Esitän tämän kysymyksen kaikille sellaisille miehille jotka ovat aviossa mutta siinä erittäin tyytymättömiä? Eli minkä takia roikutte huonossa liitossa vuodesta toiseen? Miksi pidätte salasuhteita samalla?? Ettekö osaa lopettaa ensin yhtä suhdetta ja sitten reilusti aloittaa uutta? Turha selittää yht.lapsista jne jne...koska esim.pettämis jutuista kärsii myös perheen lapset!! Tämä on nykyään erittäin yleistä mutta myös valitettavaa koko perheen puolesta!
Miksi roikutte miehet?
eronnut nainen
314583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
yhtälailla naisiin...
Mutta koitapa käskeä ludetta ravistamaan koira pois. Toisin päin kyllä onnistuu.
lähes 99 %:sti miehet ovat erittäin tyytymättömiä naisiinsa.
Huonossa liitossa heidät saa pysymään vain se että vaate-, puhtaanapito- ja ruokahuolto edes jotenkin toimivat.
Meillä ei toimi edes nuo mainitsemasi palvelut. Miehelläni oli pitkä, muttei ehkä kovin intensiivinen sivusuhde. Jos olisimme eronneet (kuten ehdotin mieheni jäätyä kiinni suhteestaan), olisin ollut valmis muuttamaan lähelle kotiamme eli miehellä olisi ollut mahdollisuus pitää lapsia luonaan niin paljon kuin halusi. Meidän palkkamme oli suurin piirtein sama ja kohtuullisen hyvä. Kotityöt teemme kuta kuinkin puoleksi johtuen molempien työssäkäynnistä.
Mikä siis sai miehen pyytämään/rukoilemaan/vaatimaan meidän suhteemme jatkamista? Vai oliko sivusuhde vain pelkkää huvia? 0lisipa kiva kuulla joku miehinen mielipide, mieheni version olen kuullut. Mutta onko jollain muulla vastaavia kokemuksia.
miksi ihmeessä naiset, usein kakkoset ajattelevat, että mies pysyy huonossa liitossa vaate- ja ruokahuollon vuoksi, minusta tuo on vanhanaikaista ja kauaa haettua nykyaikana, jolloin miehet osaavat kyllä nämä asiat siinä kuin naisetkin, katsokaa väittäjät ympärillenne, kuinka paljon miehet käyvät ostoksilla, kodin tekniikan avulla jokainen osaa tehdä kotityöt, ulkona syödään paljon ja niin edelleen, naiset ovat työssä siinä kuin miehetkin, kotityöt jaetaan perheissä, emme enää elä 60-luvulla, turha ajatella, että vaimot on taloudenhoitajia.
Ap- kirjoitus lienee katkeroituneen eronneen naisen kirjoitus, joka on kateellinen ehyille perheille, samoin tutkimus 99%..., mitenkähän laajasta tutkimuksesta on kysymys.
Oliko sivusuhde vain pelkkää huvia?
Kyllä se sitä aivan varmasti oli. Saa kai mieskin joskus hiukan "huvitella"? Oliko "pää"suhteessanne sitä "huvia" jota miehesi sivusuhteestaan etsi? Oliko teillä rakkautta? Oliko ainoastaan toistenne sietämistä? Jos näin oli, niin et sinä tässä touhussa mitään muuta menettänyt kuin ylpeytesi.
Nyt siis asianne tuli korjattua, kun miehesi luopui "huvistaan".
Onneksi hänelle jäi siitä iloisia muistoja, joita on kiva vanhana ukkona muistella.
---Elämä jatkuu taas turvallisen tasaisena.--
eron jälkeen lapset jäisivät sinulle?
Naisilla kai tota ilmiötä esiintyy eniten. Mutta naisillahan on se sisäinen renttu vietti ja masokistin vikaakin.
Roikun avioliitossa, koska minulla on ihan hyvä ja toimiva avioliitto. Ainoastaan yksi puuttuu; se on rakkaus ja siihen kuuluvat halaukset, suukottelut ja muut sellaiset. Ne ovat hiipuneet liitostamme. Myös sukupuolinen kanssakäyminen ei sovi vaimolleni. Hän ei suostu "pussin tyhjentäjäksi". Lapsemme ovat jo varttuneet aikuisiksi. En näe tarpeelliseksi erota, enkä lähtemään kotoa, vaikka vaimoni sitä joskus ehdottelee. Hänkään ei ole lähtemässä. "Perheessämme" minä valmistan ruuat, käyn kaupassa, huollan auton, hoidan omat vaatteeni. Vaimo pesee pyykin ja siivoaa(erittäin hyvin). Siinä syyt miksi roikun huonohkossa liitossa.
