Olen naimisissa oleva nainen. Minulla oli suhde naimisissa olevaan mieheen 1,5-vuotta sitten. Miehen avioliitto päättyi eroon minusta riippumattomista syistä suhteemme aikana. En ole koskaan tavannut miehen exvaimoa, eikä hän ole tavannut minua. Oma mieheni tietää suhteestamme jälkeenpäin, kun kerroin hänelle. Tapailimme tämän jälkeen aikamme, mutta sitten meidän suhteemme hiipui uusissa olosuhteissa. Nykyään olemme ns. hyvän päivän tuttuja, mutta järjestötoiminnassa joudumme itsestä riippumattomista syistä tekemään paljon läheistä yhteistyötä. Miehen exvaimo kuuluu samoihin harrastuspiireihin itseni kanssa ja nyt tapahtuu niin, että ihan lähiaikoina joudun tapaamaan ko. exvaimon harrastukseni tiimoilta. MInä en tiedä, tietääkö exvaimo minusta ja hänenm exmiehestään, joten tilanne jännittää minua melkoisesti. Minun mieheni joutuu myös sattuman kautta tapaamaan tämän exvaimon lähiviikkoina ja on uhannut kertoa että heillä on "yhteisiä tuttuja". Olen siis aika kusisessa paikassa. Toisaalta toivoisin, että mies, jonka kanssa suhdetta pidin yllä, olisi itse kertonut exvaimolleen asiasta, vaikka se ehkä tekisikin minun ja hänen tapaamisensa vaikeaksi, kuin se, että minun mieheni kertoisi siitä ihan erilaisessa , virallisessa tilanteessa, jossa exvaimo ei varmaankaan odota kuulevansa mitään vastaavaa. Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa ja kuinka minun tulisi tähän tilanteeseen suhtautua, vaiko odottaa vaan ja ottaa vastaan se kaikki mitä ikinä tapahtuukaan lähiviikkoina?
Langennut enkeli ja maailman kosto
exkakkonen
101125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eipä käy kateeksi, aika kinkkinen tilanne. Varsinkin kun juttu on ollutta ja mennyttä. Tossa vaiheessa niin turhaa pahottaa enää kenenkään mieltä. Ihmettelen miestäsi..mitä hän kokee saavuttavansa kertomalla? Uskon, että se ex-vaimokin olisi mielummin tietämättä asiasta jos ei tähän mennessäkään tiedä. Turhaa loukkaisi ja satuttaisi. Hankalaa ja kiusallista kaikille.
Neuvoisin kysymään siltä ex-mieheltä jos tilaisuus, kertoiko ikinä vaimolle sinusta. Jos ei, vakuuta äijäsi pitämään suunsa kiinni, ex-vaimon tähden. Kukaan muu tosta paljastuksesta ei enää kärsi kuin vaimo. Jos et saa mahista kysyä siltä ex-mieheltä niin sitten voitkin jättää kaiken herran haltuun..
Itselläni on ollut toisenlainen mutta yhtä kiperä tilanne, jossa sain nykyiseni lupaamaan, että eräissä juhlissa antaa entiseni olla rauhassa..siinä pelossa, että saattaisi paljastua muutama salassa pidetty tapaaminen..mutta kostonhimoisen miehen sanaan ei kannata luottaa ei..en voinut kuin antaa tilanteen räjähtää käsiin ja ottaa kaiken vastaan..se oli aika tukalaa sanoisinkos..
vihaa ja katkeruutta petollisuudestasi. Minusta se on aivan ymmärrettävää olethan loukannut häntä syvästi. Itsekkyyttäsi osoittaa se , että et ole huolissasi/kiinostunut miehesi tunteista hankalassa tilanteessa vaan omista ongelmistasi. Olethan sinä itse aiheuttanut koko sotkun eli sinunhan se täytyisi selvittää. Olisiko nyt viimeistään aika mennä sinne peilin eteen ?
