Erosimme eilen ja nyt vitsaillen mietimme kumpi saa mitäkin jne. Odotin että ero olisi kamala mutta kävikin erilailla kuin ajattelin! Annoin miehelle kunnon sulatteluajan jolloin hänkin tajusi että parempi erota. Odotamme jo innoissamme tulevia viikonloppuja sinkkuina! :) Olemme ystäviä ja sen ystävyyden haluamme säilyttää mutta nyt täytyy pitää hieman etäisyyttä, kunhan mies löytää oman kämpän vaan nopsasti. Nyt asustelen vanhempieni luona.
Ihan vaan siis sen takia että ero olisi mahdollisimman helppo molemmille.
Hyviä eroamisia kaikille! :)
t. onnellinen eronnut
Ihan vaan siis sen takia että ero olisi mahdollisimman helppo molemmille.
Hyviä eroamisia kaikille! :)
t. onnellinen eronnut
Vastaukset 6
Vanhimmat
En halu uhkailla, mutta itselleni kävi viime lauantaina todella outo juttu.. hain itse eroa miehestäni ja olin onnellin kun se viimein tapahtui, mutta sitten näinkin mieheni toisen naisen kanssa ja mitä minulle tapahtui se tuntui todella pahalta, mutta kai siihenkin aika sitten tekee tehtävänsä toivon ainakin niin...Toivottavasti sinä osaat ottaa asian paremmin!
Olen samoilla jäljillä kuin edellinen. Erotessamme mieheni kanssa odotimme molemmat sinkkuhurvitteluja. Siksihän erosimme, molemmat halusivat päästä haistelemaan uusia tuulia ja kokeilemaan sinkkuelämää. Varsinkin mieheni. Hän julisti kuinka hän viettää villin poikamieskesän poikaporukalla, eikä hae mitään naista elämäänsä pitkään aikaan. Hänen mielestään meidän virheemme oli ollut se, että muutimme yhteen liian nopeasti aikoinamme, 1,5 v. seurustelun jälkeen. Nyt hän haluaa olla oman itsensä herra ja oppia tulemaan toimeen omillaan (muutimme molemmat yhteen lapsuudenkodeistamme)! Ja niin minäkin halusin.
Kaveruutemme piti jatkua entisenlaisena. Vaihdellaan kuulumisia, katsellaan joskus leffoja, saan hengailla hänen kämpillään paikkakunnalla ollessa jne.
Kuukausi kului niin hän alkoi "vakavasti" (omien sanojensa mukaan)seurustella opiskelututtunsa kanssa. Siihen väliinhän kaveruus minun kanssani ei mahdu missään suunnassa.
Silloin kilahdin törkeästä mustasukkaisuudesta, vaikka en koskaan 6v. kestäneen suhteemme aikana ollut hänestä mustasukkainen. Ukko olikin puhunut paskaa! Nyt 3 kk seurustelun jälkeen exäni ja hänen opiskelututtunsa muuttavat yhteen asumaan. Hah!
Minäkö katkera sinkku? Kyllä :)
Eli kun erotaan, ja vaikka mitä puhutaan, niin eron jälkeen molemmat ovat vapaita... noinkin voi siis käydä. Vaikka miehesi kertoi sinulle suunnitelmiaan kuinka hän aikoo elämäänsä eron jälkeen elää, niin ei se anna sinulle oikeutta vetää hernettä nenään, jos hänen suunnitelmansa muuttuvatkin.
Tai tottakai sinulla on oikeus omiin tunteisiisi, ja ymmärrän kyllä tuon mustasukkaisuuden, mutta miehelläsi on silti ollut vapaus tuohon ratkaisuun ja siihen sinulla ei enää ole oikeutta puuttua.
Näin helposti käy, kun eroa yritetään lieventää niin, että säilytetään ystävyys ja jossakin määrin myös asioita päättyneestä suhteesta (kuten leffojen katselua, kämpällä hengailua ym.). Tällöin ei tarvitse kohdata eron vaikeutta heti silmästä silmään.
Eli sitten tuossa tilanteessa, kun toinen osapuoli löytääkin uuden kumppanin, iskee todellisuus vasten kasvoja kovalla voimalla ja yllättäen. Sitä miltä se tuntuu, ei ehkä tule miettineeksi silloin, kun halutaan saada sitä vapautta, mutta myös jotain turvaa siitä entisestä suhteesta.
