nuorena kuollut

Ehkä emme enää ole tarpeeksi nuoria ymmärtääksemme...?

pessinisti kirjoitti:

Ehkä emme enää ole tarpeeksi nuoria ymmärtääksemme...?

Itsen olen yrittänyt monilla eri tavoilla. Aina on joku pelastanu tai ei ole uskaltanu. Itse en uskaltanu hirttäytymistä. Miten 12 vuotias uskalataa? Mikä ajaa niin nuoren ihmisen tekemään semmoista?

MR. Nolife kirjoitti:

Itsen olen yrittänyt monilla eri tavoilla. Aina on joku pelastanu tai ei ole uskaltanu. Itse en uskaltanu hirttäytymistä. Miten 12 vuotias uskalataa? Mikä ajaa niin nuoren ihmisen tekemään semmoista?

Lue lisää

no kai se menee niin että on kun loppu peleissä niin paha olo niin sen viimesen teon tekee sitten keinolla millä hyvänsä, ja mielellään vielä sellaisella että onnistuu heti. ettei tarvi enää kärsiä.. mutta mä en pystyisi koskaan hirttäytymään..mielummin junan alle..

Nea16 kirjoitti:

no kai se menee niin että on kun loppu peleissä niin paha olo niin sen viimesen teon tekee sitten keinolla millä hyvänsä, ja mielellään vielä sellaisella että onnistuu heti. ettei tarvi enää kärsiä.. mutta mä en pystyisi koskaan hirttäytymään..mielummin junan alle..

Lue lisää

En minäkään uskaltaisi, haluaisin jonkun ampumaan, tai puukottamaan minut. Minne voisi laittaa ilmoituksen että haluaisi kuoleman apua?

MR. Nolife kirjoitti:

En minäkään uskaltaisi, haluaisin jonkun ampumaan, tai puukottamaan minut. Minne voisi laittaa ilmoituksen että haluaisi kuoleman apua?

eipä tuokaan paha idea olisi ollenkaan. hukuttautuminen olisi jotenkin kaunista, mutta en mene kokeilemaan, vihaan vettä..ei ei ei..

MR. Nolife kirjoitti:

En minäkään uskaltaisi, haluaisin jonkun ampumaan, tai puukottamaan minut. Minne voisi laittaa ilmoituksen että haluaisi kuoleman apua?

Oletko nyt ihan vakavissasi?

Toivon sydämestäni, että haet apua esim. terv.keskuksesta ainakin näin alkuun. Mullakin on ollut jo 2 vuotta elämä yhtä helvettiä ja välillä on käynyt mielessä, jos en jaksa pääsenhän aina pois, mutta aina olen alkanut kirjaamaan elämän hyvät ja huonot puolet ja vaakakuppi on heilahtanut aina inan sinne hyvälle puolelle. Pitää miettiä vielä se onko reilua jälkeen jääville, että joutuvat miettimään miksi teit ja kokevat ties kuinka kamalia syyllisyyksiä. Kuvittele omat hautajaisesi.... kuvittele sinne läheisesi, äitisi, jos sulla sellainen on tai joku muu rakas ihminen. Itsemurha on aika itsekäs teko. Mun mielestäni. Olen joutunut saattamaan monen itsemurhan tehneen haudan lepoon, eikä ne hautajaiset ole koskaan samanlaisia kuin ns. normaalin kuoleman kautta lähteneiden.

Sunkin elämässä on taatusti jotain elämisen arvoista ja tarkoitusta.

Kannattaa katsoa vielä se huominenkin.

Mietippä vielä sitä, josko ihan oikeasti joku suostuisi avittamaan sua. Tuntuu kaamealta ajatukseltakin.

Voimia sulle ja katso vielä mitä elämä on sun varalles suunnitellut.

ei oo enää hauskaa kirjoitti:

Oletko nyt ihan vakavissasi?

Toivon sydämestäni, että haet apua esim. terv.keskuksesta ainakin näin alkuun. Mullakin on ollut jo 2 vuotta elämä yhtä helvettiä ja välillä on käynyt mielessä, jos en jaksa pääsenhän aina pois, mutta aina olen alkanut kirjaamaan elämän hyvät ja huonot puolet ja vaakakuppi on heilahtanut aina inan sinne hyvälle puolelle. Pitää miettiä vielä se onko reilua jälkeen jääville, että joutuvat miettimään miksi teit ja kokevat ties kuinka kamalia syyllisyyksiä. Kuvittele omat hautajaisesi.... kuvittele sinne läheisesi, äitisi, jos sulla sellainen on tai joku muu rakas ihminen. Itsemurha on aika itsekäs teko. Mun mielestäni. Olen joutunut saattamaan monen itsemurhan tehneen haudan lepoon, eikä ne hautajaiset ole koskaan samanlaisia kuin ns. normaalin kuoleman kautta lähteneiden.