Kanna vastuu teoistasi ja selvitä viimeinkin juurtajaksaen asiat miehesi kanssa, sillä niiden selvittely on ilmiselvästi jäänyt puolitiehen.
Eikö sinun pitäisi olla onnellinen ja kiitollinen , että miehesi on ylipäätään huolinut sinut takaisin katalasta teostasi huolimatta. Kun olet ollut tyhmä saat siitä makasaa , mutta älä taas maksata sitä muilla.
Langennut enkeli ja maailman kosto kuvaa hyvin sinun itsekästä ja itsekeskeistä suhtautumista asiaan. Et ole enkeli vaan aivan raadollinen ihminen, olet valehdellut ja pettänyt toisen luottamuksen. Maailma ei sinulle kosta vaan joudut itse kohtaamaan tekojesi seuraukset.
Koita nyt selvitä ja lakkaa kuvittelemasta, että olet kiltti syytön ihminen , joka on tehnyt pienen virheen ja jonka päätä koko maailma vaatii vadille.
Kärsi siitä!
Sinulle näyttää joku ulkopuolinen suhde olevan vain ihan pikkujuttu, josta selvitään sitten vain juttelemalla oman siipan kanssa.
ET TODELLAKAAN ANSAITSE ITSELLESI MUUTA KUIN PETTÄVIÄ MIEHIÄ, JOLLOIN OLETTE SAMANARVOISIA.
TOIVOTTAVASTI MIEHESI ÄLYÄÄ JÄTTÄÄ SINUT !
Voisit olla jopa exäni kakkonen, mutta tuo tuleva tapaaminen ei sovi palapeliin. Miehelläni oli suhde naimisissa olevaan naiseen ja jutun ei koskaan pitänyt tulla ilmi, asumme nimittäin eri paikkakunnilla. Yllättäen meillä olikin monta yhtymäkohtaa ja yhteisiä tutun tuttuja. Mieheni ja hänen kakkosensa suhde ei ollut kummankaan mielestä sellainen, että sen takia otettaisiiin ero ja aloitettaisiin yhteinen elämä.
Pelkäätkö ilmituloa siksi, että se on harmillista sinun kannaltasi? Ihmisten mielikuva sinusta voi muuttua, jos miehen exä saa tietää jutustanne. Oman mieheni juttu paljastui sen jälkeen kun se oli päättynyt ja se ei todellakaan helpottanut asiaa petetyn kannalta. Itse asiassa päin vastoin. Sinun elämässäsi voi alkaa nyt julkinen likapyykin pesu.
Kysit pelkäänkö ilmitulos siksi, että se olisi itselleni kiusallista? oikeastaan en pelkää sitä sen tähden, vaan siksi koska olen tavallani pettynyt miehen toimintaan, johon rakastuin. Koen, että hänen olisi kuulunut olla rehellinen vaimolleen erosta huolimatta ja uskon vakaasti siihen, että sen minkä taakseen jättää, sen löytää vielä edestään, joten asioita ei koskaan saisi jättää puolitiehen tai tilanne kostautuu myöhemmin. Olen itse juurta jaksaen käynyt oman mieheni kanssa keskustelun tilanteesta. Hän ymmärtää, että naimisissaollessakin voi rakastua ja hän pitää sitä puolta aivan inhimillisenä, olemmehan ihmisiä. Kyllähän hänelläkin on ollut avioliittomme aikana ihastumisen tunteita. Hän kuitenkin arvostaa sitä, että halusin pelastaa oman perheelle, enkä lähtenyt toisen miehen matkaan, vaikka häneen rakastuinkin, vaan kävin tilenteen itseni kanssa läpi. Eniten ehkä pelkään, että toinen "pariskunta" ei kykene selvittämään tilannetta yhtä juurta jaksaen ja siitä syntyy konflikteja.