Syy siihen etten aloita reilusti uutta suhdetta
on että haluamme ystävättäreni kanssa ottaa toisistamme parhaat puolet. Suhteeseemme kuuluu toisen hyväksyminen ja ymmärtäminen sellaisina kuin olemme.Emme hae vikoja toisistamme. Ennenkaikkea haluamme seksuaalisesti tyydyttää toisemme. Siinä touhussa vanhakin nuortuu kuin "lapsi laikkimään". Huonohko liitto ei tunnu niin huonolta kun;
----"poimimme rusinat pullasta"----
Haluan kertoa "avioliitostani".
Rakkauteni seurustellessmme oli minusta kuin kuumaa huumaa, kuin olisin leijunut taivaissa. En osaa kuvailla, miten ihanalta se tuntui. Me mlemmat halusimme toisiamme. Halusimme avioliittoon. Saimme lapset.
Käsittääkseni lapset saatuaan vaimoni oli saanut sen, minkä hän öli halunnutkin. Hänelle riitti että hänellä oli kaunis koti ja perhe johon kuului hän, lapset ja mies. Hän oli saavuttanut tavoitteensa. Rakkaus, rakastelu, hyväilyt,yms. olivat hänelle toisarvoisia. Hän tiesi miten kunnon miehen piti perheessä elää ja käyttäytyä. Hän muuttui.
Myöhemmin kysyin häneltä, että miksi hän silloin sanoi rakastavansa minua. Hän sanoi, etten olisi mennyt naimisiin, jos hän ei olisi näin sanonut.
Kertokaa rakkaat naiset, onko mies teille pelkkä status-symboli, jota ilman ette ole mitään? Ja josta yritätte kasvattaa mieleisenne kuin koirat koirakoulussa. Onko rakkaus vain houkutus keino, jolla puoliso pyydystetään?
Uskoisin että me avioliitoissamme myöntyväisemmät ihmiset
olemme useimmin juuri näitä salarakastavaisia, jotka annamme teidän dominanttien kiukutella. Meille riittää toisemme sellaisina kuin olemme. Emme ehkä enää rohkene virallista sopimusta sellaisesta asiasta kuin RAKKAUS ja seksi.
Kyllä me pärjäämme ja meillä on kivaa. Turha teidän on olla kateellisia.
monen miehen kertoilevan tuollaisista liitoista,joissa nainen muuttuu naimisiin päästyään ja lapset saatuaan.Ei varmaan tyhjästä temmattua puhetta kaikki kuitenkaan.Ja sitten naiset taas kertovat yhtä negatiiviseen sävyyn miestensä epäillyistä tai olevista salasuhteista,liiasta harrastamisesta,juomisesta autotallielämisestä,tai sohvaperunoista jne.Aivan kuin tämä perhe-elämä olisi jotenkin pettymystä sitten toiselle ta i molemmille osapuolille,mutta sitten tyytyy rooliinsa paremmin tai huonommin.Herää kysymys,että kuka sen elämisen mallin sitten kehittää siihen perheeseen?Kenen ehdoilla eletään?Miehen vai naisen odotukset ja velvollisuudet?Onnistuuko mies ja nainen luomaan yhdessä jonkin toimivan systeemin,jossa molemmat voivat elää omana itsenään ja tuntea tyytyväisyyttäkin joskus?Vai onko parisuhde aina valtataistelua?
On mahdollista että miehet on niin outoja mutta on niitä naisiakin jotka näin tekee.. Mutta nykyään tulee telkusta tuutin täydeltä että näin saa tehdä ei se ole yhtään väärin.. Vaikka en ole uskovainen kunnioitan kuitenkin niitä opeteltuja jotka ovat muistissa KYMMENTÄ KÄSKYÄ.. Siinä on totuus ja toivo niille jotka haluaa elämän kulkevan oikeaa reittiä!
Avioliittossa pettynyt mies ei mielellään laita toista kertaa "köyttä kaulaansa". Salasuhteesta voi helposti livistää, jos suhde ei toimikaan.