Sunkin elämässä on taatusti jotain elämisen arvoista ja tarkoitusta.

Kannattaa katsoa vielä se huominenkin.

Mietippä vielä sitä, josko ihan oikeasti joku suostuisi avittamaan sua. Tuntuu kaamealta ajatukseltakin.

Voimia sulle ja katso vielä mitä elämä on sun varalles suunnitellut.

Lue lisää

olen käynyt puhumassa jo vuoden päivät psykologille. lääkkeetkin on. ja osastollakin on oltu. eli olen saanut kyllä tukea joka paikasta, apua on tarjolla. mutta nyt on vaa taas sellanen olo että huh huh, ei auta mikään. ei ainakaan tunnu siltä. tottakai mun elämässä on jtn hyvääkin, mutta enemmänkin noita huonoja,vastoinkäymisiä.sä voit pitää itsemurhaa itsekkäänä tekona, mutta mitäs sitten kun ei vaan yksinkertaisesti enää jaksa? ei auta enää lääkkeet, puhuminen.. mitä sitten? ei elämä ole sitä varten että kärsitään. ei, ei todellakaan. mieti kuinka paljon parempi olo tulee, kun saa vaan nukkua ja nukkua. ei enään mitään tälläistä mitä täällä maan päällä koetaan. ehkä mä olen vaa sittenkin niin itserakas paska että en välitä muista, sillä mä ajattelen vaan itseäni, tässä tilanteessa kuolema on todella hyvä idea. sillä en näe mitään tulevaisuutta itselleni eikä nää asiat tästä enää mihinkään hyvään suuntaan ole menossa.. sen ovat jo huomanneet minä ja moni muu.. mutta kiitos mielipiteestä

ei oo enää hauskaa kirjoitti:

Oletko nyt ihan vakavissasi?

Toivon sydämestäni, että haet apua esim. terv.keskuksesta ainakin näin alkuun. Mullakin on ollut jo 2 vuotta elämä yhtä helvettiä ja välillä on käynyt mielessä, jos en jaksa pääsenhän aina pois, mutta aina olen alkanut kirjaamaan elämän hyvät ja huonot puolet ja vaakakuppi on heilahtanut aina inan sinne hyvälle puolelle. Pitää miettiä vielä se onko reilua jälkeen jääville, että joutuvat miettimään miksi teit ja kokevat ties kuinka kamalia syyllisyyksiä. Kuvittele omat hautajaisesi.... kuvittele sinne läheisesi, äitisi, jos sulla sellainen on tai joku muu rakas ihminen. Itsemurha on aika itsekäs teko. Mun mielestäni. Olen joutunut saattamaan monen itsemurhan tehneen haudan lepoon, eikä ne hautajaiset ole koskaan samanlaisia kuin ns. normaalin kuoleman kautta lähteneiden.

Sunkin elämässä on taatusti jotain elämisen arvoista ja tarkoitusta.

Kannattaa katsoa vielä se huominenkin.

Mietippä vielä sitä, josko ihan oikeasti joku suostuisi avittamaan sua. Tuntuu kaamealta ajatukseltakin.

Voimia sulle ja katso vielä mitä elämä on sun varalles suunnitellut.

Lue lisää

... mitä tapahtuma on läheisten kannalta, mikäli noin umpikujaa kokeva ihminen sitä pystyy huomaamaan. - Lisäksi minun mieleen tulee suoraan, koska uskon Jumalaan luojanamme ja että Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin kannataisiko etsiä (vaikka koko elämän ajan!) sitä jujua, miksi Jumala itse halusi minut tänne pallolle. Hänellä ollee tarkoitus minulle, jospa löytäisin sen polun, jonka Hän on ajatellut!

Ei me tulla tyhjästä tyhjän takia, eikä mennä tyhjään. Hän On. Eikö tämä antaisi ideaa ja jaksamista, pieni asia kerrallaan, hetki kerrallaan. Voihan sitä kuvitella ja toivoa, että jutun juoni joskus ihan hyvin selviääkin! Ei kukaan ihminen ole sattuma.

