kertokaa...

Näillä sivuilla kun on tapana purkaa kaikki paha olo ja ilmoittaa mielipiteensä mahdollisimman loukkaavasti. Joillekin se tuotta vallatonta mielihyvää kun saa nimettömänä haukkua jotain :).

Tuohon itse kysymykseen en kyllä osaa mitään sanoa.. Tosin tunnen myötätuntoa sinua kohtaan, sillä pelkään, että itselleni on tulossa saman tapainen kuvio appivanhempien kanssa sitten kun lapsemme syntyy.

Ei, Ei, Ei ja vielä kerran Ei. Isovanhemmilla ei ole mihinkään perustuvaa oikeutta lapsensa lapsiin, ei tapaamisoikeutta, ei tutustumisoikeutta eikä mitään mielikuvitusoikeutta. Näin sanoo siis laki.

Joku, joka haluaisi, että tällaisia oikeuksia olisi, saattaa väittää, että lapsella on oikeus tuntea isovanhempansa. Ei ole mitään tällaistakaan oikeutta.

Jopa avioerotilanteessa laki lähtee siitä, että lapsella on oikeus tavata vanhempansa, ei siitä, että vanhemmilla on oikeus tavata lapsiaan.

Vanhemmat päättävät ihan itse, kenen kanssa, milloin ja missä heidän alaikäiset lapsensa aikaa viettävät. Sitten on olemassa vallanhaluisia isovanhempia, jotka jyräävät lastensa yli ja yrittävät päättää lastensa (siis lastenlastensa vanhempien) puolesta sillä vanhemman oikeudella kaikista asioista. Ei onnistu sekään, sillä vanhempien määräämisoikeus on päättynyt, kun lapsi on tullut täysi-ikäiseksi ja muuttanut pois lapsuudenkodistaan. Näinpä onneksi isovanhemmat eivät voi määrätä edes omia lapsiaan tuomaan lastenlapsiaan kylään.

Ja arvatkaa mitä? Isovanhempia ei tarvitse päästää sisään ollenkaan, jos ette halua. Heillä ei ole sellaistakaan oikeutta, että saisivat tulla teidän kotiinne milloin haluavat.

Meidän elämäämme rasittavat pitkät ja pirulliset perinteet, joita suurin osa ei osaa tänäkään päivänä kyseenalaistaa. Entisten aikojen suurperheistä on jäänyt tuo pakko-olla-tekemisissä -piirre, joka on siis oikeutena olemassa vain kunkin ihmisen omien korvien välissä.

Ratkaisevaa koko touhussa on se, mitä mieltä miehesi on. Siitä ne riidat alkavat, että ei olla siellä kodin sisäpuolella yhtä mieltä asioista. Jos miehesi on kanssasi samaa mieltä, niin teillä ei oikeastaan ole ongelmaa enää pitkään. Sanotte mummolle, että teidän lapsi ei tule mummolaan yksin ja jos se ei mene mummolle jakeluun, niin mummo ei saa tulla enää lähellekään lasta. Ja sitten teette niin kuin sanoitte.

Minun neuvoni eivät päteneet oman perheeni sisällä. Mies ei kykene eikä pysty näkemään äitinsä käytöksessä mitään huonoa, joten olemme jatkuvasti olleet eri mieltä siitä, onko anopin seura lapselle hyväksi vai pahaksi. Mieheni nimenomaan pitää kiinni siitä, että lasten (ja vaimon) on oltava tekemisissä hänen äitinsä kanssa, vaikka emme sitä haluaisikaan. Meidän anoppi on lääkityksessä ja välillä kiireisenä potilaana psykiatrisessa sairaalassa, mutta miehelläni ei toisaalta koskaan ole ollut terveen äidin mallia, joten mieheltäni on turha odottaa, että hän erottaisi normaalin ja epänormaalin käyttäytymisen - vaikka kyseessä olisi hänen omien lastensa kohtelu.

