntä on saanut olla paijaamassa ja votvomassa hänen asioitaan pohjamutia myöten. Nyt ei enää mitään keskustelua. Muuttui siis tämäkin asia päälaelleen. Nyt olen tästä kuilusta jo raivoissani. Myönnetään.. sitä on tullut kiukuteltua, mutta kuppi vaan menee nurin kun toinen on niin muuttunut ja asioista ei pääse edes keskustelemaan. Ärsyttää ja ihmetyttää, että ollaan yhdessä, mutta silti niin erikseen. Eilen yritin taas keskustella ettei kaikki ole hyvin suhteessa. Ja kas. Kaikki onkin minun syytäni. Häntä on nyt loukattu, kun olen kiukutellut ja osoittanut mieltäni. Siksi ei huvita seksiäkään harrastaa. Sanallakaan ei maininnut tapahtuneesta. Lisäksi kehtasi paukauttaa ilmoille pahimman loukkauksen naista kohtaan jonka voi tehdä: ”Kaikki on ihan hyvin, kuvittelet vain kaiken. Se johtuu sun hormooneista. Kyllä se menee ohi” Ja taputti vielä päätä kaupan päälliseksi. Voinko enää vähättelevämmin naista kohdella ja mitätöidä kaikki naisen tunteet?? Ja minäkö mun loukkaan häntä?? Vaikka kiukuttelu johtusikin hormooneista, mitä sitten?? Suhteessa on silti ongelma, koska siinä ei ole seksiä, läheisyyttä, saati puhetta. Onko tämä muka parisuhde?? Kuvittelenko vain kaiken? Pah. Ja joo, kyllä tämä kiukuttelu menee varmasti ohi, kun on vain pakko niellä asiat ja yrittää mennä eteenpäin. Mutta kun asioista ei käsitellä, niin ne jäävät sisälle kalvamaan ja odottavat siellä vain ulospääsyä tavalla tai toisella. Nyt hajoo jo pää. Näkeekö tässä joku jotain mitä itse en näe enää??
Jossain vaiheessa kysäisin mikä mättää, mikä on saanut hänet muuttumaan. Vastaukseksi tuli mutinaa että kaikki on ihan ok, työstressiä jne... Aikaisemmin kun hänellä on ollut huolia ja murheita, häntä on saanut olla paijaamassa ja votvomassa hänen asioitaan pohjamutia myöten. Nyt ei enää mitään keskustelua. Muuttui siis tämäkin asia päälaelleen. Nyt olen tästä kuilusta jo raivoissani. Myönnetään.. sitä on tullut kiukuteltua, mutta kuppi vaan menee nurin kun toinen on niin muuttunut ja asioista ei pääse edes keskustelemaan. Ärsyttää ja ihmetyttää, että ollaan yhdessä, mutta silti niin erikseen. Eilen yritin taas keskustella ettei kaikki ole hyvin suhteessa. Ja kas. Kaikki onkin minun syytäni. Häntä on nyt loukattu, kun olen kiukutellut ja osoittanut mieltäni. Siksi ei huvita seksiäkään harrastaa. Sanallakaan ei maininnut tapahtuneesta. Lisäksi kehtasi paukauttaa ilmoille pahimman loukkauksen naista kohtaan jonka voi tehdä: ”Kaikki on ihan hyvin, kuvittelet vain kaiken. Se johtuu sun hormooneista. Kyllä se menee ohi” Ja taputti vielä päätä kaupan päälliseksi. Voinko enää vähättelevämmin naista kohdella ja mitätöidä kaikki naisen tunteet?? Ja minäkö mun loukkaan häntä?? Vaikka kiukuttelu johtusikin hormooneista, mitä sitten?? Suhteessa on silti ongelma, koska siinä ei ole seksiä, läheisyyttä, saati puhetta. Onko tämä muka parisuhde?? Kuvittelenko vain kaiken? Pah. Ja joo, kyllä tämä kiukuttelu menee varmasti ohi, kun on vain pakko niellä asiat ja yrittää mennä eteenpäin. Mutta kun asioista ei käsitellä, niin ne jäävät sisälle kalvamaan ja odottavat siellä vain ulospääsyä tavalla tai toisella. Nyt hajoo jo pää. Näkeekö tässä joku jotain mitä itse en näe enää??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pikatemput on ihan ok, jos niistä sovitaan yhdessä.
