Nyt haluaisin analyysin siitä, onko vika miehessäni, suhteessamme vai minun päässäni.
Olemme eläneet yhdessä seitsemän vuotta ja meillä on puolivuotias lapsi. Aina silloin tällöin ennen lapsen syntymää miehelläni oli tapana karata ryyppäämään ja "jättää minut". Takaisin mies kuitenkin aina tuli ja vannoi rakastavansa. Luvattiin aina puolin ja toisin muuttua, minä vähemmän vaativaksi ja mies rehelliseksi ja suorapuheiseksi ongelmista.
Minä hoidan kaikki raha-asiamme, joten kaikki rahamme ovat tavallaan minun takanani. Mieheni käy töissä, minä olen äitiyslomalla ja siksi raha on melko tiukassa. Annan mieheni juopotella noin kaksi-kolme kertaa kuussa. Jos juopottelulupaa mies ei ole saanut, niin silloin hän on itkettänyt minua olemalla ilkeä kun tietää, että sillä tavoin annan hänelle periksi.
Tänään mieheni "varasti" yhteisestä pahan päivän varalippaastamme 70 euroa, mutta jäi samoin tein kiinni. Ensin väitti, että rahat olisivat olleet johonkin yllätykseen minulle, mutta sitten tunnusti kuitenkin haluavansa vain tuhlata rahat.
Nyt en tiedä, mitä minun pitäisi asiasta ajatella, sillä mieheni ei oikein osaa keskustella. Olisiko mieheni taas karannut juomaan vai halusiko hän vaan tuhlailurahaa? Haluaako hän tosiaan elää minun kanssani (useasti anelen häneltä huomiota)? Vai onko tämä kaikki minun omaa typeryyttäni ja pidänkö vain miestä ja kukkaron nyörejä liian tiukalla?
Mies ei kuulema halua erota, sillä rakastaa minua ja tietenkin lastamme. Sekavaa, eikö totta? Jos jotain oleellista jäi kertomatta, lisään mielelläni.
Kiitos, jos joku jaksoi lukea ja vieläpä kommentoidakin!
Olemme eläneet yhdessä seitsemän vuotta ja meillä on puolivuotias lapsi. Aina silloin tällöin ennen lapsen syntymää miehelläni oli tapana karata ryyppäämään ja "jättää minut". Takaisin mies kuitenkin aina tuli ja vannoi rakastavansa. Luvattiin aina puolin ja toisin muuttua, minä vähemmän vaativaksi ja mies rehelliseksi ja suorapuheiseksi ongelmista.
Minä hoidan kaikki raha-asiamme, joten kaikki rahamme ovat tavallaan minun takanani. Mieheni käy töissä, minä olen äitiyslomalla ja siksi raha on melko tiukassa. Annan mieheni juopotella noin kaksi-kolme kertaa kuussa. Jos juopottelulupaa mies ei ole saanut, niin silloin hän on itkettänyt minua olemalla ilkeä kun tietää, että sillä tavoin annan hänelle periksi.
Tänään mieheni "varasti" yhteisestä pahan päivän varalippaastamme 70 euroa, mutta jäi samoin tein kiinni. Ensin väitti, että rahat olisivat olleet johonkin yllätykseen minulle, mutta sitten tunnusti kuitenkin haluavansa vain tuhlata rahat.
Nyt en tiedä, mitä minun pitäisi asiasta ajatella, sillä mieheni ei oikein osaa keskustella. Olisiko mieheni taas karannut juomaan vai halusiko hän vaan tuhlailurahaa? Haluaako hän tosiaan elää minun kanssani (useasti anelen häneltä huomiota)? Vai onko tämä kaikki minun omaa typeryyttäni ja pidänkö vain miestä ja kukkaron nyörejä liian tiukalla?
Mies ei kuulema halua erota, sillä rakastaa minua ja tietenkin lastamme. Sekavaa, eikö totta? Jos jotain oleellista jäi kertomatta, lisään mielelläni.
Kiitos, jos joku jaksoi lukea ja vieläpä kommentoidakin!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sain kertomuksestasi sen käsityksen kuin yrittäisit ollä äiti myös miehellesi. Vaikuttaa jotenkin sairaalloiselta. Ainakin minut tuollainen saisi voimaan pahoin. Saattaisinpa jopa alkaa ryyppäämään, vaikka nykyisin absolutisti olenkin.
