Olin yli 20v. avoliitossa miehen kanssa hän oli melkein aina töissä muualla ja viikonloppuisin kotona milloin yritimme elää ns. normaalia elämää. No siihen miehen elämään toisella paikkakunnalla kuului kaljoittelu ja sitten hän rupesi tulemaan kaljalle haisevana ja humalaisena kotiin ei kuulemma johtunut minusta en tiedä totuutta.. Erosimme äskettäin kun ajattelin etten voi taistella sitä kaljaa vastaan, mutta nyt minun mieltäni on ruvennut vaivaamaan olenko tehnyt oikein kun on hirveä ikävä tätä ihmistä kohtaan ja loppupeleissä varmaan rakastan häntä vieläkin mietin kokoajan sitä pitäisikö ehdottaa yhteen muuttamista? Mitä teen???
TEINKÖ OIKEIN
ERONNUT NAINEN
112151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
omakoti talossa, hyvin *huollettuna' ja iloisena. Ei se enää kääkkiä katsele.
Kuulostaa siltä että tiedät mitä haluat. Jos olet onnellinen niin kaikki muut ympärilläsi ovat myös.
J
Ovat!
Koeta saada selvää itsestäsi, rakastatko häntä vai oletko riippuvainen hänestä? Molemmissa tapauksissa voisi olla hyväksi että pysyisit erossa miehestä jonkun aikaa. Kumpikin saa selvitellä päätään tykönään. Olet itse vastuussa valinnoistasi, siis myös perustelut pitää sinun itse löytää.
Jos alko-ongelmaisesta kyse, niin en muuttaisi, ennen kuin asiat olisivat puitu ja mies vieroitushoidossa.
Tiedätkö miehen puuhista toisella paikkakunnalla. Miten vietti siellä vapaa-aikansa?
Olen nähnyt keikkamiesten toilailuja. Vaimot jos tietäisivät!
Tiedän erään pohjoisen miehen, joka tekee keikkahommaa Hesassa ja pitää naisystävää vaimon tietämättä. Vaimolla 5 kk ikäinen nuorin lapsi, muut kolme alle kouluiän. Vaimo ei epäile mitään.
Pahaa tekee sivusta seurata moista peliä.
Monella keikkailijalla on irtosuhteita ja biletystä, kun ollaan vieraalla paikkakunnalla. Uskomattoman paljon uros jaksaa. Silmät tomaatteina lähdetään aamulla duuniin kolmen tunnin yöunien jälkeen.
Olisko miehelläsi mennyt tällainen vapaa suhde poikki siellä "muualla" ja miehen kaljoittelu livennyt käsistä?
Niinhän se on totta alko-ongelmainen ei parane ennenkuin hän itse myöntää ongelmansa ja haluaa parantua tästä sairaudesta.. kuulemma kolme viikkoa lomaa meni rällätessä kuulin äskettäin tämän ja nyt valintani vahvistaa sen, että tein oikean ratkaisun.. eiköhän se aika tee tehtävänsä näissäkin asioissa ettei tunnu enää niin pahalta...
... selviämisestä. Ei kannata hukata ainokaista elämäänsä alkkisongelmien selvittelyyn varsinkaan, jos asianomainen ei itse sitä myönnä.
Aika parantaa haavat, on klisee, mutta pitää silti paikkansa.
Löydät vielä uuden ja hyvän puolison.
Itse käyn juuri raskasta avoeroa läpi..elämä on ollu pari vuotta yhtä helvettiä..olen tässä seurannut sivusta yhden nuoren hauskan komean miehen luisumista alas,miulle se mies ei ole ollu olemassa enää aikoihin..alussa oli vaan valehtelua ja vähän riitoja,nykyään tulee huudon kanssa kotiin ja on väkivaltainen..tämän aamuinen lyönti oli viimeinen.Älä odota turhaan.Voimia sinulle.
Kiitos kannustavasta kommentista. Tiedät ettei ole helppoa elää sellaisen ihmisen kanssa ja sinua vielä on lyöty sekin vielä. Voimia myös sinulle elämässäsi eteenpäin!!
vaikka eron syy olisi mikä. itse erosin keväällä alkoholistimiehestä joka viime aikoina kävi yhä väkivaltaisemmaksi. alkuu olin onnelline, itsetuntoni palasi, tiesin tehneeni täysin oikean ratkaisun, lastenkin kannalta. sitten pari kuukautta eron jälkeen jysähti. kadutti, halusin sen miehen takaisin, vietin unettomia öitä, toivoin, että se tulisi takaisin. Luulenpa, että tuo kuuluu kaikkiin eroihin, tulee kaipuu siihen entiseen, kun tiesi mitä on edessä, epävarmuus ja uusi aina pelottaa ja ahdistaa. minulla tuo katumusvaihe meni ohi parissa viikossa, nyt kaikki on ok. en ottaisi ex-miestäni takaisin mistään hinnasta, mieli on avoinna tulevaisuudelle, voin olla yksinkin. mutta näin on hyvä. tiedän että voi tulla toinenkin katumusvaihe joskus, mutta antaa tulla, ne kuuluu asiaan, totta kai vuosien yhdessä olo jättää jälkeensä, kuuluuhan niihin aina jotain hyvääkin. ne huonot on taipumus unohtaa ja sitä saattaa ruveta muistelemaan vaan niitä hyviä aikoja. ja vielä alkoholismi on sellainen syy erolle, että siihen ei ole kellään mitään sanomista, sitä ei ymmärrä kukaan muu kuin semmoinen joka on itse vastaavan kokenut. hyviä jatkoja sinulle, teit varmasti juuri niin kuin sydämesi sanoi ja se on ihan oikein.
Kiitos kannanotosta ja rohkaisuista. Olen ajatellut, että kun niitä pahoja hetkiä kuitenkin tulee eteen niin silloin muistelee taas vastavuoroisesti sitä inhoa mitä se ihminen toi tullessaan kun saapui kaljalle haisevana kännisenä raukkana kotiin... Tsemppiä sinulle myös taistelussa eteenpäin..