Ongelmanani on työnhaussa se, etten pääse koskaan edes haastatteluun asti. Olen vähän yli puoli vuotta hakenut töitä ja lähettänyt n. 30 työhakemusta enkä olen päässyt yhteenkään haastatteluun!!
Räätälöin jokaisen hakemuksen ja korostan kulloinkin keskeisiä vahvuuksia. Olen 26-vuotias KTM ja työkokemusta löytyy 15-vuotiaasta alkaen - viimeiset 5 vuotta oman alan töitä, myös vaativia sellaisia. Ymmärrän, ettei työpaikka tärppää heti, mutta että ei edes haastatteluun asti pääse. Olen alkanut katkerana jopa miettiä, että tämä johtuu ikärasismista...26-vuotias (olen tosin sinkku..) nainen on työnantajan näkökulmasta potentiaalinen synnyttäjä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Onko joku onnistunut pääsemään pois kierteestä ja mitä se vaati...?
Räätälöin jokaisen hakemuksen ja korostan kulloinkin keskeisiä vahvuuksia. Olen 26-vuotias KTM ja työkokemusta löytyy 15-vuotiaasta alkaen - viimeiset 5 vuotta oman alan töitä, myös vaativia sellaisia. Ymmärrän, ettei työpaikka tärppää heti, mutta että ei edes haastatteluun asti pääse. Olen alkanut katkerana jopa miettiä, että tämä johtuu ikärasismista...26-vuotias (olen tosin sinkku..) nainen on työnantajan näkökulmasta potentiaalinen synnyttäjä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Onko joku onnistunut pääsemään pois kierteestä ja mitä se vaati...?
Vastaukset 30
Vanhimmat
...on siitä huolimatta joko huono hakemus tai se että haet vääränlaisiin (liian haastaviin tai väärän alan) töihin. Muuten tuota on aika vaikea ymmärtää.
tarjoa hakemustasi jonkun muun luettavaksi, onko siinä jotakin kommervenkkiä - vai onko se sellainen, ettei se vain erotu joukosta? Entäpä C.V. Miltä se näyttää?
26 v. KTM ja 5 vuotta oman alan töissä.. Uskotko itsekään tuohon. Samoja paikkoja hakee todennäköisesti nekin, jotka ovat valmistuttuaan olleet 5 vuotta (kokoaikaisessa) töissä.
Siwan kassana sinulla on loistava tulevaisuus. Nykyään koulutetaan ihmisiä aivan liikaa ottaen huomioon jaossa olevat eri alojen työpaikat.
Tämä johtaa siihen, että sinäkin voit hyvillä mielin hakea Siwan kassalle töihin. Luultavasti pääset myöskin haastatteluun.
Hakemuksessasi ei välttämättä ole mitään vikaa. Itse olen viiden vuoden aikana hakenut varmasti noin 200 paikkaa tuloksetta. Takana kaksi akateemista tutkintoa, kielitaitoa, ei sairauksia eikä mitään alkoholiongelmia tms. Paikat vain menevät suhteilla ja työministeriö on sotkenut normaalit työmarkkinat höpöhöpö-kursseillaan ja (työnantajille) ilmaisilla harjoittelu- ja tukipaikoillaan.
Olenpa alkanut minäkin epäillä tuota lastenhankkimispelkoa nihkeän suhtautumisen syyksi. Olen kyllä työssä, mutta ravintola-alalla opintojen aikaisessa työpaikassa, josta en tunnu pois pääsevän, vaikka mitä tekisin.
Pitää vielä huomauttaa, ettei korkeakoulututkinnolla niin vain oteta Siwan kassallekaan: korkeasti koulutetun ei kuitenkaan uskota hommassa pysyvän. Siinähän limboat rimaa hipoen, kun taidot alittaviin töihin ei oteta eikä vaativiin pääse ilman alan työkokemusta. Tai suhteita.
Yksi korkeasti koulutettu ilmoittautuu myös joukkoonne ;) Itse olen hakenut tuloksetta kohta liki 2v töitä kuin töitä. Ikää vasta 30 vuotta ja urheilulla hankittu hyvä kunto ja motivaaatio. Tuo ei riitä, kun oman alan kokemus puuttuu ja siivoojaksikin olen liian "pätevä"..
Yksi lisää ilmoittautuu joukkoonne. Työhistoriaa 14-vuotiaasta alkaen, katkeamattomana vuodesta 1987 (opinnot rahoitettu kokoaikaisella työllä asuntolainan takia).