Osoittaa kyllä todellistä tökeryyttä mieheltä, käydä niin sanotusti "tyhjäämässä itsensä" ja olettaa että se on ihan ok sinullekin. Silloin pitäis oikeasti nuorenmiehen tyytyä vielä omaan tumppuun tai tajuta hoitaa naisensa muilla avuin maaliin asti ;-)
Vielä lapsellisempaa on tuo sinun syyllistäminen asiasta. Turha on sinua syyttää että uskalsit vaatia "omaasi". Melko keskenkasvuista, varsinkin kun sinä et nyt ole ollenkaan väärillä jäljillä. Turha riitely vie tosiaan halut molemmilta, ja jos ei tätä riitaa ratkaista nyt, ei suhteellakaan ole pidemmän päälle toivoa jos seksielämä pakotetaan toisen kumppanin osalta epätyydyttävään tilaan.
Oletkos varma, ettei miehelläsi ole sivusuhdetta, jossa sitten leikkii riittämiin. Hmm...eihän kotona sitten enään jaksa, ja jos jaksaa, niin joku pikkujuttu on ok, ja lähinnä sen takia, ettet ihmettelisi muuttunutta käytöstä. Myutta sitten miehesi keksi oivan keinon: syyllistää sinua, ja leikkii loukattua, eihän silloin tarvitse seksiä harrastaa. Hän pääsi ongelmastaan kokonaan!
Katselehan tarkemmin, mitä siellä tietokoneella illat pitkät tekee?
Näkeekö tässä joku jotain mitä itse en näe enää?? "
Joo näen : MIES EI RAKASTA SUA OLLENKAAN.
ei ainakaan enää.
meillä aika sama tilanne, ei tosin päällä nyt.
kun olen jostain asiasta (esim seksistä) hänelle saman sanonut kun sinä, niin seksi on loppunut ja mies on muuttunut. ihan sama tarina kuin sinulla joten en jaksa sitä toistaa.
jos puhun jostain muustakin mikä koskee miestäni ja jotain mitä toivon enemmän, niin hän sulkeutuu ja lopettaa läheisyyden ja seksin.
muuten kyllä kaikki on ok, kunhan en puhu hänestä mitään pahaa :D
voi jestas.. puhun omistakin huonoista puolista avoimesti, jos joskus sanon miehelle hänestä jotain kritiikkiä niin se on kuin eri mies. TODELLA ärsyttävää. enkä todellakaan sano huonosti niitä vaan kiltisti ja kehun häntä muutenkin joka päivä.
meillä noitten muurien lähteminen vaan on vaatinut neljä eroa suhteen aikana, viikon eroja mutta eroja kuitenkin, että mies on saanut omaa rauhaa ja sitten kun on tullut ikävä niin asia on unohtunut.
mutta kestämistä tämä on ollut. en tiedä, onko kyse siitä että hän ajattelee ettei riitä tai että on huono, vai onko kyse siitä ettei pikkusielu kestä kritiikkiä.. en tiedä.
MIEHET.. kukapa niitä ymmärtäisi.
..että miehelläsi on toinen. Siitä johtuivat pikatemput, ja siitä johtuu se, ettei häntä seksin poissaolo juuri haittaa. Tuli vain sellainen tunne kun luin tekstisi, että se on loogisin selitys.
VALITTAAN JOS OISIT OLLU HILJAA NIIN MITÄÄN EI OIS TAPAHTUNU..
En paremmin sano,itsekkin kokeneena kun mies on pikkusieluinen ja sama ongelma,seksi loppui kun uskalsin arvostella,no kärvistelin ilman,sama se mutta pukeuduin seksikkäästi ja aloin ,myös miehen aikana laittaa hiuksia ym,ja flirttailua pitkiä katseita miehen seurassa muille miehille...
Jopa saa testata kelpaakos,ja toisekseen mä sanoin ainakin miehelle,jos ei tyydytä mun tarpeita,niin turvenuija mikä turve-nuija,kun mulla on kokemusta muistakin mieheitä ja aina ne ovat hommansa naiselle hoitaneet...
Ei muutakuin testaa oma viehätysvoimasi miehen nähden toisen miehen kanssa,pelaa peli mutta älä mene liian pitkälle.
Se kapsahtaa äijän nilkkaan lopulta.
No meillä ainakin mies otti opiksi,mä en ala katteleen ...pida pääpystys ja itse tunto korkeella...