Kyllä parisuhteen pitää olla tasavertainen, eikä se voi toimia noin että 'äiti' valvoo ja määrää 'ison poikansa' menot ja rahan käytöt. Jos ei mies ole luottamuksen arvoinen eikä hallitse elämäänsä, niin sitten hänelläkin on selkeä kasvun paikka. Oletko antanut siihen hänelle mahdollisuutta ja aikaa ?
Olen ihan samaa mieltä kuin Tavallinen mies. Ei vaimo voi äidin tavoin valvoa miehensä rahankäyttöä, vaan kyllä nuo talousasiat pitää hoitaa tasa-arvoisesti ja yhdessä. Teidän on yhdessä puhuttava siitä, miten rahaa käytetään ja mihin, ja sitten molemmat huolehtivat itsenäisesti omasta osuudestaan laskuja ja muita menoja. Jos mies ei pysty tähän tällä hetkellä, sinun on annettava hänelle mahdollisuus muuttua, vaikka se vaikeaa olisikin. Tärkeintä on, että osoitat miehelle luottavasi häneen ja pitäväsi häntä miehenä, joka pystyy huolehtimaan itsestään ja perheestään. Nyt miehesi on vastuuttomassa pikkupojan asemassa perheessänne, eikä häntä varmaan huvita edes yrittää mitään. Rahat voi yhtä hyvin ryypätäkin.
Kun miestäsi et voi suoraan muuttaa, aloita muuttamalla itseäsi ja omaa käytöstäsi. Suosittelen sinulle John Grayn kirjaa Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Itselläni on ollut parisuhteessani vähän vastaavia ongelmia kuin sinulla, ja tämä kirja todella auttoi minua ymmärtämään asioita myös miehen näkökulmasta. Kirja ei ole ollenkaan niin heppoista huuhaata, kuin yleensä annetaan ymmärtää. Tsemppiä sinulle ja teille!
Kirjoittajaa en muista, mutta löytynee tol nimel kirjastosta.
Pakkohan se on olla äiti, jos toinen ei osaa käyttäytyä aikuisen tavoin. Esimerkiksi jos kerran perheessä on muutenkin rahat tiukalla, niin mielestäni silloin on osattava asettaa yhteinen etu omien ryyppyreissujen edelle. Jos aikuinen ihminen ei tätä ymmärrä, ei toisella juuri ole muuta mahdollisuutta kuin säännöstellä toisen puolesta näiden YHTEISTEN rahojen käyttöä.
Ja mitäpä jos kääntäisit asetelman toisin päin. Onko tämän kirjoittajan mies antanut tälle naiselle mahdollisuuden nauttia tasavertaisesta parisuhteesta? Onko hän antanut tälle kirjoittajalle aikaa ja tilaa tuntea itsensä suhteessa arvostetuksi ja rakastetuksi ja mahdollisuuden luottaa täysin kumppaniinsa. Itsestäni ainakin tuon kirjoituksen perusteella vaikuttaisi että ei.
Eihän tässä juoppoja olla paapomassa, hakoteillä olet. Asia on vain niin, kuten ap kirjoitti, hän on kirstunvartija, hän lupaa miehen mennä antaa juomarahaa. Mutta eihän se niin toimi. Mies ei tarvi äitiä vaimokseen, ei ole kauhean eroottista. Mies on pikkupojan asemassa, ei tarvi huolehtia laskuista tai miettiä raha-asioita, karkkipäivänä voi lähtä viihteelle sen kummemmin miettimästä maallisia murheita.
Mutta kuten alkuperäinen kirjoitti, mies muuten rakastaa lastaan ja vaimoaan, haluaa elää suhteessa. Siis jos miehellä olisi kotona jotain arvovaltaa ja kuunioitusta, hän ei tuntisi itseään arvottomaksi luuseriksi, voisi näyttää kuinka hän huolehtii ja välittää perheestä. Silloin hän myös saisi realistisen käsityksen rahatilanteesta, missä mennään. Vai luuleeko täti monika, että mies ehdoin tahdoin jättäisi sähkölaskun maksamatta ja antaisi rakkaan vaimon ja lapsen kyyhöttä pimeässä, kylmässä kämpässä nälissään, jotta itse voi ryypätä. Tuskin vain sentään. Ja ainakinhan sekin asia tulis selväksi, kun antais miehen kokeilla, erehtyä ja oppia.