Samalla työnantajalla, tosin lukuisilla eri omistajilla aina vanhana työntekijänä myyty vuodesta 1989.
En pääse haastatteluihin, vaikka olen hakenut ihan mitä tahansa. Kolme vuotta olen hakenut tosi aktiivisesti, ja päässyt sitä ennen yhteensä neljään haastatteluun (kaikki ne työpaikat olivatkin sitten projekteja, osa-aikaisuuksia ja määräaikaisuuksia).
Minä olen mennyt jopa niin pitkälle, että ystäväni, joka on todella taitava kirjoittaja, kirjoitti hakemuksen puolestani -- se ei auttanut, enkä päässyt haastatteluun (hän pääsee aina haastatteluihin, koska kirjoittaa niin hyviä hakemuksia ja vaihtelee työpaikkaa "huvikseen".).
Ilmeisesti tämä on jo ilmiö, koska ystäväpiirissäni on valtava määrä akateemisesti koulutettuja vuosien 1966 - 1974 välillä syntyneitä, jotka ovat töissä erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä. (kuten minäkin, viimeisimmän myynnin serauksena).
Uneksimme saavamme edes joskus yli 2000 euron palkan. Tienasin aikoinaan tavaratalon kassalla ja neuvonnassa ilta-ja viikonlopputöissä paremmin kuin nyt....
Että ei ole yksin ongelmiensa kanssa! itselläni kolme koulutusta ja yhdeltä myös työkokemusta, silti en ole paljon haastatteluihin päässyt. Mitä nyt jostain henkilöstönvuokraus firmasta joskus soitetaan tarjoilemaan päiväksi tai kahdeksi... ehkä vain viikonlopuiksi. Mutta siinä se! Kymmeniä hakemuksia lähettänyt viiden vuoden aikana enkä yhteenkään haastatteluun ole päässyt. Tuskin siis hakemuksessa on vikaa vaan juuri tuossa kun ... "Paikat vain menevät suhteilla ja työministeriö on sotkenut normaalit työmarkkinat höpöhöpö-kursseillaan ja (työnantajille) ilmaisilla harjoittelu- ja tukipaikoillaan."
Täysin samaa mieltä!
Nämä höpö höpö kurssit ja työelämävalmennukset yms. vievät täysin pohjan työmarkkinoille pyrkimiseltä. Itse olin noin puolivuotta maisterin tutkinnon jälkeen työttämänä, jolloin sitä jouduttiin jo johonkin todella liirum laarum konsultin ylläpitämään työnhaku koulutukseen...Ei jeesus!
Sitten siihen väliin hakeuduin oman alan asiantuntijaorganisaatioon työelämävalmennukseen, alkoi näet nyppimään jatkuva hakeminen ja hakemusten bumerangi-ilmiö.
Työelämävalmennuksessä tein asiantuntijatyötä noin 900 €/kk "nettopalkalla" joka siis koostui erilaisista ylläpitokorvauksista ja muusta tukirahasta. Työnantaja ei osallistunut millään lailla kustannuksiin ja sai kuitenkin aimo hyödyn panoksestani. Sitä kun tehtiin tosissaan, toivoen että hyvällä näytöllä irtoaisi työtä jatkossa...Hiemanhan se ahdisti kun vastaavan tutkinnon omaava "kollega" nyhti yli 2500€ bruttopalkkaa!
No valmennus loppui aikanaan eikä työtä irronnut. Siitä uuteen koulutukseen...Voi hyvää päivää, 6kk jauhamista suunilleen samoista asioista. ATK-koulutusta ohessa, jossa lähdettiin liikkeelle osastolta "Tämä tässä on hiiri...!" Noh, koulutuksen loppuvaiheissa irtosi pitkällisen haun päälle oikea työ, joka tosin toi muuton erittäin kauas ns. kotiseudulta. Paikka kuitenkin vakituinen ja palkka juoksee. Voidaan siis kartutella kokemusta ja hakea takaisin paremmilla meriiteillä kohti keskeisempää Suomea.
Ei ole heleppoja nämä työelämän kuviot!
Alan kohta harkita itseni myymistä kadulla!Kerran kun töitä ei meinaa saada. prostituoiduksi pääsisi helposti ja rahaa saisi edes jonkun verran.