Salarakkaiden on yritettävä olla ihania ja hyviä toisilleen. On pantava parastaan puolin ja toisin, että on kivaa olla yhdessä, rakastaa ja rakastella. Vaimoni ei enää halua rakastella, eli hän ei myöskään mitään menetä. Ystävättärelläni on samankaltainen tilanne kotonaan.
"Reilun" uuden suhteen aloittaminen tuntuu turhalta ja peloittavaltakin taas uuden "vieraan" naisen kanssa, kun on luvannut huolehtia nykyisestäkin. Lasten perinnötkin voivat mennä vääriin osotteisiin. Eroaminenkin on vaikeampaa silloin, jos vielä naimisiinkin hurahtaa.
Eli: Vanha kettu ei enää pure myrkkyä.
ps.Kyllä näitä salarakkaita yhtä paljon sekä miehiä että vaimoja, koska jokaiseen parisuhteeseen kuuluu AINA pari(2)= Yksi molempia.
Olet säälittävä tapaus.Just tyypillinen roikkuja ukko joka ei osaa tehdä oikeaa ratkaisua. Ollaan vaan yhdessä kulissien takia, eli omaisuus,aikuiset lapset jne jne. Olet raukka kun et uskalla aloittaa reilusti uutta suhdetta salarakkaasi kanssa. Ettekö te hyvät ihmiset tajua miten älytöntä on koko salarakkaiden pito!!! Erotkaa hyvänen aika ensin ja sitten vasta nauttikaa toisistanne eli te jotka löydätte toisenne ja pidätte seksistä ja on sitä ihanaa kemiaa välillänne, tehkää loppu loppuun eletylle huonolle liitolle ja aloittakaa reilusti uusi!! Minä erosin kylmästä liitosta 25 avioliitto vuoden jälkeen, päivääkään en ole katunut ja nyt meillä kummallakin sekä minulla että ent.ukollani on aivan ihana uusi elämä ja kummallakin omat VAPAAT RAKKAAT vierellä! Ei tarvitse piioltella,ei salailla,ei mitään salamyhkäistä paskaa, olen todella Onnellinen pitkästä pitkästä aikaa! Avioero on ehdottomasti parasta mitä minulle on vuosiin tapahtunut. Tätä mieltä ovat myös meidän murkkuikäiset lapset,hekin ovat onnellisia kun nyt sekä äiti että isä ovat onnellisia!! KERRAN TÄÄLLÄ VAIN ELETÄÄN!
En voi. Ystävättärkin on aviossa, eikä hänkään halua erota.
On paljon parempi erota nimen omaan lasten takia. Jos molemmat salarakkaat ovat naimisissa, jompi kumpi jää aivan varmasti kiinni pitkässä suhteessa ennen pitkää. Vaikka liitto olisi kylmä kuin pakastin, petetty kokee itsensä loukatuksi ja pettämisen paljastuttua järkevästi hoidettu avioero ei ole todennäköisesti mahdollinen. Toisten syyttelystä kärsivät nimen oman lapset ja liitto kuitenkin päätyy eroon.
Kerran täällä todellakin eletään. Sitä kerran naitua puolisoa kannattaisi kunnioittaa ihmisenä edes sen verran, että olisi itselleen rehellinen rakkauden loppuessa tai rakkauden kohteen vaihtuessa. Pettäminen vie toiselta tilapäisesti itsetunnon ja pahimmassa tapauksessa elämän halun. Vaikkei puolisostaan enää kovin paljon välitä, lasten etu lienee tärkeää molemmille vanhemmille.
Osittain tämä keskustelu johtuu länsimaisesta ihanne mallista, jonka mukaan rakkaus on parisuhteen perusta ja sen puuttuessa ja loppuessa myös suhde pitää lopettaa.
Näinhän ei suinkaan ole kaikkialla. Monissa maissa avioliitto solmitaan taloudellisista syistä, lasten hankkimiseksi yms. eikä romanttisella rakkaudella ole niin paljoa merkitystä. Noissa maissa puolisoilla tai ainakin jommalla kummalla on sitten rakastajia tai seksiä harrastetaan maksullisissa.
Noissa maissa kasvaa kunnollisia ja tasapainoisia lapsia ja avioerot ovat paljon harvinaisempia kuin meillä.