Kerrot myös että ihmisten mielikuva minusta voi muuttua, johon en itseasiassa itse usko. Välitän aika vähän siitä, mitä muut ajattelevat. Sukulaiset ja tuttavat, lähimmät ystäväni ja muut läheiset tietävät suhteesta ja siitä, kuinka olemme asiaa mieheni kanssa selvitelleet ja päätyneet yhdessä nykyisenlaiseen ratkaisuun. Ei kukaan pidä minua sen huonompana tai parempana ihmisenä, jos exvaimolle tilanne selviäisi. Ehkä pelkään vaan reaktiota, jonka joutuisin mahdollisesti ottamaan vastaan ja sitä, kuinka hyvin pystyisin itse seisomaan tekojeni takana ja säilyttämään malttini sellaisessa tilenteessa, jossa saisin silmilleni kaiken tapahtuneen. No, aika vain näyttää kuinka tässä tulee käymään. Onneksi luotan kuitenkin siihen, että asioilla on yleensä aina taipumus selvitä ja parhaaseen suuntaan. Haavat kuuluvat asiaan, kun on kyse elämästä.
Aika monet salaparit kuvittelevat hallitsevansa elämää. Salaisuudet pysyvät salaisuuksina ja ihmiset ei muutu. Minun mieheni kakkoselle oli pettymys, että suhteen aikana annetut lupaukset ei pitäneetkään vaan mieheni kertoi suhteesta aika yksityiskohtaisia asioita minulle. Niinhän se elämä menee, että tänään annetut lupaukset ei päde huomenna, koska elämän tilanne muuttuu. Sama oli tapahtunut jo aiemmin, koska minulle annettu uskollisuuslupaus ei pitänyt pettämistilanteessa.
Aika erikoinen tuttavapiiri ja suku sinulla kyllä on. Minun mielestäni tuttavat, ystävät ja sukulaiset tuomitsevat pettäjän teot melko voimakkaastikin. Meidän tapauksessamme mieheni suvun "tuomio" pettäjää vastaan jatkui vielä senkin jälkeen, kun me olimme välimme selvittäneet. Mieheni on sukunsa silmissä selkeästi perheen rikkoja. Luulen tuomitsevuuden johtuvan siitä, että pettäminen on tavallaan luottamuksen pettämistä. Jos pystyy pettämään vaimoaan, onko muutenkaan luotettava henkilö.
Miksi sinä omasta mielestäsi tiedät, mikä on parasta rakastettusi ex-vaimolle? Minusta olisi ollut aika kurjaa, jos mieheni motiivi pettämisen tunnustamiselle olisi ollut rakastajattaren mielihalujen tyydyttäminen. Minä luulen, että yksi motiivi vaimolle kertomiselle sinun kannaltasi olisi, että juttu olisi silloin vihdoinkin "the end". Jos sinun ystäväsi ja tuttavasi asian tietävät, on ainoastaan ajan kysymys, milloin ex vaimo saa sattuman kautta sen tietää. Se voi tapahtua päivän tai kymmenen vuoden kuluttua. Siihen asti sinun on elettevä epävarmuudessa, mutta sehän ei hankaloita kuin sinun elämääsi.
ja jokainen ihminen tekee virheitä, joista voi myös oppia. Meidän suhteessamme ei onneksi ollut kyse lupauksista, joita olisimme toisillemme antaneet ja jättäneet täyttämättä. Ainoastaan siitä, että kaikki tapahtui todella väärään aikaan. En väitäkään tietäväni, mikä exälle olisi parhaaksi, vaan kerroin, kuinka asioista yleisesti ottaen ajattelen. Minusta on tärkeää itse selvittää omat asiat, omat suhteet ja ottaa itse vastuu jopa pienimmistäkin asioista joita tekee tai jättää tekemättä. Siitä näkökulmasta miehen olisi ollut syytä puhua vaimolleen, eikä tuomita vain vaimoa, joka rakastui myös toiseen mieheen ja saada tästä "tekosyytä" peitellä omia jälkiään. Exvaimohan on edelleen todennäköisesti siinä uskossa, että hän rikkoi avioliiton pettämällä mietään ja mies ei ole tehnyt mitään väärää.Meillä taas perhe ei hajonnut, joten sukulaiset tai tuttavat eivät ehkä myöskään sen vuoksi tuomitse.Mutta ihmiset, niin ystävät, kuin sukulaisetkin ovat erilaisia, joten...