On se naurettavaa,että ensin pitää opiskella semmoiset yli 12vuotta elämästään ja vaikka kuinka olisit pätevä et saa mitään.Sitten kun olet saanut jonkin hyvän homman niin ei kauaa mene kun tulee yritykselle konkurssi tai pahemmassa tapauksessa lama joka vie kaikilta työt.juuri näin...
työntekijänä voin sen sanoa korruptoitunut. Onnekseni olen töissä, vaikka tekisi jo mieli hidastaa tahtia. Parhaat paikat menee suhteilla tietyille seurapiirien jäsenille. Pomot valitsevat esimiehet pahimmasta päästä, jotta saavat verikoirat kimppuun tarvittaessa ja esittävät korrektia. Tämä totuus täytyy vaan jaksaa sulattaa ja onhan se jo vanha yhtä vanha kuin ihminskuntakin, mitä historian lähteisiin on luottamista.
käänteinen. Siksi varmaan ensimmäiset tulevat viimeiseksi niin kuin yks ope sano.
Kannattaa tehdä yksi yleisluontoinen hakemus, jota parilla sanamuutoksella voi nopeasti lähettää eri paikkoihin. Sen jälkeen kannattaa hakea kaikkiin mahdollisiin paikkoihin joka vähänkin sivuaa omaa alaa tai muuten osaamista/kiinnostusta. Jos jumittuu oman alan paikkoihin voi olla että saa odotella eläkeikään sitä työpaikan saantia.
Itse olen nyt 3kk ollut työtön ja hakenut noin 100 työpaikkaa. Haastatteluja on ollut noin 1/kk. Aika reilusti olen kyllä hakenut useilta eri aloilta töitä, en pelkästään omalta alalta ja melkein kaikki haastattelut on olleet eri alalta kuin omalta.
Joskus se kyllä tärppää kun tarpeeksi yrittää (toivottavasti) ja tyrkyttää vaan itseään joka paikkaan. Palkkatoiveesta voi nykyaikana joutua jonkin verran tinkimään.
Nöyryyttäväähän tuo kyllä on, mutta minkäs teet. Ois varmaan tällä edellisellä sukupolvella tullut tippa linssiin jo alkumetreillä...:D, ei millään pahalla eikä henkilökohtaisesti, mutta kuitenkin!
Ei mitään muita syitä kuin ikä, lapsettomuus ja se että olet nainen! Saman kokeneena voin sanoa, että mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän saa haastattelukutsuja. Ruotsissahan julkaistiin äskettäin tutkimuskin, että jos naiset haki nimettömänä, tuli kutsuja haastatteluun, mut jos omalla nimellään, niin ei. Mitä siitä on pääteltävissä: työnantajat on perseestä! Naiset synnyttää heille vanhainkotiin perseenpesijöitä ja tässä on kiitos! Töitä ei saa vaikka kuinka haluaisi. Mullakin on korkeakoulututkinto, kauppaan tai toimistotöihin ei oteta, kun on merkonomejakin ja oman alan töihin pääsee vaan sijaiseksi vähäksi aikaa ja lähes aina helpompiin ja halvempiin tehtäviin. Ei väliä sillä, vaikka olis kunnianhimoa ja varmuus omasta osaamisesta.
Hei kaikki!
Ymmärrän turhautuneisuutenne, koska hain itsekin takavuosina heti valmistumisen jälkeen uutta työpaikkaa kaksi vuotta. Pääsin useimmiten haastatteluihin, mutten koskaan päässyt tehtäviin, joita hain koko Suomesta!
Nyt sitten toimin rekrytoijana, eli haastattelen ja välitän työntekijöitä toimeksiantojen perusteella eri työnantajille. Tiedän, miltä hyvä ja huono työhakemus näyttää sekä tiedän, miten pärjää parhaiten työhaastatteluissa.
Autan vapaaehtoisesti teitä kaikkia, joten lähettäkääpäs työhakemuksianne näytteeksi minulle, niin parannetaan niitä yhdessä!
[email protected]
29-v mies, VTM.
Siis miten töitä voi hakea nimettömänä?En ole ikinä tämmöisestä termistä kuullutkaan...
en mä nyt tarkkaan tiedä miten se tutkimus oli tehty, mut voihan lähettäjäksi laittaa vaikka nimikirjaimet tai vaan etunimen alkukirjaimen.
jos olen oikein ymmärtänyt.Tällä halutaan estää
mahdollinen hakijoiden syrjiminen,esim.ulkomaisen nimen perusteella.
paikkaansa. jotkut ovat kyllä muuttaneet sukunimensä enemmän eurooppalais kuuloiseksi. ovat päässeet työhaastatteluun, mutta harvoin kuitenkaan saaneet töitä.