Se paneekin miettimään sitä, että onko tämä meidän romanttiseen rakkauteen perustuva mallimme muka jotenkin paras ja eikö vaihtoehtoisella toimintatavalla (ns. "roikkumis" malli) voida päästä silläkin hyviin tuloksiin??
Eipä siis suoralta kädeltä tuomita ihmisiä jotka tekevät poikkeavia ratkaisuja taikka elävät keskimääräisestä eroavalla tavalla. Silläkin tavoin voidaan päästä hyviin tuloksiin.
Saa kai "petetty" puoliso erota, jos hänessä rakkaus on loppunut ja hän tietää puolisonsa syrjähypyt. Tämä vastuullinen salarakastaja kyllä yrittää pitää s.suhteen niin salassa, ettei ystävät tietäisi tästä. Eron saa nykyisin yksin tai erikseen ilman syyllisyyttä. Eroon ei enää tuomita.
Eron jälkeen puoliso voi aivan vapaasti hakea itselleen uuden ehdokkaan rehelliseen avioliittoon. Hänen ehkä kannatta kertoa rehellisesti uudelle puolisolleen, minkälaisena hän käsittää avioelämän, ettei taas tule väärinkäsityksiä. Pettäneen puoliso on tyydyttävä tähän!
Luulempa että salarakastaja ottaa rehellisesti kaiken syyn ja vastuun tästä. Hän ei vain halua erota, koska tuntee syyllisyyttä ja vastuuta liitostaan. Häntähän pidetään petturina.
Hän varmasti vielä lämmöllä muistaa ajat, jolloin hän uskoi yhteiseen rakkauteenne.
Minä ainakin muistan.
erota erota, jos ei ole vielä aivan varma uusio-ukon tunteista. Hän pitää tätä salarakasteluaikaa ikään-kuin etsikko aikana.
Jos sattumoisin kävisi niin, ettei uusioukko naisikaan naikkostaan, hän tuntee pudonneensa tyhjän päälle. Uusio-miehestä pitää olla varma ennen avioeroa.
Ukot ovat siitä hulluja, etteivät he kovin helposti uudestaan aviodu. Heille usein riittää sexi ja ystävyys.
Monelle 'ukolle' seksi on kaikki. Kun nainen antaa, hänestä tulee ystävä. Kun hän lopettaa antamisen, ei ystävyyttä enää ole. Mies etsii uuden. Kätevintä onkin pitää kahta naista: toinen antaa ja ymmärtää, toinen pidetään sosiaalisen kontrollin takia. Näin 'ukko' kokee elävänsä täyttä elämää. Mitä tästä voi päätellä? 'Ukolle' nainen on koko elämä. Ei sen vähempää eikä enempää.
on koko elämä".
Kyllä miehelle nainen on tärkeä. Mutta ei missään tapauksessa koko elämä. Nainen on miehelle "elämän suola" joka maustaa elämän maukkaammaksi.
Näistä teksteistä voi päätellä ettei mies ole naiselle yhtään mitään, kuin ehkä status- symboli, siittäjä ja perheeseen kuuluva välttämätön paha.
Jos mies on naiselle 'vain siitäjä' jne., niin mitä väärää siinä oikeastaan on? Jos porauduttaisiin miehen alitajunnan syviin syövereihin, paljastuisi todennäköisesti totuus miehen suhteesta naiseen: Mies tarvitsee naisen omien narsististen tarpeidensa vuoksi; tätä hän kutsuu rakkaudeksi. Kuinka kukaan voi mennä sanomaan, että jonkun ihmisen (oli sitten mies tai nainen) rakkaus olisi jotenkin 'parempaa' tai aidompaa. Kyllä rakkaus parisuhteessa on enemmän tai vähemmän itsekästä, oman haluan ja tarpeen pönkittämistä. Ja mitä pahaa tässä on? Ei mitään pahaa.
Eihän kukaan voi arvostella rakkauden paremmuutta. Kysymys kuuluukin:"rakastaako, vai eikö rakasta"? (miea tai nainen).
Uskoisin ettet ole koskaan rakastanut. Se on säälittävää mutta ehkä viisastakin.
Minusta rakkaus on valtava järjettömän onnellinen tunneetila, jolloin ei tosiaankaan näe rakkaassaan mitään pahaa, eikä virheitä. Hänestä jattelee kaikkea hyvää. "Se ei kerskaa ei kahdedi ei... jne." Uskoisin sen olevan onnellinen hormoonimyrkytystila aivoissa. Kuten alkoholilla tai huumeilla aikaansaatu.