Kuvittele asia toisin päin. Kaikki rahat miehellesi ja jokaisen euron joudut pyytämään, jokaisen menon kysymään. Ei aikuinen ihminen tarvitse holhoojaa. Voithan kokeilla niin päin, että lykkäät kaiken vastuun laskujen hoidosta miehellesi. Annat kiltisti päivärahasi hänelle ja samalla teet itsellesi budjetin, mitä menoja tarvii huomioida sun omien kulujen varalle: meikit, kahvittelut, huvitukset. Sit vaan pyydät kuukausisumman etukäteen päältä pois ja miehesi tehtävä on hoitaa laskut ajallaan ja ryypätä, jos on millä ryypätä.
meillä minä hoidan kaikki raha-asiat niin laskut kuin muutkin. Miestä ne eivät kiinnosta alkuunkaan ja toisaalta olen luonteeltani sellinen että haluan tietää missä mennään varsinkin taloudellisesti ja pennittömyys olisi painajainen.
Meillä on ns taloustili jossa olevat rahat käytetään juokseviin menoihin ja toinen tili jossa on laskuille rahat ja muille tuleville menoille. Tuo taloustili on sitten laskettu niin että tietty summa pitää olla viikkoa kohti tai tulee ongelmia ja sen mieskin tietää. muu on ns ylimääräistä. Onneksi hänellä kuten koko sillä alalal on tili joka toinen perjantai joten laskeminen on ylettömän helppoa.
Jos isoja menoja niin niistä jutellaan sitten erikseen. Joskus naurattaa kun mie skysyy "onko varaa?" ja kyllä yleensä aina on ja jos ei ole niin hankitaan sitten varaa...
Teillä ratkaisu voisi olla ryyppykassa eli mies saa tietyn summan kuussa omiin menoihinsa (kuten sinäkin) ja loput on huushollin pyöritykseen. On sitten ihan sama miten ja missä mies ne rahat käyttää eikä hän ole tilivelvollinen sinulle. Taio vaihtoehtoisesti jaatte talouden menot molemmille reilusti huomioiden äippärahan pienuuden ja loput on kummankin omaa. Taskurahan pyytäminen on aikamoista kyykytystä..
Meillä todella mies inhoaa raha-asioita niin paljon että varmaan pyörtyisi jos tietäisi kuinka paljon menee mihinkin asiaan. Näin siis on vakka löytänyt kantensa? Niin ja sinne säästötilille tuo rontti ei halunnut edes korttia vaan tarpeen mukaan kuulemma ehtii mennä pankkiinkin..
Aiheeseen sopivasti juuri soitti ja kysyi onko tilillä vielä varaa mennä parturiin ja sitten olisi kuulemma noutopitsaa ja videoita illalla luvassa. Onhan siellä..
mul oli sama tilanne. mies ei pystynyt hoitamaan raha-asioita, valehteli, jätti maksamatta ruokarahoja (minä maksoin laskut, hän ruoan). lopulta sanoin että kun rahaa tulee, niin koko summa mulle heti ja teen sitten ruokaostokset niistä ja jos jää, niin sit tehdään yhdes jotain. hänel jäi omaa rahaa, minkä tuhlas jo rahapäivänä joten tietty kinus multa koko ajan lisää. ja minä en halunnut antaa. ärsytti kun toinen laitto rahaa menemään ja itellään meni joka ikinen penni laskuihin.
lopulta hän lähti sukulaisiin ja silloinkin valehteli, jätti pulaan mut hirveiden laskujen kanssa (oli tehnyt satojen eurojen puh.laskut mun puhelimella)ja otti "ruokarahat" ja osan lapsen säästöistä ja häipyi. erohan siitä tuli.
oiskohan munkin pitänyt antaa sen miehenä huolehtia eikä vahtia kuin äiti? fakta on se et kaikkien kanssa se ei onnistu. yritin ja tulos oli se et hän laitto rahat itseensä.
Itse olen ollut naimisissa jo yli 7:män v.Välillä juon luvan kanssa,välillä ilman lupaa!Perhettäni hoidan kuitenkin rakkaudella ja täydestä sydämmestä!Niin varmaan tekee myös sun miehes,eli ota rennosti ja anna miehellesi olla ja mennä!Tärkeätä on se että sä saat myös itse olla ja mennä!
