Jos rakastatte lapsianne, viette heidät pois väkivaltaisesta kodista.
Itse olen 18-vuotiaaksi kärsinyt fyysisestä ja henkisestä väkivallasta, muutaman kerran jopa sosiaalisesta. Väkivallan tekijä oli pääsääntöisesti isäni, joka hakkasi minua jopa ilman syytä. Kerrankin jäätelötuutin takia, jota en vain halunnut syödä. Minulla ei ollut oikeutta olla loukkaantunut tai sain selkääni jopa siitä. Väkivalta oli rajua ja paheni koko ajan ikävuosien karttuessa. Remmia sain pienenä lapsena, turpiin vähän isompana ja potkuja yläaste- ja lukioikäisenä. Päätäni taottiin tiiliseinään ym. Mikä pahinta, äitini hyväksyi nuo "kurittamisen" keinot. Syyllistyi siihen usein itsekin, sain remmiä häneltäkin. Isä hakkasi äitiänikin ja kas kummaa.. katselin sitä ajatellen "siitäs sait". Karua, mutta totta. Vihasin isääni, vihasin äitiäni ja vihasin sisaruksiani, jotka sepittelivät isälleni vaikka mitä juttuja, jotta sain selkäsaunan. Pahoinpitelyni oli "yleistä viihdettä".
Olen ehkä antanut anteeksi, mutta kärsin masennuksesta, olen ahdistunut, epävarma ja sulkeutunut. Masennustani lisäsi, kun sairastuin epilepsiaan. En tiedä, onko syynä nuo useat päähän kohdistuneet iskut, vai joku muu syy. Lääkäriltäni en ole uskaltanut kysyä ja en tiedä, haluanko edes tietää.
En ole koskaan tuntenut itseäni rakastetuksi. Siis, jos rakastatte, osoittakaa se suojelemalla lastanne!
Itse olen 18-vuotiaaksi kärsinyt fyysisestä ja henkisestä väkivallasta, muutaman kerran jopa sosiaalisesta. Väkivallan tekijä oli pääsääntöisesti isäni, joka hakkasi minua jopa ilman syytä. Kerrankin jäätelötuutin takia, jota en vain halunnut syödä. Minulla ei ollut oikeutta olla loukkaantunut tai sain selkääni jopa siitä. Väkivalta oli rajua ja paheni koko ajan ikävuosien karttuessa. Remmia sain pienenä lapsena, turpiin vähän isompana ja potkuja yläaste- ja lukioikäisenä. Päätäni taottiin tiiliseinään ym. Mikä pahinta, äitini hyväksyi nuo "kurittamisen" keinot. Syyllistyi siihen usein itsekin, sain remmiä häneltäkin. Isä hakkasi äitiänikin ja kas kummaa.. katselin sitä ajatellen "siitäs sait". Karua, mutta totta. Vihasin isääni, vihasin äitiäni ja vihasin sisaruksiani, jotka sepittelivät isälleni vaikka mitä juttuja, jotta sain selkäsaunan. Pahoinpitelyni oli "yleistä viihdettä".
Olen ehkä antanut anteeksi, mutta kärsin masennuksesta, olen ahdistunut, epävarma ja sulkeutunut. Masennustani lisäsi, kun sairastuin epilepsiaan. En tiedä, onko syynä nuo useat päähän kohdistuneet iskut, vai joku muu syy. Lääkäriltäni en ole uskaltanut kysyä ja en tiedä, haluanko edes tietää.
En ole koskaan tuntenut itseäni rakastetuksi. Siis, jos rakastatte, osoittakaa se suojelemalla lastanne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otan osaa. Todella julmaa. Ja julmemmaksi sen jotenkin tekee se, että hakkaajat olivat omia perheenjäseniäsi.
Yritä kaikesta huolimatta nousta "tilanteen yläpuolelle." Ei tule olemaan helppoa, eikä olekaan, mutta yritä siltikin.
Toivon että jatkossa vanhemmat haastetaan useammin oikeuteen vastaamaan teoistaan. Äitisi on kanssarikollinen kun hän ei ole suojellut sinua.
Mutta voimia sinulle taistella masennusta vastaan.
Lue Reetta Onkkelin ekakirja, jossa hän kertoo oman kohtalonsa.
voimahalauksia sinulle