Tällaista rakastunutta on helppo vedättää (kusettaa) sellaisen joka itse ei osaa tai halua, rakastaa.
Kun tästä rakkauden huumasta sitten muutaman vuoden kuluttua "herää",niin huomaa minkälaisen narsistin pauloihin on itsensä saattanut. Sitä alkaa katsella ympärilleen, "on kuin suomukset putoaisivat silmistä". Huomaa ettei rakkautta ollutkaan.
Myöhemmin näkee vain "epäaidon rakkaansa " kiukuttelevan että puoliso on muuttunut narsistiseksi ja iteekkääksi.
Ja joka on hankkinut salarakkaan.
(joka ehkä osaa tuntea rakkautta)
Selitän kuitenkin, että ainakin minä roikun ennen kaikkea lasten takia ja siksi, että en halua rikkoa heiltä kotia. On paskapuhetta että lapset kärsisivät pettämisistäni, niin kauan kuin siitä ei kukaan tiedä. Eri asia tietenkin on, jos se tulee joskus ilmi.
Toinen syy joka pistää minut roikkumaan on se, että en halua loukata ja aiheuttaa tuskaa puolisolle, enkä järkytystä vanhemmille yms.
jos et haluaisi aiheuttaa tuskaa ja järkytystä lähipiiriisi niin et pettäisi vaimoasi etkä valehtelisi perheellesi. Oikeasti sinua ei kiinnosta paskaakaan mitä muut tuntevat vaan pelkäät, että sinua itseäsi sattuisi jos paljastuisit. siinä motiivi salailulle.
Nämä 'syysi' perustuvat siihen, että olet hyvin riippuvainen mainitsemitasi henkilöistä - et halua esim. pahaa mieltä vanhemmillesi. Mitä tämäkin sinusta kertoo? Sen, että elät yhä vanhempiesi odotusten mukaisesti. Haluat lisäksi elää tietynlaista elämää (petämistä ym.), kunhan vain et joudu itse ottamaan siitä vastuuta. Vastuun ottaminen on tosiasioiden myöntämistä itselle: haluan pettää ja valitsen sellaisen elämäntavan, jossa se on mahdollista (eli ei avioliiton). Näiden asioiden ei pitäisi kuulua vanhemmillesi, mutta olet yhä heidän talutusnuorassaan. Lisäksi kuvittelet, että et aiheuta pahaa mieltä kellekään, kun salaat asioita - tässä suhteessa et voisi olla enemmän väärässä.
Puolisollesi aiheutat tuskaa ja pahaa mieltä koko ajan. Käytöksesi sen tekee, olet ajottain outo, puoliso on ihmeissään, onko se hänen syynsä. Olet itsekäs. vapauta puolisosi kertomalla, hänelläkin on oikeus elää ja saada vastarakkautta. Et vain pysty hyväksymään ajatusta, että puolisosi tulevaisuudessa olisikin toisen oma, ajattelet, että se on sinun omaisuutta.
Roikkuvatkohan kaikki irtomiehet salasuhteissa,
ja rehellisesti eronneet naiset eivät oikein tahdo löytää uutta miestä talutushihnaansa ja kun sisäsiistejä miehiä muutenkin on rajallinen määrä?
näitä keskustelupalstoja onnettomuuden vuoksi, joka estää minua liikkumasta. olen surffaillut tämän palstan lisäksi mm. Uskottomuus-palstalla. Olen kiinnittänyt huomiota tälläiseen seikkaan, että innokkaampia avioeron ehdottajia ovat selvästi eronneet naiset, mistähän tämä johtuu?
että eronnut on jo käynyt läpi asioita,ja on etäisyyttä tarkastella asioita.Kun on keskellä kipupistettä,on sokea ,mutta kun aikaa kuluu,näkee aina selvemmin asiat siinä muodossa kuin ne ovat oikeasti olleet.Tietää,että kipu väistyy,ja usein asiat selkiytyvät ja elämä järjestyy uusiin uomiin.Huomaa että eipä se ero ollutkaan niin paha asia.Voi olla kaikille osapuolille lähtökohtana uuteen tulevaisuuteen,erillään,mutta ihan tyytyväisinä lopulta.Jos siihen antaa mahdollisuuden eikä jää ruokkimaan katkeruutta ja vihaa.