Tuloksena onkin avioero. Avioero anopin ja äidissään oudolla tavalla kiinni olevan aviomiehen vuoksi on kohdallani ikävän totta. Kuvioon kuuluu, että mies on viimeiseen asti äidilleen lojaali ja hokee äitiänsä mukaillen, että vaimo on tässä se sairas osapuoli.

Ihan miten vain, mutta haluan lapsilleni toisenlaisen kasvuympäristön ja ihmissuhteet kuin mieheni kodissa on ollut, eikä se onnistu muuten kuin eroamalla myös miehestä.

Pitäkää te miehesi kanssa yhtä, se kyllä kannattaa. Aikuisen miehen ja naisen elämän rikkaus löytyy perheestä ja puolisosta, ei äidistä tai isästä.

Inhottavan asian kanssa painiskelette. Mutta ei niin pahaa etteikö jotain hyväääkin olisi. Nimittäin jos olette puolisosi kanssa asiasta täysin samaa mieltä, niin se helpottaa asian hoitamista. Itse kärsin pitkään YKSIN siitä kun anoppini halusi omistaa lapsemme ja puolisoni ei asiaa noteerannut. Anoppi kävi parhaimmillaan jopa kolmekertaa päivässä lasta katsomassa. Kärsin, inhosin ja vihasin pitkään. Avioero siinä oli jo todella lähellä kun kukaan ei ymmärtänyt.

Vähentäkää vierailuja radikalisti esim. sanomalla pidämme nyt omanperheen aikaa, käytte matkoilla jos.mahd. Menette ystävien mökille..kaikkea mahdollista irtaantumista. Kyllä sen viestin on pakko mennä jossain vaiheessa perille. Lastanne mummulaan yökylään en suosittele. Olkaa aina läsnä kun anoppi härää lapsen kanssa. Tehkää yhteinen ratkaisu asiasta kun olette molemmat täysin varmoja.

Itselle jäi asiasta molempiin appivanhempiin pysyvä inho. Enkä pysty olemaan heidän kanssaan missään tekemisissä enää. He tekivät jo jotain sellaista mitä en saa unohdettua. Todella ajattelematonta, epäarvoista ja itsekästä!!

Olisi silloin vaan pitänyt toimia heti kun ensimmäisen kerran tuntu, että tämä ei ole normaalia ja tilanne oli lähtemässä lumipallon lailla vyöryämään. Siinä välillä mentiin niin rajusti, että tuulikaapissa työnnettiin sivuun ja huikattiin vaan -tulimme lasta katsomaan emme sinua! ja seraavaksi anoppi olikin keittelemässä kahvetta ja kastelemassa kukkia ja kierteli taloa kuin mikäkin tarkastaja. -Onpas pyykkiä, eikös ne kannattaisi pestä ja villakaoiria jokapaikassa... Ja nämäkin lauseet soivat vielä päässä!!-Eikö mummulassa mummin kullan olisi parempi kuin täällä!!!
Käyttivät lastani kilpenä keskusteluissa, ottivat minun sylistä ja sanoivat -vai käymmekö me täällä SINUN mielestäsi liian useasti? -Voi Voi sinua raukkaa. -Voi mummin kulti kun äiti on ihan sekaisin ja väsynyt eikä osaa eikä ymmärrä!..-kuulitko kultipieni, äiti ei tykkää mummista, ei ei ei, -olet mummin oma kulti ja äiti ei sille mitään voi..eikö niin kulti?
Tulipa taas inho kun kirjoitin...*puistattaa*

Toivottavasti aika parantaa haavat!

Kannattaa toimia heti, älä tee samaa virhettä kuin minä ja jää katselemaan vaan sivusta sitä nöyryytystä! PIDÄ PUOLESI!

Mitään laillista oikeutta ei heillä muuten ole sinun lapseensa. Se nyt vielä puuttuisi!!