Eli kun erotaan, niin kannattaa miettiä perusteellisesti heti silloin, että mitä se ero sitten käytännössä tarkoittaa, ja että silloin se päättyneen suhteen turva lakkaa olemasta, vaikka se näennäisesti alkuun pysyisikin.
Totta tuo mitä joku tuossa kommentoi. Mun exälläni oli täysi oikeus rakastua ja tehdä mitä lystää, kun ei kerta oltu enää yhdessä. Enkä mä häntä mistään syytä. Hän ei todellakaan ole mulle mitenkään tilivelvollinen. Mutta eron syytä hänen tekemisensä tavallaan muutti. Erottiin, koska haluttiin olla omillaan. Mutta sitten hän ei kuitenkaan halunnut (kun halusi taas kk:n päästä olla vakavassa parisuhteessa)...eli mulla jäikin jtn hampaankoloon (vaikka sitä ei aluksi siellä ollut), että syy oli sittenkin erittäin vahvasti minussa. Ensinhän eron syy oli se, että hän ei halua ollenkaan olla parisuhteessa. Kuukauden päästä eron syyksi muuttui selkeästi, että hän ei halua olla parisuhteessa juuri minun kanssani...ja siitä mulle tuli tää perinteinen "mikä vika mussa on" -olo.
Sitä vaan viestilläni tarkoitin, että vaikka ero on aluksi tuntunut hyvältä ja oikealta niin sekin tunne voi muuttua. Juuri siinä pisteessä kun exä löytää uuden. Ja muutenkin kun aikaa kuluu..fiilikset vaihtelee ihan laidasta laitaan. Vaikka mä erosin hyvillä mielin, exäni näkeminen uuden kanssa sai surullisia tunteita pintaan.
Äh, vaikea selittää mutta kyllä tuntemukset eroprosessin aikana ja sen jälkeen ehtii muuttua moneen kertaan.. vaikka ei olisi niin tarkoittanutkaan.
"Erottiin, koska haluttiin olla omillaan. Mutta sitten hän ei kuitenkaan halunnut (kun halusi taas kk:n päästä olla vakavassa parisuhteessa)...eli mulla jäikin jtn hampaankoloon (vaikka sitä ei aluksi siellä ollut), että syy oli sittenkin erittäin vahvasti minussa."
Enpä usko, että syy on sinussa. Miehen uusi suhde saattaa toimia tai sitten ei, mutta tuollainen käytös on monille miehille tyypillistä (minäkin olen siihen sortunut). He etsivät seksiä, läheisyyttä ja tukea, sekoittavat läheisyyden ja seksin tarpeen ihastukseen ja luulevat ihastuneensa, vaikka kaipaavat vain olkapäätä ja ihon kosketusta. Tulos saattaa olla suskea, koska ihastuminen ei ole todellista kaipuuta toisen viereen.
Erosimme noin puoli vuotta sitten, melkein 2 vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Eron syyt olivat lähinnä, että ajattelumaailmamme arkipäiväisestä elämästämme olivat niin erilaiset. Eli minä halusin kodin olevan siisti ja järjestyksessä, mieheni taas halusi elää kaaoksen keskellä. Jotkut mustasukkaisuuskohtaukset olivat myös näyttäneet merkkejään, koska mieheni ei tuntenut oloaan kotoisaksi.
Muutama kuukausi sinkkuna olemisen jälkeen törmäsimme baarissa ja heräsimme samasta sängystä. Tällä hetkellä en kadu yhtän ratkaisua, että harrastamme seksiä satunnaisesti noin kerran viikossa. Se oli ainakin asia, joka meillä toimi! Pystymme myös puhumaan toisillemme asioista, joista en kenellekään muulle pysty puhumaan. Hän ymmärtää minua täysin.
Tiedän, että jossain välissä jompi kumpi tapaa elämänsä ihmisen. Jompaa kumpaa myös sattuu ja paljon jossain välissä. Ainakin sitä ennen pysymme kavereina, joku jolle voi soittaa koska vaan, mistä vaan, on todella tärkeää. Miksi se ei voisi olla entinen?