Sinkku?

No ihan varmasti tuntuu hankalalta varsinkin kun huomaa millanen sinkkumaailma on nykyään..on ku haaskalinnut ruumiiden ympärillä. Surkeeta on sekin, kun tarvii ruveta markkinoimaan itseään, jotta joku osais kiinnostua, edes kiinnittää huomiota! Minä täällä, kuka siellä??? Järkyn kaupalliseks menny tä sinkkuilukin, huh..mutta, joka päivä tulee uusia toisen kierroksen väkeä, joten ei olla ainoita, jotka kokee tän kaiken olevan pirun hankalaa. Ja onneks samanhenkiset ainakin jossain vaiheessa löytää toistensa seuraan..Minkä mä olen huomannut on, että toi, että on ollu pitkässä suhteessa(eli exien määrä niukka)niin on valttia. Joten huoli pois, sun markkina-arvos on ihan loistava..vanhaks piiaks et varmasti jää :))))

Olen melkein ikäisesi enkä ole koskaan seurustellut

Aloitin itse myös seurustelun 17 vuotiaana ja suhde loppui yhdeksän vuotta myöhemmin. Sinkkuelämän ensimmäiset kuukaudet olivat itselleni vaikeita mutta onneksi minulla oli sinkkuystäviä tukena. Sinkkuystäväni "opettivat" minulle "sinkkuelämän tavat". Sinkkuelämäkin on nautinnollista kunhan siihen suhtautuu oikein. Älä unohda ystäviäsi vaikka heidän elämän tilanteesa on eri kuin itselläsi. Sinkku tarvitsee aina kaikenlaisia ihmisiä ympärilleen. On hyvä olla seuraa eri tilanteisiin. Kyllä sinä vielä löydät sinkkuelämän ilot.

Eli...oot ollu noin kauan yhden ja saman jätkän kanssa, se osottaa jonkunlaista uskoliisuutta ja sitoutumista. Eikä vaan sitä, että oot hyppiny siellä ja täällä.
Ainakin tälleen vanhemmalla iällä itse haen sellasta seuraa, joka ei oo ollu jokasen vastaantulijan kanssa.

Toisaalta, jos haet pelkkää sinkkuelämää, niin ei muuta ku laitat ittes nätiks ja radalle, ei siinä muuta tarvita.

Mulla on lähes tulkoon samanlainen tausta kuin sulla. Aloin seurustelemaan 17-vuotiaana ja 8 vuotta myöhemmin erottiin. Ajattelin, ettei elämää enää ole sen parisuhteen jälkeen. Olin varma, että löydän kyllä nopeasti uuden seurustelukumppanin, jos sellaisen haluan.. Mutta kuinka ollakaan, nyt oon ollut lähes 4 vuotta sinkkuna, eikä sitä sopivaa miestä oo vieläkään tullu vastaan. Se ei kuitenkaan ole estänyt mua elämästä rikasta ja onnellista elämää. Päin vastoin!! Tämä kesä oli elämäni paras kesä, jonka sain viettää ihanien ystävien kanssa. Elämä voittaa :)

Nyt kannattaa hankkia niitä kokemuksia silleen sopivasti ettei sitten jälkeen päin harmita. Ei minusta kannata hätäillä vielä seurustelun päälle.
Kohta huomaatkin ,että sinkkuilu on jees!

Kiitosta vaan tsemppauksista, sain ehkä aavistuksen toivoa tulevaisuuteni suhteen..

Ainoa ongelmahan tässä ei ole se, että jäin sinkuksi, vaan että jäin myös aika yksin. Kuten sanoin, lähimmät kaverit seurustelee, toiset onnellisemmin, toiset vähemmän onnellisemmin, mutta kuitenkin. Viikonloput on rasittavimpia, kun itsellä saattais tehdä mieli sinne baariin katselemaan ja sinkkuilemaan, mutta mistäs seuraa sinne? En todellakaan ole tyyppiä, joka lähtee yksin liikenteeseen. Sinkkuystävä puuttuu tällä hetkellä.

Voi niitä aikoja ennen tätä pitkää parisuhdetta, oli iso lauma meitä likkoja kaupungilla säätämässä, vaan sit kun rakastuu, käy se tyypillinen virhe; suurin osa ystävistä unohtuu, kun sitä alkaa itse elää niin pumpulissa onnesta sekaisin...

Heippa, olen sua pari vuotta vanhempi nainen, sama tilanne, bailukaveria puuttuu. JOs olet pk seudulta, laita meilisi niin lähdetään yhdessä katselemaan "niitä uusia" hemmoja!Ps. ELÄMÄ JATKUU

Ai että toinen kattaus 27-vuotiaana edessä ? No jos et ole sattunut lapsia hankkimaan, niin olet kyllä puhdasta A-luokkaa parisuhdemarkkinoilla. Loppuun käytetyt ikäisesi sinkut eivät enää vakavasti montaakan kiinnosta, en usko että montaa viikkoa ehdit yksin olla jos miehen haluat. Minäkin (myös toisella kierroksella) tässä odottelen että joku mukava suurinpiirtein ikäisesi 'vapautuisi' kiertoon täällä pääkaupungissa. Ja varmasti muutama tuhat muutakin miestä. Erittäin epätodennäköistä on että sinusta vanhapiika tulee, vaikka nyt juuri siltä saattaa tuntuakin. Odottelet rauhassa aikansa ja sitten hiljakseen katselemaan ympärilleen, kyllä se siitä :)