Joku tyyppi joka on ollut kortistossa aikansa, hänelle ehdotetaan koulunkäyntiavustajan/kouluavustajan paikkaa (harjoittelupaikkaa) siitä hän sitten avaakin tiensä opettajan sijaisuuksiin ja kohta hänellä on mahdollisuus, vaikka minne...
ON SE NIIN VÄÄRIN kun oikeasti kasvatustieteitä lukeneita ja erityislapsistakin/nuorista kiinnostuneita on pilvin pimein, mutta otetaan niitä jotka tekevät sitä vain rahan ja lomien takia... eivätkä välitä "heikoimmista"
Tehdäänpäs konkreettinen todennäköisyyslaskennan esimerkki, mikäli johonkin tehtävään tulee sata hakemusta ja neljä niistä kutsutaan haastatteluun.
Ota korttipakka ilman jokereita. Siinä on 52 korttia.
Päästään melkoisen lähelle matemaattisesti oikeaa todennäköisyyttä, kun nimeät kaksi korttia pakasta. Siis maa ja silmäluku. Sanotaan vaikka akkahai ja ristinelonen.
Sitten nostetaan kortti. Todennäköisyys sille, että se kortti on jompi kumpi valitsemistasi, on 3,8%.
Ja neljä sadasta on 4%.
Mikä oli todistettava.
työtä heru työttömänä! Vuoden työtön ei työpaikkaa. Muutama kuukausi opiskeluja ja tarjottiin töitä.
tunnet vallitsevaa logiikkaa. Juuri näin mielenkiintoisia ideoita suhteilla edenneet johtajat saavat pieniin päihinsä, toitottavat ääneen ja ovat ollakseen. Virheiden mahdollisuus on sitä pienempi mitä enemmän on suhteita.
Korostatko kenties liikaa vahvuuksiasi? Tuskin olet valmis "joka hommaan". Hae isoon firmaan vaikkapa hieman helpompaan hommaan ensin. Ura kyllä aukeaa jos on kompetenssia. Osa tietenkin hakee sitä postia mahdollisimman korkealle heti..
Entä ne työpaikat joissa olet ollut jo viisi vuotta?
PS. Kun olet vakinaisessa työssä niin avoimista paikoista havaitsetkin sen että siellä on todella vähän paikkoja joihin haluat hakea ;)
Hei,
Ongelmasi ei ole mitenkään harvinainen vaan erittäin yleinen juuri ikäisilläsi KTM:illä. Odotus työnkuvasta on korkealla ja sen takia ei usein suorittavan tason tehtäviin tule haettua. Koulutusta vastaavat paikat vaativat todellista työtä, että niihin pääsee käsiksi.
Mahdollisia syitä miksi et ole päässyt edes haastatteluun:
1. HAKEMUSMÄÄRÄSI ON OLEMATON. 30 hakemusta ei ole oikeasti mitään. 2000-luvun IT - kuplan jälkeen kun moni kylterikaverini haki vakituisia hommia, hakemusmäärä oli helposti 100 joista poiki noin 4-5 haastattelua. Huom. suurin osa hakemuksistasi tulee kohdistaa yrityksiin, joissa ei ole avoimena ilmoitettuja toimia. Jos haet avoimia paikkoja joudut kilpailemaan kymmenien ja usein satojan tai pahimmassa tapauksessa tuhansienkin muiden hakijoiden kanssa. Oletko niin hyvä, että erotut eroksesi näin kovassa kilpailussa. Vain hyvin harva erottuu. Eli muodosta omasta osaamisestasi profiili ja istuta se hakemaasi yrityksen toimintaan. Toisinsanoen tee heille tarjous ja kerro, että olet halukas keskustelemaan myös muista tehtävänkuvista ja mitä muita vahvuuksia sinulla on.
2. HAKEMUKSET EIVÄT JOHDA MIHINKÄÄN. Huom. itse hakemuksen lähettäminen ei itsessään johda vielä mihinkään. Sinun tulee olla itse aktiivisesti yhteydessä suoraan sen osaston ESIMIEHEEN, johon olet hakemassa. Yritysten HR-osasta on naurun asia. Se on suodatin, jonka kautta ei pääse helpolla läpi. HR-henkilöt eivät usein tunne jokaisen osaston tarpeita ja toimintatapoja. Esimiehet tekevät rekrytointipäätökset ja HR-osaston alustavan hallinnolliset haastattelun ja karsii hakijat. Asioi suoraan pomojen kanssa. Jos haet mainostettuihin paikkoihin soita hr-osastolle ainakin kerran perään, usein jopa kahdesti tai kolmesti. Näytä että todella haluat tehtävää.