Kyllä kolme kertaa kuukaudessa ryyppääminen on liikaa...!
Mun mielestä molemmissa on "vikaa", jos tätä termiä voi käyttää..
Muutenkin se lähtökohta, että etsitään syyllistä tai sitä kuka on huono vaimo/mies, yleensä johtaa vain asioiden pahentumiseen.
Teidän pitäisi puhua asioista kunnolla ja rauhallisesti niin, että molempien tarkoituksena on yhteinen hyvä.
Ei siis syyttelemällä tai hakemalla syyllistä.
Sanoit, että miehesi on huono keskustelemaan, joten tuo voi olla vaikeaa, mutta mä uskoisin, että se on kuitenkin ainoa tie asioiden etenemiseen.
En tunne miestäsi, mutta olen elänyt sellaisen ihmisen kanssa, joka on myöskin ollut huono puhumaan asioista ja huomasin että myös omassa keskustelutyylissäni oli paljon parannettavaa.
Eli yleensä keskustelut etenevät näin, että toinen sanoo, että haluaisin keskustella, jolloin toinen siihen, että mä en jaksa lässyttää tms.. ??
Siihen auttaa yleensä se, että sanoo, että rakkaani en aio sua syytellä tai mitään sellaista, vaan haluaisin, että molempien on hyvä elää tässä.
Mutta kysymykseesi: Lähtökohta, jossa toinen antaa luvan parisuhteessa johonkin on aikalailla kieroutunut. Ei toista voi kahlita tai ylipäänsä se ei voi toimia niin, että lupaa pitää yleensäkkään pyytää.
Ymmärrän kyllä, että se sapettaa, jos toinen käy usein viihteellä, mutta olisiko tästä mahdollista puhua rauhallisesti? Eli ts. jos toinen haluaa mennä, niin ei lupaa tarvitse kysyä, mutta toivoisit, että menisi harvemmin ja tulisi omaan kotiinsa ihan normaalisti yöksi. Eli sinä lopetat toisen kontrolloimisen ja mies alkaa käyttäytymään fiksummin ja laittamaan perheen etusijalle.
Uskon, että teitä molempia ahdistaa toistenne käytös tällä hetkellä rankasti, mutta tosiaan syyllistämin puolin tai toisin ei johda mihinkään.
Mä näen tässä sen mahdollisuuden, että teidän pitää tyhjentää pöytä kokonaan ja aloittaa koko suhde ihan uudelta pohjalta.
Suhteen ongelmiin ei ole yleensä yhtä syyllistä, vaan riitoihin tarvitaan aina kaksi :)
Keskustelua, keskustelu, siinä se :)
Aika paha näin ulkopuolisena mennä kommentoimaan, kun ei tunne ihmisiä ja tiedä asioista tämän enempää. Mutta kummalliselta tilanteenne kieltämättä kuullostaa, joten kommentoin kuitenkin!
Miehen menojalka saattaa helpottaa ajan mittaan, mutta vaikuttaa silti huolestuttavalta tuollainen rahankäyttö ja ryyppyreissut. Tuntuu siltä, että miehesi ei halua aikuistua, itsenäistyä ja ottaa vastuuta asioistaan. Ja sinä taas olet hänelle varaäitinä: jaat rahaa ja menolupia isolle ihmiselle ja tavallaan hyväksyt "lupinesi" hänen vastuuttoman toimintansa.
Ensin kannattaa yrittää jutella asioista perinpohjin. Hankkikaa vaikka jostain ulkopuolista apua, jos ette kaksin pääse sopimukseen! Väsyneenä ja vihaisena ei kannata keskustella. Samoin inttäminen, uhkailu ja syyttely kannattaa jättää keskustelun ulkopuolelle (jos sinnekään).
Sitten laitatte kaikki perheen kiinteät tulot ja menot paperille ja selvitätte YHDESSÄ mihin sitä rahaa oikein kuluukaan! Jos kerran hoidat kaikki raha-asianne, niin miehellä ei ole välttämättä mitään hajua mihin sitä rahaa lapsiperheessä kuluukaan ja kuinka paljon. Tuo "budjettikeskustelu" saattaa hyvinkin avata hänen silmänsä rahan arvosta sekä perheen menoista ja kuluista!
Toivottavasti saatte ongelmanne selvitettyä!