Minä rakastuin naimisissa olevaan mieheen ja hän minuun. Me ei olosuhteiden takia voitu, ekä edes haluttu tehdä suhteesta fyysistä tai vakavaa. Olin itsekin naimisissa. Valitsin oman perheeni ja hän erosi puolisostaan, koska myös exvaimolla oli suhde toiseen, joka tuli ilmi. Nykyään olemme vain tuttavia, joilla on tunteista toisaan kohtaan. Joudun tapaamaan tämän miehen exää tuon tuosta harrastukseni takia, vaikka asummekin eri paikkakunnilla. Mieheni tietää että rakastuin toiseen, exä ei tod.näk. tiedä rakastumisestamme mitään. Minun tekisi mieli kertoa exälle asiasta, koska koen, ettei ole reilua, ettei hän tiedä. Silti koen, että se on hänen exmiehensä asia, ei minun. Oma mieheni haluaisi myös, että tämä exäkin tietäisi asiasta.Nyt hän on valmistutunut kertomaan asian exälle, koska he ovat sattumien kautta myös tutustuneet toisiinsa.
On melko huvittavaa kun lukee oman vaimonsa kirjoituksia täältä palstoilta, kun hän ei niitä minulle suostu rehellisesti kertomaan.
Varsin ristiriitaisia tunteita herättää lause "Minusta on tärkeää itse selvittää omat asiat, omat suhteet ja ottaa itse vastuu jopa pienimmistäkin asioista joita tekee tai jättää tekemättä." Ottaen huomioon, että suhde oli jo kestänyt vuoden ennenkuin minä sain asiasta ensimmäisen kerran tietää.
Silloinkin sain kuulla valheita, eikä tilanne ole muuttunut tässä 9kk aikana.
Olen kuullut lisää valheita ja suuri osa totuudesta on jäänyt kertomatta.
Ensin tämä suhde oli vain toisen miehen ihastus, sitten molemminpuolinen ihastus muututen toisen osapuolen rakastumisen kautta molemminpuoliseksi rakastumiseksi muuttuen lopulta molemminpuoliseksi silmittömäksi rakastumiseksi.
Ensin kerrottiin, että kyse oli vain täysin platonisesta suhteesta, ei ollut mitään fyysistä. Vain yhden kerran oli tanssittu. Mutta nyttemmin on tullut ilmi, että onhan siinä toki ollut paljon muutankin.
Joten en enää tiedä mihin uskoa.
Ainoa asia johon luotan enää on omat tunteeni. Joskin nekin ovat olleet hyvin sekaisin ja kovin ristiriitaiset.
Rakastan toki vaimoani vieläkin, mutten tiedä voinko enää luottaa.
Viimeisin keskustelu tästä suhteesta päättyi siten, että vaimoni sanoi suhteen olevan hänen henkilökohtainen asia, joka ei kuulu minulle. Minulla ei ole oikeutta tietää koska en omista häntä?
Joten vastuuta hän ei ole asiasta ottanut. Ei ainakaan siten kun minä vastuunottamisen näen. Rehellisesti myöntäen tekonsa mitään salaamatta.
Haluaisin käsitellä asian kokonaisuudessaan, antaa anteeksi ja jättää menneisyyteen. Eroaisimme sitten tai ei, mutten sitä voi luonnollisestikaan tehdä kun toinen ei ole rehellinen, niin en edes tiedä, että mitä minä antaisin anteeksi. Jos annan.
Itseasiassa hän on jopa sanonut, ettei ole edes varma, että haluaako hän edes anteeksi.