Nea16 kirjoitti:

olen käynyt puhumassa jo vuoden päivät psykologille. lääkkeetkin on. ja osastollakin on oltu. eli olen saanut kyllä tukea joka paikasta, apua on tarjolla. mutta nyt on vaa taas sellanen olo että huh huh, ei auta mikään. ei ainakaan tunnu siltä. tottakai mun elämässä on jtn hyvääkin, mutta enemmänkin noita huonoja,vastoinkäymisiä.sä voit pitää itsemurhaa itsekkäänä tekona, mutta mitäs sitten kun ei vaan yksinkertaisesti enää jaksa? ei auta enää lääkkeet, puhuminen.. mitä sitten? ei elämä ole sitä varten että kärsitään. ei, ei todellakaan. mieti kuinka paljon parempi olo tulee, kun saa vaan nukkua ja nukkua. ei enään mitään tälläistä mitä täällä maan päällä koetaan. ehkä mä olen vaa sittenkin niin itserakas paska että en välitä muista, sillä mä ajattelen vaan itseäni, tässä tilanteessa kuolema on todella hyvä idea. sillä en näe mitään tulevaisuutta itselleni eikä nää asiat tästä enää mihinkään hyvään suuntaan ole menossa.. sen ovat jo huomanneet minä ja moni muu.. mutta kiitos mielipiteestä

Lue lisää

Eihän sitä kukaan voi tietää mitä kuoleman jälkeen on. Saatko nukkua, nukkua, nukkua vai onko tiedossa jotain muuta. Voihan olla, että kärsimys jatkuu tuolla toisella puolella juuri siihen mihin jäit täällä. Joistakin asioista ei vain pääse eroon. Niistä on opittava ja jatkettava uusiin seikkailuihin.

Nea16 kirjoitti:

olen käynyt puhumassa jo vuoden päivät psykologille. lääkkeetkin on. ja osastollakin on oltu. eli olen saanut kyllä tukea joka paikasta, apua on tarjolla. mutta nyt on vaa taas sellanen olo että huh huh, ei auta mikään. ei ainakaan tunnu siltä. tottakai mun elämässä on jtn hyvääkin, mutta enemmänkin noita huonoja,vastoinkäymisiä.sä voit pitää itsemurhaa itsekkäänä tekona, mutta mitäs sitten kun ei vaan yksinkertaisesti enää jaksa? ei auta enää lääkkeet, puhuminen.. mitä sitten? ei elämä ole sitä varten että kärsitään. ei, ei todellakaan. mieti kuinka paljon parempi olo tulee, kun saa vaan nukkua ja nukkua. ei enään mitään tälläistä mitä täällä maan päällä koetaan. ehkä mä olen vaa sittenkin niin itserakas paska että en välitä muista, sillä mä ajattelen vaan itseäni, tässä tilanteessa kuolema on todella hyvä idea. sillä en näe mitään tulevaisuutta itselleni eikä nää asiat tästä enää mihinkään hyvään suuntaan ole menossa.. sen ovat jo huomanneet minä ja moni muu.. mutta kiitos mielipiteestä

Lue lisää

jatkaa sinulle, että olet vielä vasta 16- vuotias. Siinä iässä on normaalia olla itsekäs ja kuuluu ollakin, mutta muistan kyllä miten inhottava ikä 16-v oli. Kunhan pääset pahimman murrosiän ohi tilanne on mitä varmemmin ihan toinen. Ole kiltti ja usko minua. Jokainen itsemurha on liikaa. Muuten olen nais ihminen ja kävin kurkkaamassa kuvaasi niin olet vielä tosi kaunis nuori nainen olisi todella sääli, jollet katsoisi mitä elämällä on sinulle varattuna :).

Nea16 kirjoitti:

no kai se menee niin että on kun loppu peleissä niin paha olo niin sen viimesen teon tekee sitten keinolla millä hyvänsä, ja mielellään vielä sellaisella että onnistuu heti. ettei tarvi enää kärsiä.. mutta mä en pystyisi koskaan hirttäytymään..mielummin junan alle..