3. SEGMENTOI TYÖMARKKINAT JA POSITIOI ITSESI. Mieti tarkkaan missä olet hyvä, mikä on teoreettinen osaamisesi, mikä kokemuksesi ja mitkä ovat intressisi. Käytä koulutusta ja kokemusta tukemassa hakemusta. Älä kerro, että sinulla on hyvät ihmissuhde-taidot, kerro että hoidit vaativia asiakaspalvelutehtäviä, jossa ennestään hyvät taidot kehittyivät etc. osoita konkreettisesti osaamisesi. Kohdista hakemukset firmoihin, joista olet kiinnostunut ja joihin sinulla on etulyöntiasema päästä esim. toimialatuntemuksen kautta.
4. VAIHDA PAIKKAKUNTAA. Jos asut pienellä paikkunnalla, jossa ei tarpeeksi potentiaalia. Muuta, uraa ei luoda Köytön kirkonkylällä.
Laadi hakemus erikseen jokaiseen tehtävään, älä liioittele, mutta ole ylpeä saavutuksistasi. Kun kokemusta ei ole paljon, korosta sopivuuttasi kyseiseen tehtävään.
PALJON TSEMPPIÄ! Paikkoja varmasti löytyy, nelinkertaista hakemusten määrä, panosta laatuun ja tartu luuriin. Pääsy haastatteluun hoidetaan puhelimessa, paperit menevat mappi-ööhön. Soita jokaiseen paikkaan ainakin kerran!!!
Tuo mitä sanoit yritysten HR-osastoista on täyttä totta. Sen suodattimen läpi on todella vaikea päästä!
Kyllähän (toivottavasti) suurin osa HR-ihmisistä on ammattilaisia ja rekrytoi nimenomaan tarpeen mukaisia ihmisiä. Joillakin HR-ihmisillä ja esimiehillä on vain uskomattoman huono itsetunto. Pelätään kauheasti palkata itseä koulutetumpi ihminen (ainakin aikaisemminhan kouluttamatonkin pystyi etenemään kokemuksen turvin korkeallekin): monilla merkonomi/tradenomitutkinnon suorittaneilla /HR-ihmisillä tai esimiehillä ottaa ihan kauhean paljon itsetunnon päälle palkata esim. KTM.
Tämä on tosiaan ihan itse nähtyä ja koettua. En oikeasti ole meinannut uskoa silmiäni/korviani kun näitä (useita) henkilöitä olen seurannut heidän päätöksenteossaan...
Itse olen muuten päässyt helpoimmin haastatteluihin tai sitten olen ihan tullut valituksi helpoiten ilman tuota HR-suodatinta =)
Juttu on niin että työtön ei saa olla. Pistäppä hakemukseesi että olet vaikkapa siivoojan hommissa mutta haluat vaihtaa oman alasi työhön, varmasti tärppää heti. Itse olin vuoden työtön ja vasta kun otin ihan mitä tahansa muuta työtä niin aloin saada myös parempia töitä.
Minä sentään pääsin edes työhaastatteluihin, mutta niissäkin minulta kysyttiin miksi olen kokonaan työtön.
Eli jotain vikaa on oltava ihmisessä joka on työtön. Se ei kelpaa selitykseksi ettei oman alan hommia löydy.
Tarkennukseksi siis vielä, että en ole työtön vaan haen uutta työtä töistä käsin. Työ vastaa vieläpä koulutusta, mutta työpaikan sisäiset ristiriidat ja pahat ongelmat ihmisten välillä tekevät työstä jokapäiväisen helvetin, eli tämä syynä vaihtohalukkuuteeni.
Kiitos tuhannesti kaikista kommenteistanne. Täytyy jatkaa sisukkaasti yrittämistä ja hyödyntää antamianne vinkkejä. Onnea kaikille työtä hakeville, tämä jos mikä vaatii sisua ja uskoa itseen!
No sepä outoa sitten:/
No niin naurettavalta kuin työkkärin järjestämät "työnhakukurssit" kuulostavat, niin omalla kohdallani sellaisesta oli hyötyä.
Huomasin mitä olen tehnyt väärin ja aloin korjata virheitäni.
Toki näitä samoja neuvoja saattaa löytyä netistäkin, mahtaakohan joku tietää vain mistä...