Ehkä olen mustis aivan turhaan, mutta tunteilleni en voi mitään. Olen seurustellut saman (maailman ihanimman) naisen kanssa noin 3 vuotta. Viime syksynä hän alkoi kasailla itselleen lähes mahdottoman määrän harrastuksia ja noin 3 viikkoa sitten hän tapasi "sielunveljensä". Koska emme asu yhdessä en ole juurikaan nähnyt häntä sen jälkeen. Olen itse päivät töissä ja hän on nykyään illat harrastuksissa mm. bändi treeenit. Ei niin että olisin soittanut itse skeballa noin 12 v. OK. Menen hänen luokseen joka ilta, mutta mielestäni hän ei ole juurikaan paikalla harrastustensa jälkeenkään. Fyysisesti kyllä mutta muuten ei. Ymmärrän kyllä ettei hän voi keskustella aivan kaikesta kanssani. En varsinaisesti ole mikään ykköspalkinto. Olemme loppupelissä kuitenkin sen verran erilaisia, mutta silti rakastan häntä enemmän kuin ketään olen koskaan rakastanut. Tuntuu kuitenkin murhaavalta olla "evakossa" koko ilta hänen "ystäviensä" takia. Miespuolisten ystävien, jotka jollain tasolla tuntuvat olevan "parempia" painoksia itsestäni. Aina.
Mustis...
-human
0280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.