Lue lisää

En suosittele kenellekään itsemurhaan päätymistä, mut jos kuitenkin päädytte, säästäkää muut mahdollisimman vähällä tuskalla! Mietipä junassa olevaa henkilöä, joka havaitsee sut, vetää hätäjarrusta, mutta sekään ei auta.. Loppuelämän päässä pyörii kysymys entä jos olisin huomannut tämän tytön aikaisemmin, entä jos olisin jarruttanut ajoissa. Ne ihmiset on niin helvetin itsekkäitä ihmisiä, jotka tekee itsarin aiheuttaen muille syyllisyydentuskat loppuiäks. Ja tää koskee muitakin tapoja, kuten rekan alle ajamisen tai hyppäämisen..

jollain tavoin rakkautta ja huomiota sinne tänne, jokaiselle lähimmäiselle, vieraillekin ihmisille, ja lapsille myös. Joskus epätoivoisen ihmisen elämänlanka voi olla pienestä kiinni. Siis en nyt tarkoita ao. surulliseen tapahtumaan joutunutta perhettä tai lähisukua, vaan ihan kaikkia muita lähimmäisiä. Me kaikki törmäillemme eri syistä kaikenlaisiin ihmisiin. Minulla ainakin heti herää katumusta, että kuinkahan vihaisella ilmeellä minäkin ihmisten seassa kuljen. Ystävällinen ilme ja huomio kaikille ihmisille olisi ihan ilmaista. Koetetaan jaksaa, vaikka on vaikeaa ja raskasta. Me kaikki olemme samassa veneessä, miten meidän on niin vaikea sitä käsittää, niin että soutaisimme yhdessä tässä yhteiskunnassa (mukaan lukien päättävillä paikoilla olevat!). Tällaista tuli mieleen. - Osanottoni asianosaisille, joilla nyt raskasta.

Minne vois tänne suomi24 jättää semmoisen iloituksen

jos tuokin nyt sitten ärsyttää. Keskustelu saattaa alkaa rönsyilemään ja minusta se on ainakin ihan hyvä asia.

Kyseenalaista ja vähättele toisten surua! Minusta on niin hirveää lukea toisten surullisien asioiden välissä miten joku edes kehtaa tulla solvaamaan mitään!
Minullakin oli läheinen joka lopetti itsensä 12 vuotiaana.
Joten tiedän että sellainen on mahdollista.
Jokainen kehittyy eri aikoihin ja ihmisten tilanteet ovat erilaisia. Kukaan ei voi sanoa minkä ikäisenä voi tuntea tuskaa ja kipua niin että ei jaksa elämässä eteenpäin.

helposti ajattelee kuoleman olevan hyvä ratkaisu ongelmiin, koska ei vielä ymmärrä sen lopullisuutta. Nykyään voi joka paikasta kuulla ja lukea kauhujuttuja jotka valitettavasti kertovat oikeasta elämästä. En ihmettelisi jos 5-vuotiaskin jo "ymmärtäisi" itsensä hirttää.

..... kirjoitti:

helposti ajattelee kuoleman olevan hyvä ratkaisu ongelmiin, koska ei vielä ymmärrä sen lopullisuutta. Nykyään voi joka paikasta kuulla ja lukea kauhujuttuja jotka valitettavasti kertovat oikeasta elämästä. En ihmettelisi jos 5-vuotiaskin jo "ymmärtäisi" itsensä hirttää.

Lue lisää

Se on yhteiskunnan vika osaksi.
Nykyään kun on niin eri ihanteet ja kuri kuin ennen.
Moni asia lähtee jo kaukaa lapsuudesta kotoa, kotikasvatuksesta päivä-hoidosta ja koulusta.
Pariskunnat eroavat enemmän kuin ennen lapsia jää paljon yksinhuoltajille, josta ei tietenkään voi syyttää ketään.
Rahapula vaivaa sekä työttömyys ihmisiä.
Ja monestikkin näiden kaikkien keskellä vaivaa se mihin on totuttu.
Nykyyhteiskunnassa meillä kadulla näkee kun aina vaan nuoremmat puhuvat kännyköihin näppäilevät kalliita pelejä.., Vielä 10-vuotta sitten melkein kenelläkään ei kännykkää edes ollut.
Lapsille opetetaan saamaan paljon pienestä pitäen ja he tottuvat siihen josta päästään siihen että mikään ei enään tunnu riittävän.
Lapset olettavat että kun naapurilla on se hänenkin pitää saada.
Olen aina ollut sitä mieltä että jokaisen nuoren tulisi joutua parksi vuodeksi esim.50-luvulle ja nähdä se, jotta he ymmärtäisivät arvostaa jo sitä hyvää mitä heillä on ilman näitä kalliita kapistuksia.

Tosin ei kaikilla nuorilla ole yhtä hyvin pullat uunissa ja tämä tekstini poikkesikin alkuperäisestä paljon.

Mutta pointtini oli tässä se että maailman meno on menossa huonompaan suuntaan ihanteineen ja kasvatuksineen... Enkä tarkoita tällä sitä että kaikki äidit ja isät olisivat huonoja lastensa kasvatuksessa.
Vaan että asioiden pitäsi muuttua kovasti!